Nuoret kysyvät:

Mistä saan rohkeutta olla erilainen?

”Toisinaan tovereitten painostus saa minut tekemään sellaista, mikä tuntuu minusta väärältä, mutta koska sen tekemättä jättäminen tekee minusta liian erilaisen, en voi muuta kuin suostua.” (John.)

”VERTAISTEN painostus ulottuu elämämme kaikkiin piirteisiin”, sanoo kirjailija Lesley Jane Nonkin. Ikätoverit yrittävät määrätä pukeutumistyylisi ja asettaa säännöt sille, miten kävelet, puhut ja kampaat hiuksesi. Yksilöllisyyttä ei suvaita. Mukaudu – tai tule hyljityksi!

Kristityt nuoret eivät kuitenkaan ole mukautumisen orjia. He noudattavat Johanneksen 15:19:ssä olevaa Jeesuksen esittämää sääntöä eivätkä ole osa jumalattomien ihmisten maailmasta.a On kuitenkin haastavaa olla maailmassa olematta osa siitä. Sitä voitaisiin verrata veneen soutamiseen myrskyävässä meressä: olet vedessä ja sen ympäröimänä, mutta pysyäksesi hengissä yrität pitää veneen sisältä mahdollisimman kuivana. Samalla tavoin Jehovan todistajien yhteydessä olevat nuoret yrittävät estää maailman jumalattomuutta tunkeutumasta elämäänsä.

Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa. Ajattelehan nuorta Eiichiro-nimistä japanilaista todistajaa. Tuossa maassa sekä nuoria että aikuisia painostetaan hyvin voimakkaasti mukautumaan toisten menettelytapoihin. Eiichiro muistelee: ”Omantunnonsyistä en voinut osallistua koulussa mihinkään seremonioihin, joihin liittyi kansallissymboleja tai -lauluja. Lisäksi en voinut opiskella taistelutaitoja, koska ne ovat ristiriidassa Raamatun periaatteiden kanssa.” (Ks. 2. Mooseksen kirjan 20:4, 5 sekä Luukkaan 4:8; Jesaja 2:4 ja Luukas 10:27.) Tämän johdosta Eiichiro herätti ehkä kiusallisenkin paljon huomiota ikäistensä keskuudessa.

Eri puolilla maailmaa asuvat Jehovan todistaja -nuoret joutuvat samantapaisiin tilanteisiin. ”Pyhäpäivät ovat hankalimpia”, sanoo muuan kristitty nuori. ”Kaikki nuoret kysyvät: ’Mikset vietä tätä juhlaa?’” Eräälle teini-ikäiselle tytölle on vaikein kiistakysymys se, ”mennäkö ulos poikien kanssa”. Eräs kristitty teini-ikäinen valittaa, että häntä painostetaan viettämään aikaa toisten nuorten kanssa. Hän sanoo: ”Toiset kysyvät koko ajan: ’Tulethan sinäkin näihin juhliin?’” Toisia todistaja-nuoria on pilkattu sen vuoksi, etteivät he ole halunneet olla luvatta poissa oppitunneilta tai luntata kokeissa. On siis selvää, että erilaisena oleminen vaatii melkoisesti rohkeutta, ja joidenkuiden nuorten mielestä heiltä puuttuu sitä.

Muuan nuori kirjoitti: ”Elän kahta elämää: yhtä koulussa ja toista kotona. Koulussa oleilen maailmallisten nuorten kanssa. Mutta nämä kiroilevat melkein joka kerta, kun he avaavat suunsa, ja minusta on tulossa samanlainen. Mitä minun pitäisi tehdä?” Vastaus on selvä: kerää rohkeutta ollaksesi erilainen! Mutta miten?

Tosi rohkeuden lähde

Rohkeus on henkistä tai moraalista voimaa kestää vaaroja, pelkoa tai vaikeuksia. Kaikilla ei ole sitä, mutta sitä voidaan saada. Apostoli Paavali selittää: ”Jumala ei antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden hengen.” (2. Timoteukselle 1:7.) Jumala voi tosiaankin antaa sinulle tarvittavaa lujuutta, jotta voit pitää puolesi ikäisiäsi vastaan (Filippiläisille 4:13).

Miten sitten voit saada tätä voimaa? Yksi keino on yksinkertaisesti pyytää sitä. ”Pyytäkää, niin saatte”, lupasi Jeesus Johanneksen 16:24:ssä. Sinun tulisi rukoilla varsinkin silloin, kun tunnet kiusausta sovitella. ”Rukoilen Jehovaa pystyäkseni hallitsemaan mieleni ja sydämeni”, sanoo muuan kristitty nuori.

Muinaisaikojen rohkeita nuoria

Voit kehittää pelottomuutta myös lukemalla ja mietiskelemällä Raamatun kertomuksia Jumalan rohkeista palvelijoista. Ujosteletko esimerkiksi sen paljastamista toisille, että olet Jehovan todistaja? Tutki silloin 2. Kuningasten kirjan 5:1–5:ssä olevaa selostusta. Siinä kerrotaan vangiksi otetusta israelilaistytöstä, joka puhui rohkeasti uskostaan toisille. Toinen jännittävä tilanne on kirjoitettu muistiin Apostolien tekojen 4:20:een. Siinä apostolit sanovat pelottomasti vastustajilleen: ”Me emme voi lakata puhumasta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Näiden kertomusten tutkiminen voi saada sinutkin ilmaisemaan puhuessasi samanlaista rohkeutta.

