Katsaus paikkoihin joita kutsutaan kodeiksi
”Oma koti kullan kallis.”
MITÄ sinä kutsut kodiksi? Hyvin rakennettua taloa, jonka rakennusalan ammattilaiset ovat tehneet nykyaikaisista materiaaleista? Vai taloa, jonka sen omistajat ovat omin käsin tehneet käyttäen hyväkseen ympäristöstään löytyviä aineksia? Luokaamme lyhyt silmäys paikkoihin, joita eri osissa maailmaa asuvat ihmiset kutsuvat kodeiksi.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on El Salvadorissa sijaitseva pieni Texistepeguen kylä, jossa tapaamme Jorgen ja hänen vanhempansa. Kierrellessämme Jorgen kodissa havaitsemme, että lattiana on paljas maa. Katonkannattimet on tehty maahan pystytetyistä puunrungoista. Polttamattomasta tiilestä tehdyt seinät on päällystetty mudalla. Seinän yli ulottuva tiilikatto antaa varjoa ja suojaa seiniä sateelta. Monet elsalvadorilaiset käyttävät kuitenkin katon rakentamisessa tiilien sijasta pitkiä heiniä, joita kasataan 15 senttimetrin paksuinen kerros.
Joidenkin Kolumbiassa asuvien köyhien maalaisten kodit ovat jotakuinkin samanlaisia. Maahan pystytettyjen kulmapylväiden väliset seinät tehdään halkaistuista bamburuo’oista, jotka päällystetään mudalla. Katto koostuu tukipuiden päälle asetetuista palmunlehvistä.
Tacuarembóssa Uruguayssa joidenkin talojen rakennusaineina käytetyt polttamattomat tiilet on valmistettu hevosenlannasta, maasta ja vedestä. Tämä seos kaadetaan puisiin muotteihin, jotka jätetään tasaiselle alustalle aurinkoon kuivumaan. Kovettuneista tiilistä rakennetaan seinät, ja oljista tehty katto lepää puisten katonkannattimien päällä. Lasi-ikkunoiden sijasta ikkuna-aukoissa on puiset luukut, ja lattiana on paljas maa.
Jotkin köyhät perheet asuvat Uruguayn sisäosissa turvetaloissa. Kuivatusta tiilestä rakennettujen talojen tavoin nämä asunnot ovat viileitä kesällä ja lämpimiä talvella. Tukevasti toisiinsa liitetyistä turvekappaleista muodostetaan puolisen metriä paksu ja lähes kaksi metriä korkea seinä. Katonkannattimiin kiinnitetään parisenkymmentä senttimetriä paksu kaislakatto. Saadakseen ulkoseinien pinnan kovaksi ja sileäksi talonomistajat levittävät niihin mudasta ja lehmänlannasta tehtyä seosta. Talon väliseinien rungot on rakennettu nuoresta puusta ja päällystetty yhteen ommelluilla säkeillä. Toisinaan säkkikankaan päälle levitetään mutaa.
Jotkut maan sisäosissa, lähellä virtoja ja soita elävät uruguaylaiset asuvat kaislatalossa. Talon runko on tehty tuoreista puunoksista, joihin on kiinnitetty tiukasti kaislakimppuja. Miten kimput valmistetaan? Kaislat leikataan 1,5–1,8 metrin mittaisiksi ja pannaan aurinkoon kuivumaan, kunnes kaikki kosteus on haihtunut niistä. Sitten ne sidotaan noin kahdenkymmenen senttimetrin paksuisiin kimppuihin, ja lopuksi niistä tehdään talon seinät ja katto kiinnittämällä ne runkoon.
Kelluvat talot
Perussa lähellä Iquitosin kaupunkia vähävarainen rakentaa talonsa Amazonjoelle. Mutta miten hän estää taloaan ajelehtimasta virran mukana? Hän hakkaa suuria, kevyitä tukkeja viidakosta ja rakentaa niistä lautan. Sitten hän pystyttää joen pohjaan paaluja, joihin hän kiinnittää lautan lujasti. Sen jälkeen hän rakentaa talonsa lautan päälle – tässä yhden huoneen rakennelmassa on bambuvuoraus ja olkikatto. Talossa on omintakeinen ilmastointi – ilma vaihtuu bamburuokojen välissä olevista raoista. Usein kokonainen seinä jätetään pois tropiikin tukahduttavan helteen vuoksi.
Makuualustana toimii puinen sänky tai riippu- tai lattiamatto. Vaikka nämä talot näyttävätkin alkeellisilta, kun niitä verrataan valtaosaan Iquitosin taloista, ne ovat köyhän kansan koteja.
Perun kauniille Titicacajärvelle rakennetaan kaislataloja suurille lautoille. Lautatkin on tehty kaisloista, ja niitä on monen kokoisia, jotkin ovat vain tenniskentän kokoisia. Tällä lähes 4000 metriä merenpinnan yläpuolella olevalla järvellä kasvaa runsaasti kaislaa.
Alueen neuvokkaat asukkaat sitovat kaisloja nippuihin ja valmistavat niistä lauttojen päälle rakennettavien talojen katot ja seinät. Kerran vuodessa nämä ihmiset lisäävät kaisloja lautan pinnalle sen pohjan lahoamisen korvaamiseksi. Lautta on parin metrin paksuinen, ja sen pohjassa tapahtuu jatkuvaa mätänemistä.
