Monikäyttöinen oliiviöljy
YLLÄTYTKÖ saadessasi tietää, että oliiviöljy on hedelmämehua? Ehkä et, jos asut jossakin Välimeren maassa. Onhan arvioitu, että niistä 800 miljoonasta oliivipuusta, joita viljellään maailmassa, noin 98 prosenttia kasvaa Välimeren alueella. Siellä oliiviöljyllä on ollut tärkeä sija ihmisten elämässä tuhansien vuosien ajan.
Yksinkertaisesti sanottuna oliivi on ainavihannan puun hedelmä ja oliiviöljy on pääasiassa sitä ainetta, mitä saadaan oliivia puristamalla. Koska öljypuu kasvaa hitaasti, voi kulua kymmenen vuotta tai kauemmin ennen kuin se alkaa tuottaa hyvin. Sen jälkeen tämä puu voi kantaa hedelmiä satoja vuosia. Palestiinassa sanotaan olevan oliivipuita, jotka ovat yli tuhat vuotta vanhoja!
Oliiviöljyn valmistus alkaa siten, että oliivit murskataan myllynkivien alla. Murskaamalla aikaansaatu massa pannaan hydrauliseen puristimeen, jossa siitä puserretaan mehua. Tämä ei ole kuitenkaan tavanomaista hedelmämehua. Se on todellisuudessa veden ja öljyn sekoitus. Kun vesi on erotettu öljystä, öljy luokitetaan, varastoidaan ja pullotetaan kulutusta varten.
Sen muinaisia käyttötapoja
Oliiviöljyn monikäyttöisyys oli erityisen ilmeistä muinaisajan maailmassa. Esimerkiksi Egyptissä oliiviöljyä käytettiin voiteluaineena siirreltäessä raskaita rakennusmateriaaleja. Sen lisäksi että se oli Lähi-idässä keskeinen ruoka-aine, sitä käytettiin siellä myös ehosteena ja polttoaineena.
Useiden Raamatun kertomusten mukaan oliiviöljyä, johon oli sekoitettu hieman hajustetta, käytettiin ihovoiteena. Sitä levitettiin iholle yleisesti myös aurinkosuojaksi ja peseytymisen jälkeen (Ruut 3:3). Vierailijan pään voitelemista öljyllä pidettiin vieraanvaraisuuden eleenä (Luukas 7:44–46). Oliiviöljyllä oli myös lääketieteellistä merkitystä: sillä hoidettiin mustelmia ja haavoja (Jesaja 1:6; Luukas 10:33, 34). Oliiviöljyä käytettiin nähtävästi silloinkin, kun ihmistä valmistettiin hautaamista varten (Markus 14:8; Luukas 23:56).
Kun Jehova käski Moosesta tekemään ”pyhän voiteluöljyn”, millaista öljyä hän määräsi käytettäväksi muiden valmistusaineiden ohella? Puhtainta oliiviöljyä. Mooses myös voiteli sillä ilmestysmajan, siinä olevan kaluston, pyhät välineet ja jopa lain arkin. Aaron ja hänen poikansa voideltiin tällä öljyllä, ja näin heidät pyhitettiin palvelemaan Jehovaa. (2. Mooseksen kirja 30:22–30; 3. Mooseksen kirja 8:10–12.) Samoin Israelin kuninkaat voideltiin oliiviöljyllä vuodattamalla sitä heidän päähänsä (1. Samuelin kirja 10:1; 1. Kuningasten kirja 1:39).
Mitä käytettiin polttoaineena entisajan lampuissa? Vastaus löytyy 2. Mooseksen kirjan 27:20:stä: jälleen monikäyttöistä oliiviöljyä. Jehovan temppelissä oli kymmenen suurta, kultaista lampunjalkaa, joissa poltettiin korkealaatuisinta oliiviöljyä. Tätä öljyä käytettiin myös Jehovalle annettavan ruokauhrin ja ”jokapäiväisen polttouhrin” yhteydessä (2. Mooseksen kirja 29:40, 42).
Oliiviöljy katsottiin niin arvokkaaksi kauppatavaraksi, että Salomo jopa maksoi sillä osan Hiiramilta, Tyyron kuninkaalta, saaduista temppelin rakennustarvikkeista (1. Kuningasten kirja 5:10, 11). Sillä oli myös tärkeä osa israelilaisten ruokavaliossa, ja nykyään tunnustetaankin, että tällä öljyllä on korkea energia-arvo ja että se on helpoimmin sulavia rasvoja.
