Raamatun näkökanta:
Onko ”kurituksen vitsa” jäänyt vanhanaikaiseksi?
”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” (Sananlaskut 22:15.)
”Mikä tahansa ruumiillinen rangaistus on henkistä pahoinpitelyä, eikä sitä tulisi hyväksyä.” (Vanhempainyhdistys Parents Anonymous.)
RAAMATUN maininta ”kurituksen vitsasta” synnyttää kiihkeää kiistaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä joka vuosi kuolee tuhansia lapsia sen vuoksi, että he joutuvat vanhempiensa fyysisen pahoinpitelyn uhreiksi. Ehkäpä juuri tästä syystä eräässä Raamatun selitysteoksessa esitetään väärässä valossa se, että Raamatussa hyväksytään ruumiillinen rangaistus. Teoksessa sitä sanotaan vain ”kulttuuriin liittyväksi mielipiteeksi”.
Kulttuuriin liittyvät mielipiteet eivät kuitenkaan henkeyttäneet Raamattua – sen henkeytti Jumala (2. Timoteukselle 3:16). Ovatko siinä esitetyt ajatukset ”kurituksen vitsasta” kohtuuttomia? On tärkeää, että tarkastelemme sitä, millaisessa tekstiyhteydessä ”vitsa” mainitaan. Tätä voidaan havainnollistaa sillä, että palapelin yksityisistä paloista ei saa selvää kuvaa. Vasta sitten kun ne sovitetaan yhteen, voi nähdä koko kuvan. ”Vitsa” on samalla tavalla vain yksi palapelin pala. Jotta näkisimme koko kuvan, meidän on sovitettava ”vitsa” yhteen niiden muiden Raamatun periaatteiden kanssa, jotka liittyvät kuriin.
Tasapainoinen näkemys
Hyväksytäänkö Raamatussa ainoastaan ruumiillinen rankaiseminen? Tarkastelepa seuraavia neuvoja:
• ”Ette saa aiheuttaa lapsillenne mielipahaa.”
• ”Älkää kurittako lapsianne liikaa, tai te viette heistä kaiken rohkeuden.”
Jotkut saattavat sanoa, että nämä ovat paljon järkevämpiä kuin Raamatun neuvot. Mutta nämä ovat Raamatun neuvoja. Ne löytyvät Efesolaiskirjeen 6:4:stä (The New Jerusalem Bible) ja Kolossalaiskirjeen 3:21:stä (Phillips).
Raamatun näkökanta on tosiaan järkevä. Siinä myönnetään, ettei ruumiillinen rangaistus useinkaan ole tehokkain opetusmenetelmä. Sananlaskujen 8:33:ssa sanotaan: ”Kuritusta kuulkaa”, eikä siinä kehoteta tuntemaan kuritusta. Sananlaskujen 17:10:ssä osoitetaan, että ”nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään”. Lisäksi 5. Mooseksen kirjan 11:19:ssä suositellaan ennalta ehkäisevää kuria, sitä että käyttää hyväkseen eteen tulevat hetket moraaliarvojen juurruttamiseksi lapsiinsa. Raamatun näkökanta kurista on näin ollen tasapainoinen.
Miten on ”vitsan” laita?
Raamatussa mainitaan kuitenkin kurituksen ”vitsa” (Sananlaskut 13:24; 22:15; 23:13, 14; 29:15). Miten tämä tulisi ymmärtää?
Sana ”vitsa” on käännetty heprealaisesta sanasta šeʹvet. Heprealaisille šeʹvet merkitsi keppiä tai sauvaa, jollaista paimen käytti. Tässä tekstiyhteydessä valtaa käyttävän vitsa viittaa rakkaudelliseen ohjaukseen, ei raakuuteen. (Psalmi 23:4.).
Šeʹvet-sanaa käytetään Raamatussa usein vallan vertauskuvana (2. Samuelin kirja 7:14; Jesaja 14:5). Käsiteltäessä vanhempien käyttämää valtaa ”vitsa” ei tarkoita yksinomaan ruumiillista rangaistusta. Se sisältää kaikenlaisen kurin, jonka ei useimmiten tarvitse olla ruumiillista. Ruumiillista kuritusta annetaankin usein juuri silloin, kun mitkään muut keinot eivät ole tehonneet. Sananlaskujen 22:15:ssä sanotaan, että hulluus on ”kiertynyt kiinni” (”ankkuroitunut”, NJB; ”juurtunut syvään”, The New English Bible) sen sydämeen, joka saa ruumiillista kuritusta. Siihen liittyy enemmän kuin vain lapselliset pikkujutut.
