Raamatun näkökanta:

Tarvitaanko maailmassa ”uutta evankeliointia”?

Herätkää!-lehden Italian-kirjeenvaihtajalta

ITÄ-EUROOPASSA puhaltaneet poliittisten muutosten tuulet ovat tuoneet mukanaan uskonnollisen uudelleen heräämisen. Jotta näistä hengellisistä mahdollisuuksista hyödyttäisiin, piispainsynodi kokoontui Vatikaanissa Eurooppaa koskevaan erikoiskokoukseen vuoden 1991 marraskuun 28. ja joulukuun 14. päivän välisenä aikana. Kaikki 137 ”synodin isää”, jotka ovat Euroopan katolisen hierarkian etulinjan edustajia, kokoontuivat keskustelemaan ”uudesta evankelioinnista”.

Synodista ilmoitettiin 22. huhtikuuta 1990 Velehradissa Tšekkoslovakiassa, ja siitä saakka sanottiin, että tästä kirkolliskokouksesta tulisi historiallinen tapahtuma. On kuitenkin vaikeaa kuvitella kokouksella olleen valtaisaa menestystä, sillä Italian kansallisessa televisioverkossa (RAI) ilmoitettiin 14. joulukuuta 1991: ”Pettymyksiä aiheuttanut synodi on päättynyt.”

Miksi synodi oli aiheuttanut pettymyksen? Tarvitaanko Euroopassa tai muualla maailmassa ”uutta evankeliointia”?

Missä mielessä ”uutta”?

Katolisessa hierarkiassa ajatellaan, että uusi evankeliointi on välttämätöntä, koska uskonnolliset olosuhteet ovat uudet. Kokouksen avasi kardinaali Camillo Ruini, joka esitti yhteenvedon siitä, millainen Euroopan kenttä on hänen mielestään. Hän sanoi, että idässä ”monia miljoonia ei ole edes kastettu, eivätkä he välitä kristillisen uskon keskeisimmistäkään opetuksista”. Tämän takia ”kommunistihallitusten romahtaminen avaa kirkolle hyvän tilaisuuden evankelioinnille”. Hänen sanojensa mukaan Länsi-Euroopan näyttämölle on toisaalta tunnusomaista ”käytännön ateismi”. Katolisen kirkon sanaa ei enää pidetä Jumalalta tulevana totuutena.

Uskonnollinen uudelleen herääminen asettaa piispoille vielä toisen haasteen. Minkä? Sekä eurooppalaiset että latinalaisamerikkalaiset piispat ovat huolestuneita muiden uskonnollisten liikkeiden nopeasta leviämisestä. Miksi? Ilmeisestikin siitä syystä, että kirkko on menettänyt monia niistä etuoikeuksista, joita sillä aikaisemmin on ollut, ja sen mielestä ”vaaralliset kilpailijat uhkaavat” sitä nyt. Jesuiittajärjestön julkaisemassa La Civiltà Cattolica -aikakauskirjassa osoitettiin, että Jehovan todistajat ovat yksi näistä kilpailijoista, koska ”he ovat onnistuneet houkuttelemaan puolelleen huomattavan joukon katolilaisia ja protestantteja”.

Kirkolliskokouksen päätteeksi laaditussa ”julistuksessa” todetaan, että uusi evankeliointi kannustaa ”ihmistä löytämään uudelleen omat kristilliset juurensa”. Miksi eurooppalaisten on löydettävä uudelleen ”kristilliset juurensa”? Piispat sanoivat, ettei kristillisten arvojen katsota enää olevan voimassa. La Civiltà Cattolica -julkaisussa sanotaan, että ”monista kastetuista eurooppalaisista” uskonto ”on lapsellista, kaunis lasten satu, jota aikuiset eivät suinkaan voi pitää vakavasti otettavana asiana, ikään kuin jonakin sellaisena, millä saattaisi olla vaikutusta heidän elämäänsä. – – Toisten eurooppalaisten mielestä kristinusko on yksinkertaista folklorea [kansanperinnettä], joka siis tulee sivistyksen myötä katoamaan. – – Jotkut muut eurooppalaiset taas pitävät kristinuskoa vahingollisena.”

Näiden syiden vuoksi ”uusi evankeliointi” on piispojen mielestä välttämätöntä.

Miksi kokous oli pettymys

Jotta ”uusi evankeliointi” onnistuisi Vanhassa maailmassa, tarvitaan suuri joukko työntekijöitä. Yksi suurimmista Euroopan kirkkoja vaivaavista ongelmista on kuitenkin ollut pappispula. Muuan piispa sanoikin, että joidenkin Eurooppaa koskevien uusimpien arvioiden mukaan 13 viime vuoden aikana pappien määrä on laskenut 9 prosenttia.

Synodi oli monien mielestä pettymys, koska siellä tuotiin esiin tuskin mitään käytännön seikkoja, joiden avulla Eurooppa voitaisiin ”käännyttää uudelleen kristillisyyteen”. Ranskalainen piispa Joseph Duval kehotti synodaalikokousta: ”Meidän tulisi välttää vaikeatajuisia keskusteluja evankelioinnista. – – Me kaikki puhumme liiaksi samoin kuin lakimiehet. Saakoon sanomamme takaisin evankelisen helppotajuisuuden ja sävyn.”

Vain muutama piispa mainitsi sen tavan, jolla apostolit käännyttivät ihmisiä kristillisyyteen. Esimerkiksi Spišin, Tšekin ja Slovakian liittovaltion piispa František Tondra sanoi: ”Euroopan uuden evankelioinnin vuoksi meidän on palattava alkuperäiseen evankeliointitapaan. – – Heti kasteensa jälkeen alkukristityt tunsivat velvollisuudekseen levittää evankeliumia.”

Evankeliointi – raamatullinen menetelmä

Olivatko kaikki ensimmäisen vuosisadan kristityt evankelistoja? Olivat! Oxfordissa Englannissa asuvan Michael Greenin kirjassa Evangelism in the Early Church sanotaan: ”Yksi alkuaikojen evankelioinnin huomattavimpia piirteitä olivat ne ihmiset, jotka ottivat siihen osaa. – – Evankeliointi oli kirkon jokaisen jäsenen etuoikeus ja velvollisuus. – – Kristillisyys oli mitä suurimmassa määrin maallikkoliike, ja sitä levittivät epäviralliset lähetystyöntekijät.”

Sana ”evankelista” merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’, ja sen mitä Kristus Jeesus sanoi evankelioinnista, oli tarkoitus soveltua kaikkiin hänen seuraajiinsa: ”Tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14, Kirkkoraamattu.) Näin ollen ”lopun aikana” täytyy suorittaa kaikkien aikojen laajakantoisin evankelioimistyö (Daniel 12:4).

Viime vuonna Jehovan todistajat, joita on nyt yli neljä miljoonaa, käyttivät 211 maassa, myös Itä-Euroopassa, lähes miljardi tuntia evankelioimistyöhön. Millaista hyvää uutista he ovat saarnanneet? Hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja pelastuksesta, joka saadaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen (2. Timoteukselle 1:9, 10). Tällaista sanomaa tarvitaan maailmassa juuri nyt – ennen kuin loppu tulee (Matteus 24:3, 14).

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Gustave Dorén Jeesus saarnaamassa Galileanmeren rannalla