Hökkelikaupungit – kovaa elämää kaupunkiviidakossa

Herätkää!-lehden Afrikan-kirjeenvaihtajalta

ERÄÄSSÄ Länsi-Afrikan hökkelikaupungissa asuva lapsi kulkee avojaloin pitkin kaupungin katua. Hän kantaa päänsä päällä laakeaa, pyöreää tarjotinta, jolla on parikymmentä appelsiinia. Hänen hoikkaa vartaloaan suojaa keltainen, vanha mekko. Hänellä on hiki.

Hän myy hedelmiä kadulla ja kilpailee asiakkaista toisten köyhien perheiden lasten kanssa. ”Ostakaa appelsiini!” kuuluu yleinen huuto. Tämä lapsi on kuitenkin hiljaa; ehkä hän on nälissään tai sairas tai vain väsynyt.

Toisesta suunnasta tulee kaksi koulutyttöä pukeutuneina syvän sinisiin koulupukuihin. Molemmilla on valkoiset sukat ja valkoiset sandaalit. Kummankin koululaukut ovat täynnä kirjoja. Tytöt kävelevät reippaasti ja juttelevat keskenään iloisesti. He eivät huomaa appelsiineja myyvää lasta, mutta hän kyllä huomaa heidät. Hän katselee heitä ilmeettömästi.

Viimein koulutytöt saapuvat viihtyisään, turvalliseen kotiinsa. Mutta kun tämä köyhä lapsi myöhään illalla lähtee kotiin, hän astuu kuin eri maailmaan. Hän asuu slummissa, jossa asumukset ovat erilaisia puusta ja pellistä kyhättyjä hökkeleitä.

Hökkelikaupunki

Pääkatu on kovaksi tallaantunut polku, joka muuttuu sadeaikana liejuksi. Autotieksi se on liian kapea. Sen varrella ei ole poliisi- tai paloasemaa, terveyskeskusta tai edes yhtään ainutta puuta. Sen yllä ei näy sähkö- eikä puhelinlinjoja eikä sen alla mene viemäriputkia eikä vesijohtoja.

Väkeä kuhisee kaikkialla. Puheensorina täyttää ilman. Keskustelujen ohella kuuluu naurua, väittelyä, itkua ja laulua. Valkopukuiset miehet istuvat pitkillä penkeillä keskustelemassa. Naiset hämmentävät nuotiossa höyryäviä riisipatoja. Lapsia on kaikkialla. He leikkivät, nukkuvat, tekevät työtä, juttelevat tai myyvät jotakin. Useimmat heistä, kuten lapsi, jolla on appelsiineja, eivät tule koskaan käymään eläintarhassa, ajamaan polkupyörällä tai näkemään, millainen koulu on sisältäpäin.

Tässä maassa ihmisten odotettavissa oleva elinikä on vain 42 vuotta, mutta tällä alueella asuvat kuolevat sitäkin nuorempina. Se että kirjoituksessa kuvailtu lapsi on yhdeksänvuotias, on saavutus maassa, jossa lasten kuolleisuus neljän ensimmäisen ikävuoden aikana on maailman suurimpia. Hänen kuolemisensa tuona aikana oli 40–50 kertaa todennäköisempää kuin silloin, jos hän olisi syntynyt kehittyneessä maassa. Monet hänen ikätovereistaan kuolivat ennen viidettä ikävuottaan. Jos hän elää kyllin kauan, hän kuolee huomattavasti – 150 kertaa – todennäköisemmin raskauden tai synnytyksen aikana kuin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa asuva nainen.

Sadatmiljoonat asuvat tämänkaltaisissa nopeasti kasvavissa slummeissa ja hökkelikaupungeissa. Yhdistyneiden kansakuntien tilastojen mukaan 1,3 miljardia ihmistä on ahtautunut kehitysmaiden kaupunkeihin, ja niiden asukasmäärä kasvaa 50 miljoonalla vuodessa.