Miten kuria tulisi antaa?
Raamatussa kuri liitetään toistuvasti rakkauteen ja lempeyteen, ei vihaan ja raakuuteen. Taitavan neuvonantajan tulisi olla ”hellävarainen kaikkia kohtaan, – – itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään, sellainen joka opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia” (2. Timoteukselle 2:24, 25).
Kuri ei sen vuoksi ole keino, jolla vanhemmat voivat purkaa tunteitaan. Se on sen sijaan menetelmä, jonka avulla hairahtunutta lasta opetetaan. Kun ruumiillista kuria annetaan vihassa, se opettaa väärän läksyn. Se palvelee vanhempien – ei lapsen – tarpeita.
Tehokkaalla kurilla on lisäksi rajat. ”Minä kuritan sinua kohtuudella”, sanoo Jehova kansalleen Jeremian 46:28:ssa. Tämä on erityisen tärkeää pitää mielessä ruumiillista kuria annettaessa. Pikkulapsen lyöminen tai ravisteleminen voi aiheuttaa aivovammoja tai johtaa jopa kuolemaan.a Se että kurittamisessa mennään sen aiottua tarkoitusta – ojentamista ja opettamista – pitemmälle, voi johtaa lapsen pahoinpitelyyn.b
Raamatussa ei tueta pahoinpitelyä
Ennen kuin Jehova ojensi kansaansa, hän sanoi: ”Älä pelkää, – – sillä minä olen sinun kanssasi.” (Jeremia 46:28.) Kurin ei tulisi saada lasta ajattelemaan, että hänet on hylätty. Lapsen tulisi sen sijaan tuntea, että vanhemmat ovat hänen kanssaan ja antavat rakkaudellista tukea ja rohkaisua. Jos ruumiillisen kurituksen katsotaan olevan tarpeen, lapsen tulisi ymmärtää syy siihen. Sananlaskujen 29:15:ssä sanotaan, että ”vitsa ja nuhde antavat viisautta”.
On surullista, että nykyään monet vanhemmat käyttävät vallassaan olevaa ”vitsaa” väärin. Syytä tähän ei kuitenkaan voida löytää Raamatun tasapainoisista periaatteista (vrt. 5. Mooseksen kirja 32:5). Kun tarkastelemme sitä, millaisessa tekstiyhteydessä ilmaus ”vitsa” esiintyy, voimme havaita, että sen tarkoitus on opettaa lapsia, ei pahoinpidellä heitä. Niin kuin muissa asioissa, tässäkin Raamattu osoittautuu ”hyödylliseksi opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa” (2. Timoteukselle 3:16).
[Alaviitteet]
a Kirjassa Outgrowing the Pain: A Book for and About Adults Abused as Children varoitetaan: ”Selkäsauna voi muuttua lapsen pahoinpitelyksi, kun se annetaan ilman hillikkeitä, käyttämällä niin paljon voimaa, että aiheutetaan vammoja. Se että lyömisessä käytetään jotakin välinettä, selkäsauna annetaan nyrkein, lyödään kovin pieniä lapsia ja hyvin herkkiä alueita (kasvoja, päätä, vatsaa, selkää, sukuelimiä), voi lisätä sen todennäköisyyttä, että ruumiillisen rangaistuksen antamisesta tulee lapsen pahoinpitelyä.”
b Tri Henry Billerin ja Dennis Meredithin kirjassa Father Power huomautetaan: ”Ruumiillisen rangaistuksen ei tarvitse olla kovinkaan voimakasta tehotakseen. Jos lapsi saa sen joltakulta rakastamaltaan ihmiseltä, jonka lapsi tietää rakastavan häntä, tilanne vetoaa siinä määrin tunteisiin, että se saa lapsen ajattelemaan tekojaan.”
[Kuvan lähdemerkintä s. 26]
The Bettman Archieve