Kohtu – oivallinen ensiasuntomme
EIKÖ ensimmäinen kotisi ollutkin todella verraton paikka? Lämmin ja miellyttävä. Täynnä terveellistä ravintoa. Rauhallinen ja turvallinen.
Siellä sinä kasvoit ja kehityit monta kuukautta. Ennen pitkää asuntosi alkoi kuitenkin tuntua yhä ahtaammalta, kunnes eräänä päivänä pystyit tuskin liikahtamaan. Silloin seisoitkin todennäköisesti jo päälläsi! Sitten tunsit yhtäkkiä voimakkaita puristuksia ja syöksyit kotisi ovesta ulos kylmään, meluisaan ja räikeään maailmaan.
Etkö muista mitään sellaista? Et varmasti muistakaan, mutta silti saat kiittää elämääsi tuosta oivallisesta asuinpaikastasi – äitisi kohdusta. Se suunniteltiin täydellisesti nimenomaan sinua silmällä pitäen, niin että se tarjosi kaiken sen ravinnon ja suojan, jota kehittyvä vauva tarvitsee. Miksi et siis matkaisi takaisin katsomaan tuota suurenmoista ensimmäistä kotiasi – kohtua?
Lämmin vastaanotto
Elämäsi alkoi todennäköisesti matkalla tuohon verrattomaan kotiin. Äitisi kypsä munasolu kulki hitaasti pitkin tunnelia, jota sanotaan munanjohtimeksi eli munatorveksi. Miljoonat isäsi siittiösolut matkasivat samanaikaisesti tuota samaa tietä äitisi munasolua vastaan. Yksi siittiö onnistui hedelmöittämään tuon munasolun, ja niin sinusta tuli sinä.
Saapumistasi olikin alettu jo valmistella. Kohdun (latinaksi uterus ’säkki’) seinämät valmistautuivat ottamaan sinut vastaan, ja paikka oli täpötäynnä ravintoaineita. Kohdun limakalvo oli paisunut kaksinkertaiseksi normaaliin paksuuteensa verrattuna, ja sen pinta oli sienimäisen pehmeä.
Kolmen neljän päivän kuluttua ylitit uuden kotisi kynnyksen. Sinusta – nuppineulanpään kokoisesta, muutaman kymmenen solun rykelmästä eli blastokystasta – se saattoi tuntua suunnattoman suurelta luolalta, mutta todellisuudessa kohdun sisäpuoli on varsin pieni. Kohtu on ontto, pehmeä ja vaaleanpunertava elin, suurin piirtein ylösalaisin asetetun päärynän kokoinen ja muotoinen.
Se olisi kotisi suunnilleen seuraavat 270 vuorokautta, ja äitisi toimittaisi sinulle sinne jopa oman elimistönsä kustannuksella ravintoaineita, joita tarvitset kasvaaksesi ja kehittyäksesi, kunnes syntymähetkesi koittaisi. Kuluisi useita viikkoja, ennen kuin äitisi edes tajuaisi sinun olemassaoloasi, ja senkin jälkeen kestäisi vielä kolme neljä kuukautta, ennen kuin hänen vatsansa kasvaisi niin suureksi, että muutkin huomaisivat sen.
Pudottuasi kohdun onteloon kelluskelit siellä vielä kolme vuorokautta. Seitsemäntenä päivänä siitä, kun olit tullut kohtuun, kiinnityit lopulta kohdun limakalvoon. Blastokystan entsyymit liuottivat tämän pehmeän kalvon eli endometriumin pintasoluja, jolloin sinä upposit sen sametinpehmeään syliin ja asetuit sinne turvaan. Jos munasolu ei olisi hedelmöitynyt eikä kiinnittynyt tähän limakalvoon, kohtu olisi lopulta irrottanut limakalvon ja poistanut sen äidistäsi kuukautisvuotona.
Ei hylkimisreaktiota
Nyt alkoi tapahtua monenlaista ihmeellistä viihtymisesi takaamiseksi. Sinua piti esimerkiksi suojata äitisi immuunijärjestelmältä. Tiedemiehet eivät vieläkään tiedä tarkoin, miksi äitisi elimistö ei pitänyt sinua vieraana tunkeilijana ja käynyt kimppuusi. Tavallisesti monimutkainen hylkimisjärjestelmä alkaa toimia heti kun se saa vähänkin vihiä jostain tunkeilijasta. Sinusta tulisi kuitenkin lopulta jättimäinen vieras kudoskimppu, joka painaisi useita kiloja. Miksi sinä et joutunut hyökkäyksen kohteeksi?