Elämä kehitysmaissa

Onko kotonasi jossain määrin yksityisyyttä, juokseva vesi ja WC? Tyhjentääkö joku roskasäiliönne? Sadatmiljoonat kehitysmaissa asuvat eivät nauti näistä mukavuuksista.

Monien kaupunkien köyhillä alueilla on niin paljon väkeä, että kymmenhenkisen perheen asuminen yhdessä ainoassa huoneessa on aivan tavallista. Ihmisillä on usein alle neliömetri asuintilaa. Itämailla joissakin kaupunginosissa pienetkin huoneet on jaettu monien asukkaiden kesken, ja niissä olevat kerrossängyt on ympäröity rautalankaverkolla, joka auttaa saamaan yksityisyyttä ja suojelee varkaita vastaan. Eräässä maassa voidaan vuokrata vuode joiksikin tunneiksi, ja näin kaksi tai kolme ihmistä saattaa vuoron perään nukkua samassa vuoteessa joka päivä.

Unicefin (Yhdistyneiden kansakuntien lastenavun rahasto) vuoden 1991 vuosiraportin mukaan 1,2 miljardia ihmistä maailmassa käyttää terveydelle vaarallista vettä. Miljoonat ihmiset joutuvat ostamaan vetensä myyjiltä tai hakemaan sen puroista tai muista pintavesipaikoista. Siellä missä vesijohtovettä on saatavissa, joskus yli tuhat ihmistä yrittää epätoivoisesti saada vettä yhdestä ainoasta paineputken hanasta.

Unicef arvioi myös, että 1,7 miljardilla ihmisellä ei ole järjestelmää ihmisulosteiden hävittämiseksi. 85 prosentille hökkelikaupunkien asukkaista ei ole mitenkään outoa se, ettei heidän käytössään ole WC-tiloja. Useimmissa Afrikan ja Aasian kaupungeissa, myös sellaisissa, joiden asukasluku on yli miljoonan, ei ole minkäänlaista viemärijärjestelmää. Ihmisten ulosteet kulkeutuvat puroihin, jokiin, ojiin, kanaviin ja muihin vesiuomiin.

Toinen ongelma on jätteet. Kehitysmaiden kaupunkien jätteistä 30–50 prosenttia jää keräämättä, ja useimmiten laiminlyödään köyhiä alueita. Yksi syy tähän on se, että köyhät eivät koskaan heitä pois niin paljon sellaista jätettä, jota roskien kerääjät tai kierrätystuotteita käyttävät yritykset voivat hyödyntää. Toinen syy on se, että monia köyhiä asutusalueita ei tunnusteta perustetun laillisesti, eikä niille sen vuoksi myönnetä julkisia palveluita. Kolmas ongelma on se, että palvelujen järjestäminen monille köyhille alueille on vaikeaa ja kallista niiden sijainnin ja niissä asuvan ihmispaljouden vuoksi.

Mitä jätteille sitten tapahtuu? Ne heitetään kaduille, avomaalle, jokiin ja järviin mätänemään.

Terveysvaarat

Köyhien kaupunkilaisten olot vaihtelevat asuinpaikan mukaan, vaikkakin melkein kaikkia yhdistää kolme seikkaa. Ensinnäkään heidän kotinsa eivät ole ainoastaan epämukavia vaan myös vaarallisia. Kirjassa The Poor Die Young sanotaan: ”Ainakin 600 miljoonaa kolmannen maailman kaupunkien alueilla asuvaa elää sellaisissa kodeissa ja kaupunginosissa, joiden voidaan sanoa olevan elämälle ja terveydelle vaarallisia.”

Millä tavoin puutteelliset asunto-olot voivat heikentää terveyttä? Köyhien kaupunkialueiden ihmispaljous edistää esimerkiksi sellaisten sairauksien kuin tuberkuloosin, influenssan ja aivokalvontulehduksen leviämistä. Se että liian monta ihmistä asuu pienissä tiloissa, lisää myös kotona sattuvien tapaturmien mahdollisuutta.

