Lukijoiden kirjeitä

Tukanlähtö. Kirjoitus nimeltä ”Alopekia – hiljaisuudessa sairastettava karvakato” (22.4.1991) oli minusta erityisen mielenkiintoinen. Ollessani kuusi- ja puolivuotias päähäni alkoi ilmaantua hiuksettomia pälviä. Aluksi se tuntui nöyryyttävältä, mutta ihmiset ja ystävät olivat hyvin ystävällisiä ja huomaavaisia. Olen nyt 64-vuotias, ja vasta luettuani tämän kirjoituksen minulle selvisi, mistä tukanlähtöni oikein johtuu. Paljon kiitoksia.

R. W., Yhdysvallat

Olen 16-vuotias tyttö, ja olen kärsinyt alopekiasta aina 10-vuotiaasta saakka. Koulutoverini ovat kiusoitelleet nimittelemällä minua ja koettamalla vetää peruukkia päästäni. Tällainen surettaa ja masentaa minua. Kirjoituksenne kuitenkin osoitti minulle, että on mahdollista kestää turvautumalla Jehovaan. Minulla on myös toivo siitä, että saan tukkani takaisin hänen uudessa maailmassaan.

C. B., Yhdysvallat

Juoruilu. Kiitoksia teille kirjoitussarjastanne ”Juoruilu – miten vältettävissä”. (8.6.1991) Se ei olisi voinut tulla otollisempaan aikaan. Minulla on ollut ongelmia tytön kanssa, joka aiemmin oli hyvä ystäväni, sillä hän on levitellyt minusta juoruja. Kirjoituksenne auttoi minua ymmärtämään, mistä todella on kysymys, ja pääsemään pahimman yli.

M. P., Yhdysvallat

Flirttailu. Olen Herätkää!-lehden säännöllinen lukija. Olitte kuitenkin mielestäni vähän liian tiukkoja ”Nuoret kysyvät” -palstan kirjoituksessa ”Onko flirttailu vahingollista?”. (8.5.1991) Siinä, että poika pyysi Sarahia istumaan viereensä, ei varmastikaan ollut mitään väärää. Ja hyvänen aika, miksi on väärin hymyillä toista sukupuolta olevalle? Onko teidän mielestänne parempi lähettää hampaitaan kiristelemällä sellaisia viestejä, että ’pysy kaukana minusta’?

W. T., Yhdysvallat

Nuoren Sarahin tapauksessa oli selvästikin kyse siitä, että hän sai päivästä toiseen osakseen sellaista huomiota, jota hän ei olisi halunnut. Ymmärrettävistä syistä tällainen tuntui hänestä hyvin rasittavalta. Mitä hymyilemiseen tulee, niin kirjoituksessa mainittiin selvästi, että ”ei ole mitään väärää siinä, että on ulospäin suuntautuva”. Ystävällisen hymyn ja kirjoituksessa mainitun ’kainon tai sievistelevän hymyn’ välillä onkin suuri ero. – Toimitus.

Ristisanatehtävät. Haluan kiittää 8. kesäkuuta 1991 numerossa olleesta ristisanatehtävästä. Vieraillessani isovanhempieni luona aloin itsekseni ratkoa tätä ristisanatehtävää. Päästyäni alkuun isoisä kysyi, saako hän auttaa. Olin ihmeissäni! Isoisä ei ole näet koskaan ollut kiinnostunut Raamatusta. Nyt hän kuitenkin luki kaikki raamatunjakeet, ja minä luin annetut vihjeet. Noin kymmenen minuutin kuluttua saapui tätini, ja hän kysyi, saako hänkin auttaa ristisanatehtävän ratkaisemisessa. Raamattu oli ennen ollut kielletty aihe isovanhempieni kodissa, mutta ei enää sen jälkeen!

A. J., Englanti

Keuhkot. Kirjoituksen ”Keuhkot – suunnittelutaidon ihme” (8.6.1991) lukeminen sai minut kirjoittamaan teille. Vain päivää aiemmin oli tätini kuollut keuhkosyöpään. Kirjoitus lisäsi arvostustani elimistön ihmeellisyyksiä kohtaan. Se oli myös helppotajuinen ja auttoi minua ymmärtämään, miten tärkeää on, että pidän huolta keuhkoistani enkä turmele niitä [esimerkiksi tupakalla].

C. G., Yhdysvallat

Vanhusten huolto. Hoidan isääni, joka on hyvin sairas. Sisarukseni eivät ole auttaneet, mutta sanovat esimerkiksi: ’Olet vahva. Kyllä sinä selviydyt.’ Tai: ’Sinun olisi pitänyt ottaa sairaskotiin sijoittamisesta selvää jo vuosia sitten.’ Aloin sääliä itseäni, sillä tiesin, ettei minulla ollut enää mahdollisuuksia avioitua eikä hankkia lapsia. Minulle ilmaantui jopa tunne-elämän ongelmia. Kirjoitussarjanne ”Osoitatko kunnioitusta iäkkäille?” (22.3.1991) antoi minulle lohdutusta ja voimaa, jota tarvitsen voidakseni jatkaa kestävänä.

S. B., Yhdysvallat