Tasapainoinen näkemys viihteestä

”JOS Jussin on tehtävä kaiken aikaa vain työtä, hän tylsistyy sen myötä”, sanoo englantilainen sananparsi. Kyseessä on niin tuttu ja selvä asia, että meiltä helposti unohtuu, miten totta se onkaan. Se, että Jussin on ”tehtävä kaiken aikaa vain työtä”, voi aiheuttaa hänelle jotakin paljon pahempaa kuin tehdä hänet henkisesti tylsäksi. Hänestä voi tulla työnarkomaani, jonka elämään ei työn lisäksi mahdu enää mitään muuta.

Ajatellaanpa vaikka ongelmaa, joka on syntynyt Japanissa, tiukasta työmoraalistaan tunnetussa maassa. Työntekijöitten odotetaan usein tekevän ylitöitä joka ilta ja viikonvaihde. Kanadalaisen Maclean’s-aikakauslehden mukaan kukin työntekijä käyttää työntekoon Japanissa keskimäärin 2088 tuntia vuodessa ja Kanadassa keskimäärin vain 1654 tuntia. Lehti kuitenkin toteaa: ”Japanissa yritysten vaivana oli toisenlainen ongelma: työntekijät, jotka tekevät karošin eli kuolevat liiallisen työnteon uuvuttamina. Lehtiuutiset kertovat 40–50-vuotiaista miehistä, jotka ovat saaneet sydänkohtauksen tai halvauksen tehtyään töitä 100 päivää ilman ainuttakaan vapaapäivää.” Japanin työvoimaministeriön oli ryhdyttävä mainoskampanjaan, jossa korvaan tarttuvien melodioitten avulla ihmisiä kannustetaan pitämään viikonvaihteissa vapaata ja rentoutumaan. Miten erilainen onkaan tilanne länsimaissa, joissa ihmisiä täytyy maanitella tekemään täysiä työviikkoja!

Mitä hyötyä rentoutumisesta voi olla

Useimmat asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä työnarkomaniaa hyvänä asiana, vaan sairautena. Jussin täytyy saada myös rentoutua, eikä vain poikaiässä, sillä lasten lisäksi aikuisilla on tämä tarve. Mitä vapaa-aika ja rentoutuminen voivat sitten antaa? Eräs aihetta käsittelevä kirja luettelee seuraavanlaisia etuja: ”Itsensä toteuttaminen, toveruus, hengen ja ruumiin eheytyminen, ruumiillinen terveys, tarpeellisen vastakohdan saaminen työntäyteiseen aikatauluun, lepo ja rentoutuminen, tilaisuus kokeilla jotakin uutta ja tutustua uusiin ihmisiin, kehittää ihmissuhteita, vahvistaa perhesiteitä, tutustua luontoon, – – ja pelkkä hyvä olo tarvitsematta pohtia sen syitä. Esimerkiksi kaikkea tällaista vapaa-aika antaa ihmisille.”

Sosiologit ovat kirjoittaneet vapaa-ajasta ja rentoutumisesta paljon kirjoja, ja he ovat yhtä mieltä siitä, että vapaa-aika on tärkeää sekä yksilöitten että yhteiskunnan kannalta. Varmaa on kuitenkin, ettei kukaan tunne ihmisluontoa paremmin kuin ihmisen Luoja. Mitä hänellä on sanottavana aiheestamme?

Päinvastoin kuin jotkut näyttävät ajattelevan, Raamatussa ei tuomita hauskanpitoa ja rentoutumista. Siinä kerrotaan, että Jehova on onnellinen Jumala ja että hän haluaa palvelijoittensakin olevan onnellisia (Psalmi 144:15b; 1. Timoteukselle 1:11). Saarnaajan 3:1, 4:stä saamme tietää, että ”aika on – – nauraa” ja ”aika hypellä”. Tässä käytetty heprean kielen sana ”nauraa” on sukua sanoille, joiden merkitys on ”leikkiä”. Samassa Raamatun kirjassa kerrotaan, että ”ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa” (Saarnaaja 2:24).