Koska puhdasta vettä ei ole riittävästi, yhä useammat sairastuvat sellaisiin veden välityksellä leviäviin sairauksiin kuin lavantautiin, keltatautiin ja punatautiin. Saastunut vesi aiheuttaa myös ripulia, johon kuolee kehitysmaissa keskimäärin joka 20. sekunti yksi lapsi. Pesu- ja kylpyveden puute altistaa ihmiset silmätulehduksille ja ihosairauksille. Ja kun köyhät joutuvat maksamaan paljon vedestä, heillä on vähemmän rahaa ruokaan.

Saastunut vesi ja ruoka aiheuttavat huonosta hygieniasta johtuvia sairauksia ja niistä saa suolimatoja, esimerkiksi koukkumatoja, suolinkaisia ja heisimatoja. Joka puolella lojuvat jätteet houkuttelevat rottia, kärpäsiä ja torakoita. Malariaa ja rihmamatotautia levittävät moskiitot taas lisääntyvät seisovassa vedessä.

Köyhyyden suo

Toinen tunnusomainen piirre hökkelikylien elämälle on se, että siitä on vaikea murtautua vapaaksi. Suurin osa ihmisistä muuttaa kaupunkeihin köyhyyden ajamina. Koska heillä ei heti aluksi ole varaa kunnolliseen asuntoon, he elävät yleensä loppuikänsä slummeissa ja hökkelikaupungeissa.

Monet heistä ovat ahkeria ja halukkaita uurastamaan, mutta heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vastaan pienipalkkaista työtä ja tehdä pitkiä työpäiviä. Taloudellisten paineiden alaiset vanhemmat lähettävät usein lapsensa ennemmin työhön kuin kouluun, ja sellaisten lasten, jotka eivät juuri ole saaneet koulutusta, tuskin on mahdollista saavuttaa sen parempaa elintasoa kuin heidän vanhemmillaan. Vaikka lapset ansaitsevat hyvin vähän, tämä pienikin summa on ratkaisevan tärkeä perheelle. Niinpä suurimmalla osalla kaupunkien köyhälistöä ei ole paljonkaan toiveita osansa paranemisesta; heidän tavoitteensa on selviytyä päivästä toiseen.

Osattomia rakkaudesta, ei-toivottuja

Epävarmuus siitä, kauanko alueella saa asua, on kolmas tällaiseen elämään kuuluva piirre. Slummialueet ovat rasite monille hallituksille. Sen sijaan että hallitukset kunnostaisivat niitä, mikä on useinkin hyödytöntä, ne lähettävät paikalle raivaustraktoreita.

Hallitukset saattavat perustella hökkelikylien raivaamista sanomalla sen olevan kaupungin kaunistamisen, rikollisuuden juurimisen tai maan kehittämisen kannalta välttämätöntä. Olkoonpa syy mikä tahansa, kärsimään joutuvat köyhät. Heillä ei ole useinkaan paikkaa, mihin mennä, ja he jäävät käytännöllisesti katsoen ilman korvausta. Mutta kun raivaustraktorit tulevat paikalle, heille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pois.

Hallitusten osa

Mikseivät hallitukset huolehdi siitä, että kaikki saisivat asianmukaisen asunnon, joka olisi yhdistetty vesijohto- ja viemäriverkostoon ja kuuluisi jätehuollon piiriin? Kirjassa Squatter Citizen vastataan: ”Koska monilla kolmannen maailman mailla on hyvin vähän varoja ja niillä on hyvin pienet mahdollisuudet saavuttaa vakiintunut ja hyvä asema maailmanmarkkinoilla, niin voidaan tosiaan asettaa kyseenalaiseksi niiden edellytykset toimia erillisinä valtioina. Kukaan tuskin voi arvostella hallitusta siitä, ettei se ole huolehtinut kansalaistensa tarpeista, kun koko kansa on niin varaton, ettei sillä nykyisissä oloissa ole mitään mahdollisuuksia perustarpeiden tyydyttämiseen.”