Yksi jännittävä kertomus koskee Danielia ja hänen kolmea toveriaan Sadrakia, Meesakia ja Abednegoa. Nämä nuoret olivat niiden ylimysluokkaan kuuluvien juutalaisnuorten mukana, jotka oli otettu vangiksi ja tuotu Babyloniin. Babylonian kuninkaan oli tarkoitus kouluttaa nämä nuoret vastuullisiin hallintotehtäviin. Jotta he mukautuisivat nopeammin paikallisiin elintapoihin, heidän juutalaiset nimensä vaihdettiin babylonialaisiksi ja heille opetettiin babylonialaisten kieli ja tavat. Heidän vangitsijansa yrittivät edelleen vieroittaa heitä juutalaisista tavoista tarjoamalla heille ”kuninkaan pöydän ruokaa”. (Daniel 1:7, 8.)

Babylonialaisen ajattelutavan mukaan sellaiset antimet olivat herkuttelijan toiveiden täyttymys. Jumalaa pelkäävien juutalaisten mielestä babylonialainen ruoka oli uskonnolliselta kannalta katsoen vastenmielistä. Useimmat noista nuorista vangeista nähtävästi kuitenkin antoivat myöten kiusaukselle ja söivät sitä – kaikki muut paitsi Daniel ja hänen toverinsa. Kuvittelehan vain, kuinka kovaa painostusta he ovat mahtaneet saada osakseen juutalaisilta ikätovereiltaan! Miten nämä nuoret suhtautuivat tällaiseen painostukseen? Lue itse tuo uskoa vahvistava kertomus Danielin kirjan ensimmäisestä luvusta. Ehkä se kannustaa sinua kieltäytymään yhtä rohkeasti, jos sinulle tarjotaan huumeita tai alkoholia.

”Ole rohkea”

Ei riitä, että vain luet rohkeudesta. Kehittääksesi sellaista rohkeutta, jonka avulla pystyt kestämään ikätovereittesi painostuksen, sinun tulee päivittäin noudattaa neuvoa, jonka Paavali antoi Korinton seurakunnan miehille ja naisille: ”Pysykää lujina uskossa; olkaa rohkeat ja vahvat.” (1. Korinttolaisille 16:13, The Jerusalem Bible.)

Vaihdatko esimerkiksi pukeutumis- ja kampaustyyliäsi sopiaksesi paremmin maailmallisten nuorten joukkoon, kun olet poissa vanhempiesi ja seurakunnan jäsenten näköpiiristä? Vai pidätkö sovittelematta kiinni kristillisistä mittapuista? ”Kieltäydyn seuraamasta jokaista uutta muotivirtausta”, sanoo muuan rohkea kristitty tyttö.

Toinen kysymys: Oletko tarpeeksi rohkea kertoaksesi koulutovereillesi, että olet Jehovan todistaja? Vietkö Raamattusi ja raamatullista kirjallisuutta mukanasi kouluun, jos se on sallittua? Jos tunnilla tulee keskustelua kehitysopista, isänmaallisista seremonioista tai verensiirroista, niin puolustaudutko ”jokaisen edessä, joka vaatii sinulta perustetta sinussa olevaan toivoon”? (1. Pietari 3:15.) Vai istutko vain pulpetissasi levottoman hiljaisena? Jeesus Kristus sanoi: ”Joka häpeää minua ja minun sanojani – –, sitä myös [minä] häpeän.” (Markus 8:38.)

Rohkea kristitty on ylpeä Raamattuun perustuvasta toivostaan sen sijaan että hän häpeäisi sitä! (Vrt. Heprealaisille 3:6.) Japanilainen Eiichiro-niminen nuori, josta alussa kerrottiin, oppi tekemään juuri näin. Häneltä kysyttiin usein, miksei hän osallistunut isänmaallisiin seremonioihin tai opetellut taistelutaitoja. Oliko erilaisena olemisesta hänelle haittaa? ”Ei”, hän vastaa. ”Opin suhtautumaan kaikkeen tähän haasteena. Minun näet täytyi valmistautua puolustamaan menettelyäni ja luottaa Jehovan apuun. Näin haitat kääntyivät ajan myötä hyödyiksi.”

Opi puolustautumaan myös kohdatessasi kiusauksia. Sananlaskujen 1:10–15:ssä sanotaan: ”Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu. Jos he sanovat: ’Lähde mukaamme! – –’, älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.” Tämä ei tietenkään välttämättä merkitse saarnan esittämistä. Neuvonantaja Sharon Scott huomauttaa kirjassaan How to Say No and Keep Your Friends, että toisinaan saatat vain haluta kieltäytyä kutsusta ja lähteä pois – tai jättää sen huomiotta. Mutta toisinaan sinulla ei ehkä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin puhua ja selittää toisille, miksi et voi lähteä heidän mukaansa. Scott suosittaa, että olet luja: ”Koeta olla näyttämättä passiiviselta – –. Säilytä katseyhteys. – – Puhu lujalla ja vakaalla äänellä.”

Sinua saatetaan silti kiusata tai pilkata asenteesi vuoksi. Monet kuitenkin vastahakoisesti ihailevat sinua. Mike-niminen teini-ikäinen poika sanoo: ”Monet pojat tietävät minun olevan Jehovan todistaja ja kunnioittavat minua. Kun he alkavat kertoilla rumia juttuja, he sanovat minulle: ’Mike, me tässä alamme kertoa juttuja. Jos haluat, voit lähteä.’” Kaikki nuoret eivät suhtaudu sinuun näin kunnioittavasti. Mutta Jumala on varmasti mielissään menettelysi johdosta. (1. Pietari 4:3–6.) Siksi eräs nuori kristitty sanoo: ”Älä ole huolissasi siitä, mitä toiset nuoret sinusta ajattelevat!” Vain Jumalan mielipiteellä on todellista merkitystä. Hän puolestaan siunaa sinua sen vuoksi, että uskallat olla erilainen.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 16]

Puhutko uskostasi, kun saat siihen mahdollisuuden?