Tarkoitusta etsimässä

CHARLES Darwinin päivistä lähtien ovat biologit ajaneet voimakkaasti sellaista teoriaa, että elämä on ilmaantunut evoluution vaikutuksesta ja on näin ollen pohjimmiltaan tarkoituksetonta. Monet kuitenkin vaistomaisesti torjuvat tällaisen ajatuksen. Kun nuori isä ja nuori äiti katselevat suloista vastasyntynyttä lastaan, heidän on vaikea uskoa, että uuden ihmisen elämä on tarkoituksetonta. Heidän mielestään se on ihme, heidän elämäänsä rikastuttava ihme.

Eivät kaikki tiedemiehetkään hyväksy sitä, että elämä olisi tarkoituksetonta sattuman tuotetta. Syynä tähän on esimerkiksi ilmiö, jota Encyclopedia Americana -tietosanakirjassa sanotaan ”poikkeuksellisen suureksi mutkikkuuden ja järjestyneisyyden asteeksi elollisissa olennoissa”. Edelleen siinä sanotaan: ”Kasvien, hyönteisten ja nisäkkäitten lähempi tutkiminen osoittaa niiden osien olevan lähes uskomattoman tarkassa ja säännönmukaisessa järjestyksessä.”

Tällainen mutkikkuus ja erinomainen järjestyneisyys – joka on havaittavissa yksinkertaisimmissakin eliöissä – antoi eteläafrikkalaiselle tutkijalle Louw Albertsille aiheen sanoa Cape Times -sanomalehdessä: ”Minulle tuottaa suurempaa henkistä tyydytystä sen hyväksyminen, että on olemassa Jumala, kuin että tyytyisin vain siihen, että se [elämä] on ilmaantunut sattumalta.” Puhuessaan eliöitten kemiallisesta koostumuksesta englantilainen tähtitieteilijä sir Bernard Lovell toteaa: ”Sen todennäköisyys, että – – jostakin sattumanvaraisesta tapahtumasta olisi ollut lopputuloksena yhden sellaisen molekyylin muodostuminen, joka on pienimpiä kaikista valkuaismolekyyleistä, on käsittämättömän pieni. – – Se on käytännössä nollan veroinen.”

Tähtitieteilijä Fred Hoyle edustaa samanlaista ajatuskantaa kirjoittaessaan: ”Puhdasoppisen biologian koko rakennelma perustuu yhä siihen, että elämä on ilmaantunut sattumalta. Tulee kuitenkin huomata tämä: samalla kun biokemistit ovat yhä paremmin perehtyneet elämän kunnioitusta herättävään mutkikkuuteen, on käynyt selväksi, että sen todennäköisyys, että elämä olisi saanut alkunsa sattumalta, on niin häviävän pieni, että se voidaan sulkea täysin pois laskuista. Elämää ei voi syntyä sattumalta.”

Mitä tämä merkitsee? Jollei elämä ole ilmaantunut sattumalta, niin sen on täytynyt ilmaantua tarkoituksellisesti. Siinä tapauksessa sillä on täytynyt olla Suunnittelija, ja tämän Suunnittelijan täytyy olla äärettömän taitava. Psalminkirjoittaja sanoikin aiheellisesti: ”Olen tehty ylen ihmeellisesti.” (Psalmi 139:14.) Mitä tämä sitten kertoo meille siitä, onko elämällä jokin tarkoitus vai ei?

Ihmisetkin suunnittelevat ja valmistavat kaikenlaista. He rakentavat suihkulentokoneita. He rakentavat öljynjalostamoja. He rakentavat sähkövoimaloita. Näiden lisäksi he valmistavat tavattoman paljon monenlaisia muita laitteita, tavaroita ja välineitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän mutkikkaita. Ihmiset eivät kuitenkaan suunnittele ja valmista tällaisia monimutkaisia esineitä, jollei heillä ole siihen jokin syy. Kaikki on valmistettu ja valmistetaan jokin tarkoitus mielessä.

Jos kerran mikään, mitä ihmiset ovat valmistaneet, ei vedä mutkikkuudessaan edes lähimain vertoja elollisen luonnon kunnioitusta herättävälle mutkikkuudelle, niin varmaa on, ettei elämän Suunnittelijakaan ole luonut elämää ilman jotakin tarkoitusta. On järjettömyyden huippu uskoa, että meidät on ”tehty ylen ihmeellisesti” ja sen jälkeen jätetty ajelehtimaan vailla päämäärää ja tarkoitusta.

