Kiehtovat kätemme

KIVUSTA älähtäen nuori mies pudottaa vasaransa ja tarttuu tiukasti peukaloonsa aivan kuin haluten pusertaa siitä tuskan ulos. Naulan sijasta hän oli taas kerran lyönyt peukaloonsa.

Tulevasta puusepästämme tuntui tuolla hetkellä varmaankin siltä, että hän selviäisi paremmin ilman tuota peukaloa. Usein ”kömpelö” peukalo on kuitenkin osa hyvin arvokasta varustetta, joka meillä kaikilla on – ihmiskättä.

Koska kätemme ovat meille niin tutut – näppärät sormemme, notkeat nivelemme, herkät hermopäätteet ja niin edelleen –, on helppoa pitää niitä itsestään selvinä. Me emme kuitenkaan pysty tekemään juuri mitään käyttämättä käsiämme. ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi”, kehotti viisas kuningas Salomo (Saarnaaja 9:10, UM). Osuvasti hän valitsi juuri käden ihmisen toiminnan vertauskuvaksi, sillä se on todellinen tarkkuustyökalu vailla vertaansa.

Kiehtovasti tehty

Sormemme voivat lentää kirjoituskoneen näppäimillä kenties yli sadan sanan minuuttinopeudella. Ne voivat tanssia flyygelin 88 koskettimella ja muuttaa nuottisivun loistoisaksi musiikiksi. Entä sitten peukalo? Kokeilepa tätä: Avaa kätesi ja pidä sormesi suorina. Taivuta vuorotellen jokaista sormea pikkurillistä lähtien. Huomaatko, miten vaikeaa on estää muita sormia tulemasta mukaan? Taivutahan nyt peukaloasi: liikuttele sitä ylös ja alas ja pyöritä sillä ympyrää. Voit tehdä niin muiden sormien juuri hievahtamattakaan. Tämän ainutlaatuisen riippumattomuuden takaavat peukalon oma lihasryhmä sekä juohevasti liikkuva satulanivel sen tyvessä, ja niiden ansiosta peukalolla on monia erityiskykyjä.

Yksi näistä kyvyistä on se, että peukalomme pystyy koskettamaan jokaisen muun sormen päätä eli antamaan vastavoimaa kullekin niistä johonkin tartuttaessa. Merkityksetön yksityiskohtako? Yritäpä peukaloasi käyttämättä poimia kolikko, avata tölkki tai vetää kellosi. Jopa puuseppäystävämme tarvitsee noita ”kömpelöitä” peukaloita voidakseen pitää naulaa paikoillaan tai heilauttaa vasaraansa. Itse asiassa joillakin muinaisilla kansoilla oli tapana katkaista vangiksi jääneiltä vihollissotilailta peukalot tehdäkseen heidät taistelukyvyttömiksi (Tuomarien kirja 1:6, 7).

Sormissa on hämmästyttävän vähän lihaksia siihen nähden, miten monessa ne ovat mukana. Tämä voi ensin tuntua haitalta, sillä mitä enemmän lihaksia, sitä enemmän voimaa. Niillä on kuitenkin taipumus kasvaa jatkuvassa käytössä. Mitä tapahtuisi, jos sormemme olisi varustettu vahvoilla lihaksilla? Sen työmäärän vuoksi, johon sormemme osallistuvat, kätemme muistuttaisivat pian paksuja patukoita, joilla tarkkuustyön suorittaminen olisi vaikeaa tai mahdotonta. Voimme olla todella kiitollisia Luojallemme siitä, että hän sijoitti viisaasti suurimman osan lihaksista käsivarsiin ja liitti ne sormiin vahvoilla jänteillä!

Oivallisesti istuva hansikas

Kätesi iho ei ole pelkästään suojapeite. Nipistähän ihoasi kämmenselästä. Huomaat, että se on irtonainen ja liikuteltavissa. Tämän ansiosta voit puristaa kätesi nyrkkiin. Entä miten on kämmenesi laita? Iho ei sillä puolella liiku läheskään yhtä helposti. Kuvittele vain, miten vaikeaa olisi pitää jostain tiukasti kiinni, jos iho lainehtisi edestakaisin. Jotta ote voisi olla vielä lujempi, on kämmen pehmustettu ”tyynyillä”. Nämä pulleat kohoumat ovat erityisen paksuja sormien tyvessä ja kämmenen alaosassa – juuri niissä pisteissä, joista tavallisesti saamme otteeseemme tai puristukseemme voimaa.

Jos katsot kämmentäsi läheltä, huomaat, ettei sen iho ole täysin sileä. Selvästi näkyvien viivojen lisäksi kättäsi peittävät monet pikkuruiset yhdensuuntaiset viivat ja silmukat, joita kutsutaan papillaariharjanteiksi. Kenkiesi anturoiden tavoin nämä harjanteet lisäävät pitoa ja parantavat otetta.

Harjanteiden reunoissa sijaitsevat pienen pienten hikirauhasten aukot, joista kämmeneen tulee kosteutta. Olet epäilemättä nähnyt työmiehen hierovan tarmokkaasti käsiään ennen kuin hän tarttuu johonkin raskaaseen työhön. Tämä ei ole pelkästään piintynyt tapa, sillä hierominen synnyttää lämpöä, joka saa hikirauhaset toimimaan. Kosteus lisää kitkaa, jolloin saadaan parempi ote. Mitä teet, kun et oikein saa käännetyksi hyvin ohutlehtisen kirjan sivuja? Luultavasti toimit vastaavalla tavalla: hierot sormenpäitäsi peukaloasi vasten saadaksesi ohuen paperin kääntymään paremmin.

