Invalidista aktiiviseksi Jumalan ylistäjäksi
KAKSI Jehovan todistajaa, jotka osallistuivat talosta-taloon-palvelukseen helmikuussa 1984, puhuivat erään naisen kanssa Corcovadan kylässä Añascossa Puerto Ricossa. He kuulivat ääntä talon sisäpuolelta ja kysyivät naiselta, oliko joku sairaana.
”Kyllä”, hän vastasi, ”minun mieheni. Hän on ollut sairaana 14 vuotta, eikä hän tule ulos huoneestaan muutoin kuin peseytymään ja syömään.”
Nämä kaksi todistajaa kysyivät, voisivatko he puhua miehen kanssa. Vaimo sanoi, ettei mies halunnut jutella kenenkään kanssa, mutta jos todistajat halusivat, he voisivat mennä sisään.
”Astuimme sisään”, selittää toinen todistajista, ”ja tapasimme miehen vuoteesta. Nähdessämme millaisessa kunnossa hän oli, tunsimme sääliä häntä kohtaan. Hän vapisi heikkouttaan. Kerroimme hänelle Jumalan valtakunnasta ja toivosta elää maailmassa, jossa ei ole sairauksia eikä edes kuolemaa. Kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan. Kysyin häneltä, haluaisiko hän elää tuossa uudessa maailmassa, jossa kukaan ei olisi sairas.” – Ilmestys 21:3, 4.
”Haluaisin”, hän vastasi. ”Me tarjouduimme tulemaan takaisin ja tutkimaan Raamattua hänen kanssaan. Koska hän suostui siihen, me palasimme, ja tutkistelua pidettiin siten, että hän makasi vuoteessa.
”Muutaman käynnin jälkeen ehdotin hänelle, että hän nousisi istumaan vuoteessaan, niin että hänen olisi helpompi tutkia. Hän kokosi voimansa ja nousi istumaan, vaikka hän aluksi pystyikin istumaan vain pienen hetken ja sitten häntä rupesi pyörryttämään. Kun olimme tutkineet taas muutaman kerran lisää ja hänen voimansa olivat hiukan kasvaneet, ehdotin, että pitäisimme tutkistelun olohuoneessa. Hän suostui siihen, ja niin me autoimme joka viikko häntä kävelemään sinne.
”Mies edistyi tutkistelussa erinomaisesti, vaikka hän pystyi vain vaivoin näkemään ja hänen kätensä tärisivät niin paljon, että hänen oli vaikea pidellä suurennuslasia. Hän kertoi meille, että vaikka hän oli ollut 14 vuotta sairaana, hän ei ollut käynyt lääkärissä, koska hän ei pystynyt lähtemään mihinkään kotoaan. Niinpä me teimme järjestelyjä viedäksemme hänet lääkäriin.
”Hänelle tehtiin silmäleikkaus, ja se onnistui hyvin. Pian hän pystyi lukemaan Raamattua ilman suurennuslasia. Jopa hänen kätensä lakkasivat vapisemasta. Hän alkoi säännöllisesti kävellä ympäri taloa, ja lopulta hän meni vuoteeseen enää iltaisin nukkumaan. Pian tämän jälkeen hän alkoi käydä kristillisissä kokouksissamme valtakunnansalissa.
”Aikanaan tämän entisen invalidin rakkaus Jehova Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa synnytti hänessä pakottavan halun puhua toisille siitä, mitä hän oli oppinut. Pian hän lähti kanssamme talosta-taloon-palvelukseen, mikä hämmästytti suuresti hänen naapureitaan ja ystäviään. Hänen terveydentilansa koheni niin huomattavasti, että pian hän ryhtyi jopa työskentelemään maatilallaan.”
Marraskuussa 1988 tämä kokemus kerrottiin Jehovan todistajien kierroskonventissa, ja kokemuksen mies, Pedro Martínez, saapui konventin lavalle. Lopulta marraskuussa 1989 hän vertauskuvasi vihkiytymisensä Jehovalle vesikasteella.