Tutkija David Billington Bristolin yliopistosta selitti, että äidin ja sikiön välillä on oikeastaan seinä, joka jokseenkin tehokkaasti estää kaiken liikenteen äidin ja sikiön välillä. Hän tarkoitti sikiön ulompaa solukerrosta eli trofoblastivyöhykettä. Se esti kaiken suoran kosketuksen sinun ja äitisi välillä. Se, miksi hänen puolustusjärjestelmänsä ei pitänyt trofoblastia vieraana kudoksena, on edelleen arvoitus. Jos siihen saataisiin vastaus, ymmärrettäisiin ehkä myös, miksi jotkin raskaudet päättyvät keskenmenoon. (Ks. sivulla 16 olevaa tekstiruutua.)
Ruokkiminen ja hoivaaminen jatkuvat
Ajattelehan kyltymätöntä ruokahaluasi, varsinkin elämäsi alkuvaiheessa. Kahdeksan ensimmäisen elinviikkosi aikana pituutesi kasvoi noin 240-kertaiseksi ja painosi lisääntyi miljoonakertaiseksi verrattuna siihen, mitä se oli hedelmöitymishetkellä. Syntymäpainosi olisi lopulta noin 2,4 miljardia kertaa niin suuri, ja hämmästyttävä kotisi paisuisi kuin ilmapallo, jotta sinä mahtuisit siihen. Synnytyksen aikoihin kohtu painaa noin 16 kertaa niin paljon kuin ennen raskautta, mutta muutaman viikon kuluttua synnytyksestä se kutistuu jälleen lähes alkuperäiseen kokoonsa. Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana muodostuivat elimistösi perusrakenteet, ja elimesi ja hermojärjestelmäsi olivat valmiit seuraaviin kehitysvaiheisiin.
Jo alkuvaiheessa ympärillesi muodostui lapsivettä sisältävä vesikalvon (amnion) ympäröimä pussi. Siitä sait pehmustetun, sopivan lämpöisen tilan, jossa saatoit telmiä ja peuhata toisen raskauskolmanneksen aikana. Vahvistit lihaksiasi, joita tarvitsisit tuon painottoman tilan ulkopuolella. Nielit lapsivettä todennäköisesti saadaksesi siitä ravintoa. Uutta lapsivettä muodostui jatkuvasti, niin että kahden kolmen tunnin välein koko vesimäärä oli vaihtunut.
Blastokystan ulommasta solukerroksesta kasvoi monimutkainen kudostyyny eli istukka (latinaksi placenta ’kakku’). Se palveli sinua seuraavilla tavoilla:
Se toimi keuhkona kuljettaen happea ja hiilidioksidia sinun ja äitisi välillä. Maksana se toimi siten, että se käsitteli joitakin äitisi verisoluja irrottaakseen niistä tarpeellisia aineita, esimerkiksi rautaa, sinun käyttöösi. Toimiessaan munuaisena se suodatti virtsaa sinun verestäsi ja siirsi sen äitisi verenkiertoon, josta se erittyi pois hänen munuaistensa kautta. Suoliston tavoin istukka sulatti ruokamolekyylejä. Kaikki tämä tapahtui 55 senttimetrin mittaisen napanuoran välityksellä.
Aikanaan ajateltiin, että istukka oli ehdottoman varma turvajärjestelmä, joka ei päästäisi mitään vahingollista äidistä lapseen. Valitettavasti tiedämme nykyään, että monet infektiot voivat murtaa tuon turvajärjestelmän, samoin erilaiset aineet, esimerkiksi pahamaineinen talidomidi. Jotkin sairaudet, esimerkiksi vihurirokko, ovat myös vaaraksi eräissä raskauden vaiheissa.
Aikuisilla oleva aivojen hiussuonten ja aivokudoksen välinen este ei ole vielä täysin muodostunut sikiön kehittyviin aivoihin, minkä vuoksi se on erityisen puolustuskyvytön sellaisia tunkeilijoita kuin tupakansavua, alkoholia, lääkkeitä ja muita kemiallisia myrkkyjä vastaan. Tutkimukset osoittavat, että alkoholi voi vaikuttaa haitallisesti syntymättömään lapseen. Vaikuttaako istukan läpi pääsevä kofeiini pienokaisen kehitykseen? Onko vitamiinivalmisteista jotain hyötyä lapsen kehitykselle? Nämä kysymykset ovat vielä avoimia.
Kaikkien lasten suojeleminen täytyy siis aloittaa siten, että äiti itse karttaa aineita, joiden tiedetään olevan vahingollisia pienokaisille. Toisaalta tasapainoinen ruokavalio ja lääkärin hyväksymä liikunta voivat suuresti edistää äidin ja lapsen yleiskuntoa ja hyvinvointia.