Sen käyttö nykyään
Nykyään oliiviöljyllä on enemmän käyttötarkoituksia kuin koskaan ennen. Oliiviöljystä valmistettuja tuotteita sisällytetään kosmeettisiin, puhdistus- ja lääkeaineisiin ja jopa kankaisiin. Sitä käytetään kuitenkin pääasiassa ruoka-aineena. Vaikka sen suosio Euroopassa ja Lähi-idässä onkin vertaansa vailla, sen kysyntä on viime vuosina kasvanut myös muissa maissa.
Consumer Reports -lehden mukaan esimerkiksi Yhdysvalloissa oliiviöljyn myynti ”yli kaksinkertaistui vuosien 1985 ja 1990 välisenä aikana”. Miksi? Yksi syy on se, että oliiviöljyn sanotaan olevan hyvä E-vitamiinin lähde. Jotkin viimeaikaiset tutkimukset ovat myös paljastaneet, että oliiviöljyssä olevien yksinkertaisesti tyydyttymättömien rasvahappojen käyttö voi olla hyväksi sydämelle eikä sillä ole haitallisia sivuvaikutuksia. Eräässä tutkimuksessa väitettiin, että oliiviöljy saattaa alentaa verenpainetta ja vähentää veren sokeripitoisuutta.
Jotkut asiantuntijat ovat suositelleet runsasrasvaista ruokavaliota, jonka perustana ovat yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät aineet, esimerkiksi oliiviöljy. Consumer Reports -lehdessä sanottiin, että tämä suositus ”aiheutti pienen sensaation, sillä sellainen käsitys, että runsasrasvainen ruokavalio ylipäätään voisi olla hyväksi sydämelle, oli melkeinpä ravitsemuksellista harhaoppisuutta. Yksinkertaisesti tyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävät aineet saivat pian entistä enemmän huomiota lehdistössä, ja oliiviöljyn myynti kasvoi.”
Hyväksytäänkö nämä väitteet yleisesti? Siitä ei juuri kiistellä, että oliiveissa, avokadoissa ja joissakin pähkinöissä olevat yksinkertaisesti tyydyttymättömät rasvahapot ovat terveellisempiä kuin muissa ruoka-aineissa olevat monityydyttymättömät ja tyydyttyneet rasvahapot. Eräät asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että muut väitteet ovat hiukan liioiteltuja. Esimerkiksi Consumer Reports -lehdessä selitetään: ”Joissakin mainoksissa rehenneltiin, että ’lääketiede [on] vahvistanut oliiviöljyn voivan alentaa kolesterolipitoisuutta, verenpainetta ja veren sokeripitoisuutta’. Mutta, kuten tri Margo Denke on sanonut, – – verenpainetta ja -sokeria koskevat erot olivat niin pieniä, ettei niillä ole ’kovinkaan suurta merkitystä potilaiden hoidon kannalta’.”
Eräs tutkijaryhmä antoi tämän neuvon: ”Kaikenlainen oliiviöljy, olipa se ’kevyttä’ tai ei, on sataprosenttista rasvaa, ja ruokalusikallisessa tätä öljyä on 125 kaloria. Yksistään tästäkin syystä sillä voi olla vain rajallinen osuus terveellisessä ruokavaliossa. Oliiviöljyn mahdolliset terveyttä edistävät vaikutukset perustuvat yksinomaan siihen, että sitä käytetään voin, margariinin ja muiden kasviöljyjen sijasta – ja näitäkin vaikutuksia on liioiteltu.” Hyvällä syyllä kansainvälinen oliiviöljyasioita käsittelevä neuvosto (International Olive Oil Council) julkaisi seuraavanlaisen varoituksen: ”Ennen kuin innostut ylenmäärin ja lisäät ruokavalioosi litroittain oliiviöljyä, on varoituksen sana paikallaan. Runsas oliiviöljyn käyttö voi pitää sinut terveenä mutta ei välttämättä solakkana.”
Muinaisaikojen tavoin on nykyäänkin tärkeää pysyä kohtuudessa, jotta voisi saada iloa ruoasta ja muista Jehovan lahjoista. Asuitpa jossakin Välimeren maassa tai muualla, nauti ja hyödy tämä mielessä monikäyttöisestä oliiviöljystä.