Nykyajan suosituimpia ajanviettotapoja on se, että istuu itse jouten ja antaa toisten viihdyttää taidoillaan. Sekään ei ole aivan uutta. Raamatusta ilmenee, että ihmiset ovat jo vuosituhansia sitten nauttineet toisten tanssi-, laulu- ja musiikkiesityksistä tai urheilukilpailujen katselemisesta.

Viihteestä voi yhtenä ajanvietteen muotona olla meille paljonkin hyötyä. Kukapa ei nauttisi taitavan urheilijan suorituksista, viehkeän ballerinan sulavista liikkeistä sekä hyvästä ja siististä seikkailuelokuvasta, jonka juonen kulku pitää jännityksessä, tai reippaasta melodiasta, joka soi mielessä senkin jälkeen, kun musiikki on jo loppunut? Epäilemättä useimmat meistä ovat viihdyttäneet itseään hyvällä kirjalla ja kiehtovasti laaditun tarinan mukaansa tempaamina käännelleet sivuja entistä nopeammin.

Tällaisella viihteellä voi olla meihin rentouttava vaikutus, ja se voi saada aikaan muutakin. Se voi myös tarjota meille virkistystä ja kohottaa mielialaamme, koskettaa sisintämme, saada meidät nauramaan – ja jopa auttaa meitä ymmärtämään paremmin erilaisia asioita. Kirjallisuus esimerkiksi voi lisätä melkoisesti ihmisluonteen tuntemustamme. Shakespearen teokset ovat tästä hyvä esimerkki.

Viihteen vaarat

Voidaksemme suhtautua tasapainoisesti nykyajan viihteeseen meidän täytyy kuitenkin tunnustaa se, että jos siinä on jotakin hyvää, niin siihen liittyy myös vaaroja. On puhuttu paljon viihteen turmelevasta vaikutuksesta, mutta viihteen vaarat voidaan yleisesti ottaen jakaa kahteen laveaan luokkaan siten, että ne koskevat määrää tai laatua, tarjolla olevan viihteen silkkaa määrää tai sen sisältöä. Tarkastelkaamme ensiksi laatua.

Elämme nykyään synkeitä aikoja, joita kuvaillessaan Raamattu sanoo, että ne ovat ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Ei ole yllättävää, että tämän päivän viihde kuvastaa omaa aikakauttamme ja usein sen inhottavimpia puolia. Sadistinen väkivalta, ujostelematon säädyttömyys ja alhaisimmat ihmisten tunteista – esimerkkinä rasismi – ovat kaikki saaneet jalansijaa massaviihteessä ja turmelleet sen vaihtelevassa määrin. Viihteen skaalan toisessa päässä oleva ”viihde” on lähinnä silkkaa pornografiaa ja saastaa. Otamme muutaman esimerkin.

Elokuvat: Kolme tämän vuoden ”parhaiksi näyttelijöiksi” valittua miestä, jotka ovat esiintyneet luonnevikaisina tappajina ja joiden murhatyöt näytetään peittelemättä valkokankaalla, palkittiin Oscar-patsaalla, Hollywoodin arvostetuimmalla elokuvapalkinnolla. Erään näyttelijän kerrotaan puraisevan ison palan naisen kasvoista samalla kun hän raiskaa tämän. Vuoden parhaita rahamyllyjä on ollut elokuva nimeltä Vaiston varassa (Basic Instinct). Elokuva-arvostelujen perusteella nimi on turhan kainosteleva. Elokuva alkaa kursailemattomalla seksikohtauksella, jonka aikana nainen pistää käsistään ja jaloistaan sidottua rakastajaansa monta kertaa jääpiikillä ja pirskottelee haavoista valuvaa verta päälleen.