Tarkoitusta etsimässä

Sitä, että Jumala loi ihmiset jossakin tarkoituksessa, tukee voimakkaasti myös se tosiasia, että me ihmiset vaistomaisesti etsimme elämällemme tarkoitusta. Psykologi Gilbert Brim puhuu myös siitä, miten ihmiset voimakkaasti kaipaavat elämälle tarkoitusta: ”Monille tarjoaa työ haasteita ja tilaisuuksia itsensä kehittämiseen. Ne taas, joiden työ ei suo mahdollisuuksia tällaiseen, etsivät itselleen haasteita ja saavutuksia muualta: laihduttamisesta, golf-pelitaitojensa hiomisesta, mahdollisimman hyvän munakkaan valmistamisesta tai uusien elämyksien kokemisesta – joko riippuliitimellä lentämisestä tai uusien ruokalajien kokeilemisesta.” Psykiatri Viktor Frankl on jopa sanonut: ”Ihmisen ponnistelut tarkoituksen löytämiseksi elämässään ovat tärkein häntä motivoiva voima.”

Tarkastelkaamme nyt joitakin niistä tavoitteista, joita ihmiset ovat asettaneet itselleen.

Mikä antaa elämälle tarkoituksen?

Kun eräältä teini-ikäiseltä tytöltä kysyttiin, mikä on hänen elämänsä tarkoitus, hän vastasi: ”Haaveenani on saada mukava asunto, hieno auto ja hyvännäköinen poikaystävä vierelleni tähän autoon. Aion tyydyttää omia halujani. Olen kiinnostunut ennen muuta itsestäni. Haluan sellaista, mikä tekee minut itseni onnelliseksi, en sellaista, mikä tekee koko yhteiskunnan onnelliseksi.” Jos tällainen kuulostaa sinusta itsekkäältä, niin olet oikeassa. Se on itsekkyyttä. Tällainen asenne ei valitettavasti ole mitenkään harvinainen.

Riittääkö ihmiselle kuitenkaan elämän tarkoitukseksi vain se, että hän tavoittelee aineellisia asioita ja nautintoja? Ei riitä. Jos meillä ei ole muita päämääriä kuin nautinnot, ne osoittautuvat epätyydyttäviksi. Ne, jotka tekevät niistä elämänsä päätavoitteen, tulevat lopulta sisimmässään samanlaiseen lopputulokseen kuin se entisajan rikas kuningas, joka käytti valtaansa ja rikkauksiaan tutkiakseen erilaisia siihen aikaan saatavissa olleita nautintoja. Hänen loppupäätelmänsä oli seuraavanlainen:

”Minä kokosin itselleni myöskin hopeata ja kultaa ja kuninkaitten ja maakuntien aarteita ja hankin itselleni laulajia ja laulajattaria ja ihmislasten iloja, vaimon, jopa vaimoja. – – Niin katso: se oli kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarnaaja 2:8, 11.)

Monet saavat tyydytystä elämänurastaan tai siitä, että voivat käyttää henkisiä kykyjään tai ruumiillisia voimiaan arvokkaana pitämiensä päämäärien saavuttamiseen. Jonkin ajan kuluttua ura ei kuitenkaan enää tunnukaan täysin tyydyttävältä elämän tarkoitukselta. ”Eturivin sijoitusasiantuntijaksi” sanottu Peter Lynch luopui rahakkaasta urastaan tajuttuaan, että hänen elämästään puuttui jotakin tärkeää. Mikä se oli? Läheiset siteet oman perheen jäseniin. Hän tunnusti: ”Vaikka pidinkin työstäni, tulin samaan johtopäätökseen, mihin jotkut muutkin ovat tulleet: minkä – – hyväksi me oikein teemme tätä? En tiedä kenenkään harmitelleen kuolinvuoteellaan sitä, ettei ollut käyttänyt enemmän aikaa työhönsä.”

Eräs teini-ikäinen tyttö ilmaisikin jonkinlaista tasapainoa, kun hän päämääriään tarkasteltuaan sanoi: ”Hyvä ammatti on minulle tärkeä tavoite. Tärkein tavoitteeni taitaa kuitenkin olla se, että minulla on joskus oma, onnellinen perhe.” Oma perhe voi siis tehdä elämän mielekkääksi ja sisällökkääksi. Eräs nuori naimisissa oleva nainen sanoikin: ”Ymmärsin jo varhain elämässäni, että äitinä oleminen on yksi niistä asioista, joita varten nainen on syntynyt, yksi elämän tarkoituksista, enkä ole milloinkaan epäillyt sitä.”