Monien maiden taloudellinen tilanne huononee entisestään. Yhdistyneiden kansakuntien eläkkeellä oleva pääsihteeri sanoi viime vuonna: ”Useimpien kehitysmaiden asema maailman taloudessa on huonontunut jo jonkin aikaa. – – Yli miljardi ihmistä elää nykyään absoluuttisessa köyhyydessä.”

Mitä voidaan sanoa kehitysavusta?

Mikseivät vauraat kansakunnat avusta enempää? Maailmanpankin kehittämistä koskevassa raportissa, jossa käsiteltiin avun vaikutusta köyhyyteen, myönnettiin: ”Kahdenvälistä kehitysapua [jonka osuus kaikesta kehitysavusta on 64 prosenttia] – – annetaan monista syistä – poliittisista, sotilaallisista, kaupallisista ja humanitaarisista syistä. Köyhyyden vähentäminen on kyllä yksi vaikuttimista, mutta ei suinkaan tärkein.”

Toisaalta silloinkin kun hallituksilla on keinot köyhien aseman parantamiseen, ne eivät aina käytä niitä. Monien kansojen ongelmana on se, että vaikka paikallishallinnon täytyykin järjestää asunto ja palvelukset, niin korkeammat hallinnolliset elimet eivät anna sille valtuuksia eivätkä varoja sen tekemiseen.

Tulevaisuuden kaupungit

Viime vuosikymmenten suuntausten perusteella asiantuntijat arvioivat kehitysmaiden kaupungeissa asuvien köyhien tulevaisuuden synkäksi. He sanovat kaupunkien nopean kasvun jatkuvan, eivätkä hallitukset pysty järjestämään suurimmalle osalle kaupunkilaisia vesijohtovettä, viemäreitä, päällystettyjä teitä, terveydenhuolto- tai hätäapupalveluita.

Asuntoja rakennetaan entistä enemmän vaarallisille paikoille, esimerkiksi mäkien rinteisiin, tulva-alueille tai saastuneelle maaperälle. Yhä useammat ihmiset sairastuvat joutuessaan asumaan alueella, johon on ahtautunut liikaa ihmisiä ja jossa on terveydelle vahingolliset olot. Entistä useammat kaupunkien köyhät tulevat elämään jatkuvassa häädetyksi tulemisen pelossa.

Merkitseekö tämä sitä, ettei hökkelikaupunkien asukkailla, kuten sillä appelsiineja myyvällä tytöllä, jota kuvailtiin kirjoituksen alussa, ole mitään toivoa? Ei suinkaan!

Dramaattinen muutos edessä

Jumalan sana Raamattu osoittaa, että dramaattinen muutos parempaan on edessä – ja hyvin pian. Tätä muutosta ei saada aikaan ihmishallitusten ponnistuksin, vaan sen toteuttaa Jumalan valtakunta, taivaallinen hallitus, joka ottaa pian hallintaansa koko maan (Matteus 6:10).

Jumalan valtakunnan alaisuudessa kukaan ei joudu elämään slummissa, vaan jumaliset perheet asuvat paratiisissa (Luukas 23:43). Sen sijaan että ihmiset eläisivät alituisessa häädön pelossa, ”he istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä”, kuten Raamatussa sanotaan (Miika 4:4).

Ihmiset eivät enää kuole nuorina asumuksissa, joihin on ahtautunut liikaa ihmisiä, vaan ”he rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; – – sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani” (Jesaja 65:21, 22).

Sinun on ehkä vaikea uskoa näitä lupauksia, mutta voit olla varma siitä, että ne toteutuvat. Miksi? Koska Jumala ei valehtele ja koska ”Jumalalle ei mikään julistus ole mahdotonta” (Luukas 1:37; 4. Mooseksen kirja 23:19).

[Kuva s. 13]

Jumalan valtakunnan alaisuudessa köyhyyden ja hökkelikaupunkien tilalle tulevat paratiisiolot