Hongkongissa voidaan tavata erilaisia kelluvia taloja, joita jotkut kiinalaiset sanovat kodeiksi. Ei ole epätavallista, että pieni vesitaksi, jolla kuljetetaan maksua vastaan matkustajia Hongkongin Aberdeen satamassa, toimii myös sitä liikennöivän perheen kelluvana kotina. Perhe laittaa ruoan, syö ja nukkuu siinä. Toiset kiinalaiset perheet viettävät koko elämänsä džonkeiksi kutsutuissa kalastusaluksissa, joista on tullut heidän kotejaan.
Euroopassa on monia jokia ja kanaaleja, joilla liikkuu kauppatavaraa kuljettavia lotjia. Jotkin näitä aluksia liikennöivistä perheistä ovat muuttaneet osan aluksestaan asuintiloikseen, ja näin lotjasta on tullut perheen kelluva koti.
Rivitalo borneolaiseen tapaan
Borneon saaressa ibanit eli meridajakit rakentavat pitkiä yhteistaloja, jotka ovat heidän versioitaan rivitalosta. Nämä lukuisien paalujen varassa olevat pitkät, matalat rakennukset on sijoitettu korkealle pengermäisten joentörmien päälle. Kussakin yhteistalossa asuu kokonainen yhdyskunta, kylä saman katon alla.
Yhteistalojen pituudet vaihtelevat yhdyskuntien koon mukaan. Yhdyskuntaan voi kuulua kymmenestä sataan ihmistä. Kun avioliittoja solmitaan, yhteistaloja yksinkertaisesti pidennetään, jotta uusille perheille saataisiin asuintilat.
Jokaisella perheellä on oma asuinhuoneensa. Mitä kautta perheenjäsenet kulkevat asumukseensa? Koko talon pituisen avokuistin kautta. Kuistin olkikatto antaa varjoa ja toimii sateen suojana. Ollessaan kotona talon asukkaat viettävät suurimman osan ajastaan tällä kuistilla joko vieraillen toistensa luona tai tekemällä käsitöitä, esimerkiksi punomalla koria tai kutomalla sarongia.
Asuinhuoneessaan perhe laittaa ruokaa, syö ja nukkuu. Huoneiden ja kuistin yläpuolella on ullakko, jossa säilytetään työvälineitä ja riisiä. Se toimii myös naimattomien tyttöjen makuutilana. Nuoret poikamiehet nukkuvat matoilla kuistin lattialla.
Toisin kuin länsimaisissa kerrostaloissa, näissä yhteistaloissa ei ole kylpyhuoneita tai WC-tiloja. Kylpeminen tapahtuu läheisellä joella, ja jätteet pudotetaan säleistä tehdyn lattian läpi neljä metriä alempana olevalle maanpinnalle, jossa siat ja kanat tekevät osansa niiden hävittämisessä.
Maan alla olevat kodit
1800-luvulla monet Yhdysvaltain uudisasukkaista tekivät kotinsa hirsistä tai turpeesta, mutta jotkut heistä rakensivat kotinsa maan alle. He kaivoivat laakson jyrkkään rinteeseen yksihuoneisen maaluolan; huoneen katto oli rinteen tasossa. Katosta pantiin läpi savuhormi, jonka kautta ruokaa valmistettaessa ja huonetta lämmitettäessä syntynyt savu pääsi ulos. Nämä maan alla olleet kodit olivat tosin pimeitä, mutta talvella ne olivat lämpimiä. Eikä ollut epätavallista, että yksin elävät miehet ottivat maaluolaansa hevosensa tai härkänsä.
Lähellä Taiwania sijaitsevalla Lan Hsun saarella yamit rakentavat edelleen perinteisiä taloja, jotka ovat suurelta osin maan sisässä. Avoimen kuopan seinät on vuorattu kivillä, eikä se täyty vedellä myrskyn ja kaatosateen aikana, koska siinä on viemäri. Olkikatto ja sen kannatinrakenteet lepäävät puisten palkkien päällä. Maanpinnan yläpuolella kussakin talossa on erillinen pieni rakennelma, jossa ei ole seiniä. Siinä on jonkin verran maasta koholla oleva lava, jota myös varjostaa olkikatto. Tästä suojaisasta lavasta tulee perheenjäsenten viileä koroke, jonne he voivat paeta keskipäivän paahtavaa kuumuutta. On kuitenkin muita, joiden kodit ovat täysin maan sisässä.
Joitakin vuosia sitten luolissa asuminen sai uusia muotoja eräässä toisessa osassa maailmaa. Loiren laaksossa Ranskassa luolissa asuminen tuli muotiin monien varakkaiden perheiden keskuudessa. Siellä saattoi nähdä syvälle kallionseinämän sisään ulottuvan luolan, jonka perättäiset onkalot oli muutettu olohuoneeksi, ruokasaliksi ja keittiöksi. Eräs koti oli suunniteltu useisiin vierekkäisiin luoliin. Jokaisen luolan suulla oli ikkunoita ja lasiruutuinen ovi, joiden kautta valoa pääsi luolan sisään. Luolissa asuvat perheet maksoivat huomattavia summia hankkiakseen niihin nykyajan mukavuudet, esimerkiksi juoksevan veden ja sähkön sekä koneellisen ilmastoinnin, jonka avulla huoneilman kosteus voidaan pitää sopivissa arvoissa ja homeen muodostuminen ehkäistä.
Ehkä sinun talosi on erilainen kuin ne, joita olemme tarkastelleet. Mutta ne ihmiset, jotka asuvat näissä maailman eri osissa, ajattelevat näistä taloista: ”Oma koti kullan kallis.”