Musiikki: Niin rap- kuin myös heavy-metal-musiikki ovat viime aikoina saaneet osakseen yhä enemmän arvostelua samantapaisten sisällöllisten ongelmien vuoksi. Rap- ja heavy-metal-esitysten sanoituksissa ihannoidaan naisten seksuaalista halventamista ja hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja toisia rotuja ja poliisia kohtaan tunnettavaa vihaa ja jopa saatananpalvontaa. Joissakin maissa laki vaatii varustamaan tällaisia teemoja korostavat äänitteet varoitustekstillä. Yhtä kaikki esimerkiksi Ice-T-nimisen rap-taiteilijan tiedetään myöntäneen, että hän haluaakin pöyristyttää esitystensä sanoituksilla saadakseen tuotteisiinsa tällaisen varoitustekstin, sillä se taatusti herättää uteliaitten mielenkiinnon. Rock-tähti Prince on lauluissaan ylistänyt veljen ja sisaren välistä sukurutsaista suhdetta. Musiikkivideot usein lisäävät tämänkaltaiseen törkeään siveettömyyteen visuaalisen ulottuvuuden. Poptähti Madonnan video Justify My Love on niittänyt mainetta sillä, että siinä kuvataan sadomasokismia ja homoseksuaalista käyttäytymistä. Sen esittämisestä kieltäytyi jopa amerikkalainen satelliittikanava MTV, nuorison suosima rock-kanava, joka on kuuluisa siitä, että se aika ajoin esittää säädyttömiä videoita ilman sen suurempia tunnonvaivoja.

Kirjat: Otamme muutaman esimerkin tuoreimmista kirja-arvosteluista. Kirja American Psycho kertoo seikkaperäisesti sarjamurhaajan kauhutöistä. Tämä tekee kaikenlaista sanoin kuvaamattoman kammottavaa, esimerkiksi syö uhriensa lihaa. Vox-nimisen kirjan juonena on pitkä puhelinkeskustelu, jossa mies ja nainen, jotka eivät entuudestaan tunne toisiaan, kiihottavat toisiaan seksuaalisesti aistillisilla puheillaan. Raptor kertoo kahden 500-luvun ympäristöön sijoitetun biseksuaalin, kumpaankin sukupuoleen seksuaalista vetoa tuntevan ihmisen, kieroutuneista seksiseikkailuista. Rakkausromaaneissa hyväksytään aviorikos ja haureus ja ihannoidaan niitä. Sarjakuvalehdissä, joita aiemmin saattoi jokseenkin huoletta antaa lasten käsiin, nykyään usein esitellään havainnollisesti seksiä ja korostetaan väkivaltaa ja okkulttisia teemoja.

Urheilu: Yhä uudelleen esitetään vaatimuksia nyrkkeilyn kieltämiseksi. Vaikka on yhä enemmän todisteita siitä, että jokainen tyrmäysisku aiheuttaa jonkinasteisia pysyviä aivovaurioita, niin rahan ja miljoonien ihmisten yleisöksi saaminen houkuttelee nyrkkeilykehiin aina vain uusia ottelijoita. Kirjaimellisesti sadat nyrkkeilijät on tällä tavoin piesty hengiltä.

Toisissa urheilulajeissa kuolleisuus on vielä suurempaa. Ei ole epätavallista lukea pelikentillä tai katsomoissa puhjenneista väkivaltaisuuksista. Kansallistunteen tai väärin ymmärretyn ”joukkuehengen” sytyttämissä mellakoissa on kuollut satoja ihmisiä stadioneilla eri puolilla maailmaa. Härkätaistelu, jota saksalainen viikkolehti Die Zeit nimittää ”todennäköisesti raaimmaksi urheilulajiksi, mikä on säilynyt meidän päiviimme asti”, on viime aikoina lisännyt suosiotaan Espanjassa ja eteläisessä Ranskassa. Sen jälkeen kun härkä oli sarvellaan survaissut 21-vuotiasta matadoria José Cuberoa sydämeen, kuollutta sankaria kannettiin arkkuun pantuna Madridissa härkätaisteluareenan ympäri 15000 innokkaan kannattajan osoittaessa suosiotaan. Hänen kuolemansa näytettiin videonauhalta Espanjan televisiossa yhä uudelleen.

Nämä ovat luonnollisestikin ääritapauksia, eivätkä ne merkitse sitä, että kaikki joihinkin tällaisten ajanvietteen muotoihin lukeutuva viihde on huonoa. Voidaksemme suhtautua viihteeseen tasapainoisesti meidän täytyy kuitenkin tunnustaa se tosiasia, että tällaisia äärimmäisyyksiä on ja että ne ovat suosittuja. Mistä niiden suosio johtuu? Oletko joskus huomannut, että se mikä vielä joitakin vuosia sitten tuntui äärimmäisyyksiin menevältä, on nykyään ihmisistä ikävystyttävää ja tylsää? Äärimmäisyyksille käy helposti niin, että useimmat vähitellen hyväksyvät ne eli niihin totutaan. Miten on sinun tottumustesi laita?