[Tekstiruutu/Kuva s. 26]
Oliiviöljylaadut
○ Erittäin hieno neitsytöljy (Extra virgin): Korkealuokkaisinta oliiviöljyä. Puristettu erityisen laadukkaista oliiveista käyttämättä liuotteita. Sitä sanotaan usein ”kylmäpuristetuksi”, koska se puserretaan huoneenlämmössä. Siinä on hyvin vähän vapaita oleiini- eli öljyhappoja. Nämä rasvahapot voivat vahingoittaa oliiviöljyn makua. Erittäin hienoissa neitsytöljyissä on laajin maku- ja tuoksuvalikoima.
○ Neitsytöljy (Virgin): Saadaan samalla tavalla kuin erittäin hieno neitsytöljy, mutta sen oleiinihappopitoisuus on suurempi.
○ Oliiviöljy (Olive oil): Osa kylmäpuristetusta öljystä katsotaan kulutukseen kelpaamattomaksi sen happopitoisuuden tai epämiellyttävän maun, värin tai hajun vuoksi. Oliiviöljyntuottajat puhdistavat tällaisen öljyn liuotteiden avulla. Sen jälkeen liuotteet poistetaan seosta kuumentamalla. Näin saadaan lähes väritöntä ja mautonta öljyä. Sitten öljyyn sekoitetaan korkealaatuista neitsytöljyä. Aiemmin sitä myytiin ”puhtaana oliiviöljynä” (”pure olive oil”), mutta tämä nimitys jäi pois käytöstä vuonna 1991. Nyt sitä kutsutaan yksinkertaisesti ”oliiviöljyksi”.
○ Puristusjäteöljy (Olive pomace oil): Puristusjäte jää tähteeksi, kun vesi ja öljy on poistettu oliiveista mekaanisten ja fysikaalisten menetelmien avulla. Puristusjäte voidaan käsitellä liuotteilla lopunkin öljyn uuttamiseksi. Tämän jälkeen öljy puhdistetaan ja siihen sekoitetaan korkealaatuista neitsytöljyä.
○ Kevyt oliiviöljy (Light olive oil): Tämä ei ole erillinen öljylaatu. Se on yksinkertaisesti puhdistettua oliiviöljyä, johon on sekoitettu jonkin verran neitsytöljyä. Sanalla ”kevyt” ei ole mitään tekemistä öljyn rasvapitoisuuden kanssa, sillä kaikenlainen oliiviöljy on sataprosenttista rasvaa. Sen sijaan se viittaa siihen, että tällaisen öljyn väri ja aromi ei ole kovin voimakas.
[Tekstiruutu s. 27]
Tiesitkö tämän?
○ Tuoreissa oliiveissa on karvaanmakuista oleuropeiiniä (oleuropein), jonka vuoksi ne eivät kelpaa syötäväksi ennen kuin ne on käsitelty jollain tavalla. Natural History -lehdessä selitetään, että ennen syömistä oliivit ”voidaan säilöä suolassa tai suolaliuoksessa; niitä voidaan liottaa monia päiviä vedessä, joka vaihdetaan useita kertoja; ne voidaan jopa jättää vain aurinkoon kuivumaan”. Oliiveja ei kuitenkaan tarvitse käsitellä millään näistä tavoista, jos niistä on tarkoitus puristaa öljyä.
○ Kaikki oliiviöljyt eivät maistu samalta. On olemassa runsaasti erilaisia luonnollisia makuja, värejä ja tuoksuja. International Olive Oil Councilin mukaan ”asiantuntijat luokittelevat oliiviöljyn maun yleensä joko miedoksi (hieno, kevyt tai ’voinen’), melko hedelmäiseksi (voimakkaampi, enemmän oliivinmakuinen) tai hedelmäiseksi (öljy, jossa on täyteläinen oliivin maku)”.
○ Kun oliiviöljy pannaan kylmään, se samenee ja paksunee. Tämä ei ole merkki pilaantumisesta; se muuttuu nopeasti kirkkaaksi ja juoksevaksi normaalissa huoneenlämmössä. Todellisuudessa oliiviöljy säilyy kuukausia, vaikka sitä ei pantaisi lainkaan kylmään.