Jäähyväiset kodillesi
Viimeisen raskauskolmanneksen loppuvaiheessa alkavat lähtövalmistelut. Kohdun voimakkaat lihakset alkavat tehdä epäsäännöllisiä supistusharjoituksia. Kohtu tulee pehmeämmäksi ja joustavammaksi.
Usein sanotaan, että ”lapsi laskeutui”, mutta täsmällisempää on sanoa, että koko kohtu laskeutui lapsineen päivineen. Tämä johtuu siitä, että kohtu suoristuu lieriön muotoiseksi ja laskeutuu hieman alemmaksi, niin että lapsen pää asettuu lantion yläaukeamaan.
Kukaan ei tiedä, mikä ratkaisi sen, että sinun oli aika poistua kohdusta. Ehkä äitisi hormonit tai omat hormonisi antoivat kohdulle merkin, joka kertoi: ”Synnytys alkaa!”
Kohtu aloitti kolmivaiheisen synnytyksen. Ensimmäisessä vaiheessa (avautumisvaihe) kohdun seinämät supistuivat, kun taas kohdun kaula ja emätin laajenivat valmistautuen sinun poistumiseesi. Tässä vaiheessa vesikalvo todennäköisesti puhkesi.
Toisessa vaiheessa (ponnistusvaihe) alkoi äitisi varsinainen työ, kun hän työnsi päätäsi kohdun kaulan ja emättimen läpi. Supistukset jatkuivat voimistuen ja tihentyen, kunnes pääsi lopulta työntyi ulos synnytyskanavasta. Muu osa ruumiistasi tuli sen jälkeen pois helposti. Synnytyksen viimeisessä vaiheessa (jälkeisvaihe) äitisi poisti jälkeiset eli istukan, sikiökalvot ja loput napanuorasta.
Siinä sinä sitten olit – hämmentyneenä, palellen ja parkuen – epäilemättä surren äkillistä lähtöäsi vieraanvaraisesta kodistasi, jossa olit viettänyt noin yhdeksän viime kuukautta. Voit kuitenkin olla todella iloinen siitä, että sait elämän lahjan ja että voit arvostaa sitä Luojan rakkaudellista huolenpitoa, jonka ansiosta sinulla oli alusta alkaen oivallinen koti.
[Tekstiruutu s. 16]
Keskenmeno – järkyttävä häätö
KAIKKEIN huolehtivaisintakin äitiä voi kohdata järkyttävä murhenäytelmä. Keskenmenon syitä on vaikea määritellä ja niistä käydään kovaa kiistaa. Tutkijat eivät ole yksimielisiä edes siitä, miten monet hedelmöityneet munasolut abortoituvat spontaanisti. Arviot vaihtelevat teollisuusmaissa (myös Suomessa) 10–30 prosentin välillä.
Miksi kohtu joskus häätää väkisin uuden elämän sen sijaan, että se vaalisi sitä sisällään? Äidin immuunijärjestelmä saattaa puolustautua sikiötä ympäröivää trofoblastia vastaan hyökäten tuon suojamuurin kimppuun ja aiheuttaen siten keskenmenon. Monet keskenmenot voivat johtua kehityshäiriöstä (epänormaalista kromosomistosta), joka tekee sikiön elinkyvyttömäksi. Syynä voivat olla myös raskauden epänormaali eteneminen, esimerkiksi se, että munasolu joutuu kohtuun, ennen kuin kohdun limakalvo on valmistautunut vastaanottamaan sen, tai niin myöhään, että endometrium on alkanut jo irrota ja poistua. Jokin äidin kohdun rakenteellinen poikkeavuus voi myös estää häntä kantamasta lasta.
Isossa-Britanniassa (1990) tehdyn tutkimuksen mukaan, jossa oli mukana 200 naista, hedelmättömyys ja keskenmeno voivat johtua hormonituotannon epätasapainosta. Aivolisäkkeen tuottaman luteinisoivan hormonin (LH) eritys lisääntyy yleensä kuukautiskierron 14. päivän tienoilla, mikä saa kypsän munasolun irtoamaan munasarjasta ja aloittamaan matkansa munatorvessa mahdollista hedelmöitymistä varten. The New York Times -lehden mukaan brittiryhmä löysi ”suuren määrän LH:ta sopimattomaan aikaan, kuukautiskierron kahdeksantena päivänä, ennen ovulaatiota [munasolun irtoamista munasarjasta]”. Näiden havaintojen vahvistamiseksi ja tulkitsemiseksi täytyy tehdä vielä lisäkokeita.
[Kuvat s. 15]
Kolmen kuukauden ikäinen sikiö
Kuuden kuukauden ikäinen sikiö
Yhdeksän kuukauden ikäinen sikiö