Toiset etsivät elämälleen tarkoitusta toisenlaisista tavoitteista. Jotkut – joihin todennäköisesti lukeutuvat myös ne tiedemiehet, jotka väittävät elämän olevan tarkoitukseton sattuma – saavat tiedon etsinnästä elämälleen jonkinlaisen tarkoituksen. Kehitysopin kannattaja Michael Ruse kirjoittaa: ”Tunnemme tiedonnälkää, ja se nostaa meidät eläinten yläpuolelle. – – Tärkeimpiä tarpeitamme ja tehtäviämme on se, että pyrimme jättämään perinnöksi lapsillemme kaiken menneisyydestä kertyneen tiedon ja sen ohella oman elämänhalumme ja omat aikaansaannoksemme. – – Tiedon tavoittelu ja aikaansaannokset ovat tärkeitä ihmisluonnon tuntomerkkejä.”

Jotkut ovat löytäneet jonkin aatteen tai asian edistämisestä elämälleen tarkoituksen. He tekevät työtä harvinaisten eläinlajien suojelemiseksi. Tai he taistelevat ympäristön saastuttamista ja tuhoamista vastaan. Lähimmäisistään kiinnostuneet ihmiset taistelevat lasten oikeuksien puolesta tai tekevät työtä asunnottomien tai köyhien auttamiseksi. Tai he uurastavat huumeiden käytön leviämisen estämiseksi. Tällaiset ihmiset saavat joskus aikaan paljonkin hyvää. Se, mitä he tekevät, antaa heidän elämälleen tarkoituksen.

Pettymykset

Meidän on kuitenkin myönnettävä, että vaikka ihmisten tavoitteet saattavat olla arvokkaitakin, niin he usein turhautuvat pyrkiessään kohti näitä tavoitteitaan. Vanhemmat, jotka hyvin uhrautuvaisesti kasvattavat lapsiaan, menettävät joskus heidät onnettomuudessa tai tapaturmassa, rikollisten käsissä tai sairauden tai huumeiden käytön takia. Tai kun lapset kasvavat isoiksi, voi käydä niin, että maailman henki tarttuu heihin eivätkä he sen jälkeen enää kykene osoittamaan vanhempiaan kohtaan vastarakkautta.

Ne, jotka epäitsekkäästi tekevät työtä ympäristönsuojelun hyväksi, ovat usein turhautuneita sen johdosta, että kaupan intressit tai toisten välinpitämätön asenne tekevät tyhjäksi heidän suunnitelmansa. Niitä, jotka työskentelevät köyhien aseman parantamiseksi, masentaa se, kun he näkevät, miten valtavasti heillä on työtä. Ihminen, jonka elämälle työ on antanut sisältöä, tuntee pettymystä, kun hänen on tietyn ikäisenä pakko siirtyä eläkkeelle. Tutkija, jolle tiedon etsintä on tuottanut mitä suurinta tyydytystä, on turhautunut, kun hänen elämänsä lähestyy loppuaan ja jäljellä on vielä hyvin paljon kysymyksiä, joita ei ole saatu ratkaistuksi. Ihminen, joka on käyttänyt elämänsä suuren omaisuuden hankkimiseen, havaitsee, että hänen on lopulta jätettävä se toisille.

Sillä entisajan kuninkaalla, jota lainasimme jo edellä, oli samantapaisia pettymyksen tunteita: ”Minä kyllästyin kaikkeen vaivannäkööni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyi se jättää ihmiselle, joka tulee minun jälkeeni. Ja kuka tietää, onko hän viisas vai tyhmä? Mutta hallitsemaan hän tulee kaikkia minun vaivannäköni hedelmiä.” (Saarnaaja 2:18, 19.)

Onko näiden realististen sanojen perusteella tehtävä se johtopäätös, ettei elämällä perimmältään ole tarkoitusta? Ovatko ne erilaiset päämäärät, joita kohden ihmiset pyrkivät, vain apukeino, jolla he selviytyvät niiden 70:n, 80:n tai 90 elinvuoden läpi, jotka monille heistä on suotu. Ovatko tällaiset tavoitteet sitä paitsi täysin merkityksettömiä? Eivät ole. Päinvastoin ne kertovat jotakin syvällistä siitä, millaisiksi meidät on tehty, ja ovat todisteena siitä, että elämällä varmastikin on jokin erittäin suurenmoinen tarkoitus. Miten saamme selville tämän tarkoituksen?

[Kuvat s. 7]

Jotkut ovat saaneet tiedon etsinnästä elämälleen tarkoituksen

Ihmiset eivät valmista monimutkaisia esineitä tarkoituksettomasti

[Lähdemerkintä]

Valokuva: NASA