Onko elämällä jokin tarkoitus?
”’Miksi olemme olemassa?’ on tärkein kysymys, minkä ihminen joutuu kohtaamaan. – – Olen nähnyt ihmisten kuolevan tarpeettomasti, mutta uskon silti, että elämällä on tarkoitus. Kuolemalla ei ole tarkoitusta, mutta elämällä on.”
NÄMÄ sanat on kirjoittanut Elie Wiesel, kuuluisa kirjailija, joka selvisi hengissä kansallissosialistien keskitysleireiltä. Hän oli yksi niistä monista, joilta viikkolehti Life pyysi vastausta kysymykseen: ”Miksi olemme olemassa?” Vaikka hän oli nähnyt elämää pahimmillaan, hän oli vakuuttunut siitä, että elämällä on jokin tarkoitus.
Jotkut ovat kuitenkin toista mieltä. Taksinkuljettaja José Martínez vastasi samaan kysymykseen näin: ”Olemme olemassa sitä varten, että kuolemme, että vain elämme ja kuolemme. Ajan taksia. Käyn joskus kalassa, vien tyttöystäväni ulos, maksan veroja, luen jonkin verran ja sen jälkeen valmistaudun kuolemaan. – – Elämä on suurta huijausta.” Josén mielestä elämällä ei kaikesta päättäen ole tarkoitusta.
On yllättävää, että monet lukeneetkin ihmiset näyttävät olevan yhtä mieltä taksinkuljettajan eivätkä edellä mainitun kirjailijan kanssa. Kehitysopin kannattajat Richard E. Leakey ja Roger Lewin esittävät kirjassaan Ihmisen synty käsityksenään: ”Ehkäpä ihmislaji on vain kauhistuttava biologinen harhauma, jonka kehitys on edennyt ohi sen asteen, missä on vielä mahdollista elää sovussa itsensä ja ympäristönsä kanssa.” Ainakin heidän mielestään ihmiselämä on tarkoituksetonta.
Kehitysopin kannattaja Stephen Jay Gould on samalla kannalla: ”Olemme olemassa, koska eräillä kaloilla oli kaikista muista kaloista poiketen rakenteeltaan sellaiset evät, että ne saattoivat muuttua maaeläinten jaloiksi; – – koska eräs pieni ja heiveröinen laji, joka syntyi Afrikassa 250000 vuotta sitten, on kyennyt sinnittelemään tähän asti keinolla jos toisella. Me ehkä kaipaamme ’ylevämpää’ vastausta, mutta sellaista ei kerta kaikkiaan ole.” Gouldin mielestä ihmiselämä on tarkoitukseton sattuma.
Gould on oikeassa ainakin yhdessä asiassa. Moni näet kaipaa ”ylevämpää” vastausta kuin se, jonka hän tarjoaa. Jonkin murhenäytelmän sattuessa monet ajattelevat samalla tavoin kuin 11-vuotias Jason. Tämä poika kirjoitti nuoren ystävänsä kuoleman johdosta: ”Kun ystäväni Kim kuoli syöpään, kysyin äidiltäni, että jos Jumala antoi Kimin kuolla, kun hän oli vasta kuusivuotias, niin miksi hän antoi hänen ensinkään syntyä?” Jason oli vaistomaisesti sitä mieltä, että elämällä täytyy olla jokin tarkoitus, ja näytti siltä, että hänen nuoren ystävänsä murheellinen kuolema oli tehnyt tyhjäksi tämän tarkoituksen.
Tärkeä kysymys
Onko tärkeää tietää, onko elämällä jokin tarkoitus vai ei? Kuuluuko tällaisen kysymyksen pohtiminen vain filosofeille, vai pitäisikö sen kiinnostaa meitä itse kutakin? Monet eivät ole koko elämänsä aikana uhranneet paljoakaan ajatuksia koko asialle. Jos José Martínez on oikeassa, niin he ovat ehkä toimineet viisaasti.
Jos toisaalta Elie Wiesel on oikeassa ja elämällä on tarkoitus, niin varmasti meidän pitäisi ryhtyä ottamaan asiasta selvää. Muussa tapauksessa voimme jäädä vaille jotakin sellaista, mikä loppujen lopuksi on tärkeintä ihmisen elämässä ja mikä tekee elämisen hyvin mielenkiintoiseksi. Se on samaa kuin jos kävelisimme taidenäyttelyn läpi katselematta ollenkaan tauluja tai istuisimme ravintolassa tilaamatta itsellemme mitään syötävää.
Miten voimme saada selville sen, onko elämällä jokin tarkoitus vai ei? Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan joitakin tosiasioita, joiden avulla tähän kysymykseen kyetään vastaamaan.