Sormenpäissäsi olevien papillaariharjanteiden silmukoilla ja kierteillä on muutakin käyttöä: ne muodostavat ainutkertaisen sormenjälkesi. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, yli 50 miljardin muun olemassa olevan sormen joukosta ei voida löytää samaa kuviota kuin on tuolla pienellä alueella sormenpäässäsi. Vaikka kaksoset saattavat näyttää identtisiltä, heillä on erilaiset sormenjäljet. On mielenkiintoista, että jo 200-luvulla eaa. tunnistivat kiinalaiset liikemiehet asiakkaansa sormenjälkien avulla, jotka olivat yhtä luotettava todiste kuin kirjallinen nimikirjoitus. Jälkesi ei itse asiassa muutu edes silloin, kun sormesi vahingoittuu; se kasvaa entiselleen, ellei vaurio ulottunut liian syvälle.

Tuhansia hermoja

Vaikka kätemme eivät voi nähdä, kuulla eivätkä haistaa, ne ovat silti yksi pääkeinoistamme aistia meitä ympäröivää maailmaa. Mitä teet esimerkiksi silloin, kun huomaat olevasi säkkipimeässä huoneessa? Sinä ojennat kätesi, sormet harallaan, ja hapuilet ympäri huonetta. Kätemme eivät tosiaankaan ole ainoastaan tarkkuustyökaluja vaan myös herkkiä tuntoelimiä. Ne välittävät meille tietoa jatkuvana virtana – liesi on kuuma, pyyhe märkä, puku on silkkiä, kissan turkki pehmeä ja niin edelleen. Viides aistimme, tuntoaisti, alkaa käsistä.

Sormenpäämme ovat näin herkkiä siksi, että niissä on tuntoreseptoreita hyvin tiheässä – noin 6000 kappaletta neliösenttimetrillä. Jos pidät kahta neulaa noin puolen senttimetrin päässä toisistaan ja kosketat niillä kasvojasi, tunnet ihollasi vain yhden neulanpiston. Mutta kosketapa samalla tavalla sormenpäitäsi, niin niissä vieri vieressä olevat hermot kertovat sinulle heti, että kyseessä oli kaksi neulaa. Tämän vuoksi sokeiden on mahdollista lukea sokeainkirjoitusta. Kuka vielä väittää, etteivät kädet voi nähdä?

Käden eri osista ainoastaan kynsissä ei ole hermoja. Mutta eivät ne siitä syystä hyödyttömiä ole. Päinvastoin ne tukevat ja suojaavat herkkiä mutta arkoja sormenpäitä. Ne ovat hyvät olemassa myös silloin kun sinun tarvitsee kuoria appelsiini, raaputtaa pois vähäinen tahra tai poimia pikkuriikkinen helmi. Oletko koskaan ihmetellyt, miten nopeasti kynnet kasvavat? Niiden kasvu riippuu monesta tekijästä. Ne kasvavat kesällä nopeammin kuin talvella; joutuisimmin kasvaa peukalon kynsi ja verkkaisimmin pikkurillin kynsi; kasvu on ripeämpää vallitsevassa kädessä. Nopeuden arvellaan olevan keskimäärin 0,1 millimetriä päivässä.

Ne kertovat meistä jotakin

Kädet voivat kertoa paljon ihmisestä. Lämmin kädenpuristus, hellä sipaisu, puiva nyrkki, heristävä sormi – kaikki ne viestivät meistä jotakin. Varmastikin useimpien meistä olisi vaikea puhua elävöittämättä sanojamme jonkinlaisilla painottavilla tai kuvailevilla eleillä. Kuuroille tämä ilmaisukeino on välttämättömyys. Siitä, missä puhutun sanan voima lakkaa, voi käsi jatkaa viittomakielellä. Intiaaneilla, havaijilaisilla ja busmanneilla on kaikilla oma, viehättävä muotonsa viittomakielestä.

Kätemme eivät pelkästään kerro jotakin meistä, vaan ne myös kertovat jotain meille. ”Siinä laajuudessa, missä ihmiskäsiä käytetään ei vain sanojen vaan myös tunteiden ja ajatusten välittämiseen, ne ovat ainutlaatuiset”, kirjoittaa John Napier kirjassaan Hands. Vaikka monien eläinten ”kädet” muistuttavatkin peruspiirteiltään omiamme, ei ihmiskäden verratonta rakennetta ja kyvykkyyttä voida vähätellä turvautumalla sokeaan kehitykseen. Pikemminkin sen nerokas suunnittelu todistaa selvästi sen Suunnittelijan, kaiken Suunnittelijan ja Luojan, Jehova Jumalan, viisaudesta (Ilmestys 4:11).

Siispä kun nuori puuseppämme vasara kädessään taas kerran asettaa naulan peukalonsa ja etusormensa väliin, hän saattaa tuntea uudenlaista kunnioitusta kallista käsipariaan kohtaan. Meidät on todellakin varustettu hyvin suoriutumaan kaikesta, mitä kätemme löytävät tehdäkseen.

[Kuva s. 20]

Yli 50 miljardin olemassa olevan sormen joukosta ei löydy kahta samanlaista sormenjälkeä