Varpunen – ystävä vai vihollinen?
UUDET naapurit ovat juuri käyneet taloksi. Karkotettuaan aiemmat asukkaat ja häädettyään kaikki uteliaat tarkkailijat ne ovat asettuneet aloilleen päivittäisiin perheensä ruokkimis- ja kasvattamispuuhiin.
Näitä naapureita kutsutaan varpusiksi. Tätä nimeä käytetään useista erilaisista linnuista, mutta pääasiassa se viittaa peippojen heimoon kuuluviin lintuihin. Varpuset ovat yleensä pieniä, huomiota herättämättömiä lintuja, joiden höyhenpuvussa on harmaata, ruskeata ja mustaa. Monet niistä ovat taitavia laulajia.
Ehkä sinä et kuitenkaan haluaisi valita naapureiksesi varpusia. Vaikka jotkut ihailevat näiden pikkulintujen rohkeutta ja mukautumiskykyä, niistä on tullut joissakin paikoissa epäsuosittuja.
Miksi niitä pidetään ilkimyksinä
Varpunen (Passer domesticus) tuotiin Euroopasta Pohjois-Amerikkaan vuonna 1851 siinä toivossa, että se hävittäisi puista tuholaistoukan. Varpuset havaitsivat kuitenkin pian, että on helpompi asua kaupungissa kuin maalla. Niinpä ne alkoivat syödä toukkien sijasta ruoantähteitä ja oppivat pian ryöstämään roskalaatikoita. Varpusen ”mukautumiskyky ja aggressiivisuus”, todetaan kirjassa North American Birds, ”vastaa sellaisten karvaisten uusille alueille työntyjien kuin iso- ja mustarotan sekä kotihiiren luonteenlaatua”.
Varpuset rakentavat suttuisia, epäsiistejä pesiänsä joka nurkkaan ja soppeen. Niiden suosimia pesänrakennusaineita ovat muun muassa höyhenet, villa ja pois heitetyt vaatteet. Ne ajavat usein syntyperäiset linnut pois ja anastavat röyhkeästi niiden pesät tyhjentämällä ne häädettyjen asukkaiden munista. Tämän lisäksi varpuset turmelevat monenlaisia hedelmiä sekä syövät kypsyviä siemeniä ja hentoja, nuoria vihanneksia.
Brasiliassa, jonne varpunen myös tuotiin harkitusti, se ei ainoastaan turmellut satoja, vaan karkotti myös rakastetun eteläamerikansirkun. Varpusen kokoinen ja värinen eteläamerikansirkku on seurallinen ja hyödyllinen pikkulintu, joka hävittää sadolle vahingollisia hyönteisiä.
Tasapainottavia piirteitä
Toisaalta varpuset ovat leikkisiä lintuja, jotka sirkuttavat ja visertävät, ja monet ihmiset katselevat mielellään, kun ne lentää räpyttelevät oksaltaan maahan ja taas takaisin. Eräs lintutarkkailija kertoo: ”Meillä on seitsemisen varpusenpesää aivan kotimme lähiympäristössä. – – Useiden lintujen voidaan havaita leikkivän vedessä samanaikaisesti, ja ne törmäilevät toisiinsa tapahtuman aikana. Jotkut niistä ’hikeentyvät’ melko lailla. Ne sukeltavat ja lennähtävät ilmaan, keikkuvat puolelta toiselle ja pöyhistelevät höyheniään, kunnes ne ovat jotakuinkin likomärkiä. Sitten ne hyppäävät aidan päälle, pyyhkivät nokkansa, pudistelevat itseään koirien tavoin, tiirailevat alas veteen ja sukeltavat taas uudestaan. Tätä voi jatkua yhteen menoon tunnin, minkä jälkeen ne lentävät pois, mutta palaavat jälleen parin tunnin kuluttua.” Toisinaan varpusten voidaan nähdä ottavan myös tomukylpyjä tien vieressä olevalla kuivalla maalla tai kukkapenkissä.
On kiintoisaa, että Raamattu puhuu varpusista. Jeesus käytti kahdesti näitä vähäpätöisiä lintuja kuvatakseen Jumalan hellää huolenpitoa. Lähettäessään 12 apostoliaan saarnaamaan Jeesus kysyi heiltä: ”Eikö kaksi varpusta myydä vähäarvoisesta kolikosta?”, ja sitten hän selitti: ”Silti yksikään niistä ei putoa maahan Isänne tietämättä. Älkää siis pelätkö: te olette arvokkaammat kuin monta varpusta.” Jeesus toisti tämän kuvauksen myöhemmin palveluksessaan ja korosti näin sitä, ettei Jumala unohda niitä, jotka palvelevat Häntä, koska Hän ei unohda edes yhtä varpusta. – Matteus 10:29, 31; Luukas 12:6, 7.
On ilmeistä, että Jehova Jumala arvostaa kaikkia luomuksiaan, sekä suuria että pieniä. Lukuisat, toisistaan poikkeavat elämänmuodot heijastavat Suuren Luojamme viisautta, vaikka jotkin niistä eivät aina miellytäkään meitä luonteenpiirteittensä vuoksi. – Psalmi 104:24.