Lukijoiden kirjeitä

Uhkapelit. Kirjoitussarjanne ”Kannattaako uhkapelejä pelata?” (8.6.1992) kertoi erinomaisella tavalla orjuuttavan pelihimon seurauksista, mutta se ei ollut tasapainoinen. Valaisen asiaa: Juopumus on väärin, mutta alkoholijuomien käyttö ei itsessään ole väärin. Samoin myös rahapelit voivat olla sopiva harrastus, kun säilytetään tasapaino. Satunnainen uhkapeluri ei välttämättä ole laiska tai halua epärehellistä voittoa.

J. R., Yhdysvallat

Emme ole samaa mieltä siitä, että satunnaista rahapelien pelaamista voidaan verrata kohtuulliseen juomiseen. Raamatussa ei tuomita jälkimmäistä. Siellä kuitenkin tuomitaan ehdottomasti sekä ahneus että kaikenlaiset vetoomukset ”onnenjumalalle” (Jesaja 65:11, UM; 1. Korinttolaisille 6:9, 10). Jopa satunnaisen pelaajan vaikuttimena voi silti olla ahne halu saada jotakin toisten kustannuksella. Kokemus osoittaakin, että orjuuttava pelihimo alkaa usein satunnaisesta ajanvietteestä. Siksi kristityt toimivat viisaasti karttaessaan kaikkia rahapelien muotoja. (Toimitus.)

Kaivonkatsonta. Haluaisin kiittää teitä erinomaisesta kirjoituksesta ”Kaivonkatsonta – tiedettä vai taikuutta?” (22.4.1992). Isäni harjoitti kaivonkatsontaa silloin tällöin. Varvun nykäisyjen määrä kertoi suoraan, kuinka syvällä vesilähde sijaitsi jalkoina mitattuna. Etelä-Amerikassa näin samalla tavalla suoritettua kaivonkatsontaa, mutta siellä jokainen nykäisy merkitsi yhtä metriä. Miksi mittayksikkö muuttui jaloista metreiksi? On ilmeistä, että salainen tieto on todennäköisesti demonista alkuperää.

W. B., Yhdysvallat

Vierasmaalaiset. Kiitoksia kirjoitussarjasta ”Auttakaa! Olemme vierasmaalaisia” (8.5.1992). Kolme vuotta sitten päätin muuttaa Japaniin, mutta en kyennyt siihen. Minusta on koko ajan tuntunut siltä, että minun olisi ollut parasta toteuttaa suunnitelmani. Luettuani kirjoituksenne tajusin kuitenkin, etten ollut siihen valmis kielen ja kulttuurin tuntemuksen osalta.

D. G. A., Brasilia

Kirjoitus palautti mieleeni oman kokemukseni. Vaikka olenkin syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen, muutin useita vuosia sitten maassamme sellaiselle alueelle, jossa tarvitaan julistajia. Kohtasin joitakin niistä ongelmista, jotka vierasmaalaisten on voitettava sopeutuessaan uusiin oloihin. Minun oli opittava avartumaan, enkä saanut vertailla uutta kotiani siihen, missä olin kasvanut. Opettelin jopa tuntemaan paikallisia kasveja ja eläimiä. Kirjoitus auttoi minua suuresti, ja olen varma, että se kosketti monia muitakin.

K. H., Yhdysvallat

Ei-uskovat vanhemmat. Sain paljon rohkaisua kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: Mitä tehdä jos vanhempani eivät tue minua uskossani?” (8.1.1992). Vanhempani ovat innokkaita esi-isien palvojia ja haluavat minun eroavan Jehovan todistajista. Se on usein masentanut minua, mutta nähdessäni tuon kirjoituksen alkusanat oivalsin, että tässä samassa tilanteessa on muitakin.

Y. M., Japani

Vanhempani ovat katolilaisia eivätkä anna minun käydä Jehovan todistajien kokouksissa. He ovat jopa uhanneet ajaa minut pois kotoa. Siksi olin haltioissani, kun eräs ystävä toi minulle tuon kirjoituksen kouluun luettavaksi. Sain siitä voimaa pysyä kestävänä, ja nyt tiedän, etteivät ponnisteluni ole turhia.

H. W., Yhdysvallat

Kirjoitus ei olisi voinut tulla sopivampaan aikaan. Koska olen perheeni ainoa Jehovan todistaja, vanhempani ovat aiheuttaneet minulle monia koetuksia. Kirjoituksenne auttoi minua ymmärtämään, miten kristityt veljet ja sisaret voivat tukea ja auttaa minua säilyttämään hengellisyyteni.

D. H., Yhdysvallat