Viihteen paljous – ongelma sekin

Vaikka kaikki viihde olisikin täysin siistiä, niin ongelmaksi jää yhä viihteen paljous. Viihdeteollisuus tuottaa suorastaan uskomattoman paljon materiaalia. Esimerkiksi pelkästään Yhdysvalloissa ilmestyi vuonna 1991 yli 110000 erilaista kirjaa. Jos pystyisimme lukemaan joka päivä yhden kirjan kannesta kanteen, niin meiltä menisi vain tämän yhden maan vuoden kirjatuotannon lukemiseen yli 300 vuotta! Amerikkalainen elokuvateollisuus tuottaa keskimäärin reilusti yli 400 filmiä vuodessa, ja monet valtiot tuovat niitä maahan ja valmistavat myös omia elokuviaan. Intian elokuvateollisuus tuottaa vuosittain satoja hindinkielisiä filmejä. Sitä, miten paljon maailmassa tuotetaan joka vuosi äänilevyjä, musiikkikasetteja, CD-levyjä ja kuvanauhoitteita, on mahdotonta tietää. Oma lukunsa on myös televisio.

Joissakin kehittyneissä maissa on kymmeniä televisiokanavia – kaapelikanavia, satelliittikanavia ja yleisradiokanavia. Se merkitsee sitä, että koteihin on tarjolla viihdettä jatkuvana virtana joka päivä ympäri vuorokauden. Urheilu, musiikki, näytelmät, komediat, tieteiselokuvat, keskusteluohjelmat ja elokuvat ovat kaikki vain napin painalluksen takana. Tämän lisäksi videonauhurin omistajille on tarjolla tuhansia elokuvia, samoin lukematon määrä käytännön taidoissa opastavia videoita, musiikkivideoita ja jopa luontoa, historiaa ja luonnontieteitä esitteleviä videonauhoja.

Mistä kaikelle tällaiselle viihteelle sitten löytyy aikaa? Tekniikka on ehkä mahdollistanut sen, että pääsemme mieleisemme viihteen pariin silmänräpäyksessä, sillä voidaan vain kuvitella, miten ihmeissään Mozart olisi, jos hän kuulisi jonkin sinfoniansa soivan kannettavista stereolaitteista. Nykytekniikalla ei kuitenkaan kyetä luomaan aikaa, jota tarvitaan, jotta kaikkiin tällaisiin nautintoihin pystyttäisiin syventymään. Joissakin teknisesti kehittyneissä maissa onkin ollut havaittavissa sellainen ilmiö, että ihmisillä on niissä aiempaa vähemmän vapaa-aikaa.

Viihde voi siis helposti viedä meiltä kaiken vapaa-aikamme, jos emme pidä varaamme. Tulee myös muistaa, että viihde on vain yksi rentoutumiskeino, ja useimmiten sen parissa rentoutuminen on vielä hyvin passiivista. Useimmille meistä on tärkeää myös se, että menemme ulos ja todella teemme jotakin, että osallistumme, emmekä vain istu ja anna toisten viihdyttää meitä. Voidaan tehdä kävelyretkiä, nauttia hyvien ystävien seurasta ja pelata erilaisia pelejä.

Jos teemme sen virheen, että annamme viihteen viedä meiltä kaiken vapaa-aikamme, niin miten paljon pahempaa onkaan, jos annamme sen viedä sen ajan, joka pitäisi omistaa johonkin arvokkaampaan, kuten Luojallemme, perheellemme, työllemme ja ystävillemme! On siis aivan välttämätöntä, että osaamme suhtautua viihteeseen tasapainoisesti! Mistä voimme tietää, millainen viihde on meille huonoa ja milloin viihdettä voi alkaa olla jo liikaa meidän elämässämme?

[Kuvat s. 7]

Osa viihteestä on sellaista, että se voi koskettaa sisintämme ja vaikuttaa meihin yleissivistävästi