Perheväkivallan syitä
”Sen sijaan että perhe tarjoaisi turvapaikan kodin ulkopuolella olevan yhteiskunnan paineilta ja järjettömyydeltä, se näyttää usein työntävän tällaisia paineita eteenpäin tai jopa voimistavan niitä.” (The Intimate Environment – Exploring Marriage and the Family.)
PERHEVÄKIVALTA on vielä suhteellisen uusi tutkimusala. Siitä on olemassa laajoja tutkimuksia vasta viime vuosikymmenien ajalta. Vaikka tutkimustulokset eivät ehkä aina ole yhtäpitäviä, on silti löydetty joitakin perustekijöitä, joilla on osuutensa perheväkivallan synnyssä. Tarkastelemme seuraavaksi joitakin niistä.
Perhetaustan merkitys
Monet tutkijat ovat sanoneet havaintojensa perusteella: ”Mitä väkivaltaisempi haastattelemamme pariskunta on, sitä väkivaltaisempia ovat heidän lapsensa toisiaan ja vanhempiaan kohtaan.”
Jo pelkästään sillä, että lapsi joutuu perheväkivallan silminnäkijäksi, on häneen suuri vaikutus. ”Lapsesta, joka näkee äitiään hakattavan, tuntuu siltä kuin häntä itseään hakattaisiin”, toteaa terapeutti John Bradshaw. Ed-niminen nuorukainen ei voinut sietää sitä, että hänen isänsä pahoinpiteli hänen äitiään. Siitä huolimatta hän oppi ja tottui ajattelemaan – vaikkei hän sitä ehkä itse tajunnutkaan – että miesten täytyy saada määräillä naisia ja että kyetäkseen tähän miesten täytyy pelotella, vahingoittaa ja häväistä heitä. Vartuttuaan aikuiseksi hän käytti samaa taktiikkaa omaan vaimoonsa: herjasi ja solvasi tätä ja kohteli tätä raa’asti.
Jotkut vanhemmat pitävät tarkkaan huolta siitä, että heidän lapsensa eivät katsele väkivaltaisia televisio-ohjelmia, ja se on hyvä asia. Vanhempien pitäisi kuitenkin valvoa vielä tarkemmin sitä, millaisen mallin he antavat omalla käyttäytymisellään lapsilleen, jotka alttiisti keräävät vaikutteita ympäristöstään.
Stressin vaikutus
Stressiä aiheuttavat esimerkiksi raskaus, työttömyys, isän tai äidin kuolema, muutto, sairaus ja rahahuolet. Useimmat kykenevät purkamaan stressiään turvautumatta väkivaltaan. Joillakuilla stressi voi kuitenkin olla alkuna väkivaltaiselle käyttäytymiselle etenkin silloin, kun se on yhteydessä muihin tekijöihin. Esimerkiksi vanhaa isää tai äitiä hoidettaessa – kun tämä kaiken kukkuraksi on vielä sairas – on usein käynyt niin, että hoitaja, joka jo muutenkin on perhevelvollisuuksien rasittama, syyllistyy pahoinpitelyyn.
Lasten kasvattaminen aiheuttaa stressiä. Tästä seuraa, että lasten pahoinpitelyn todennäköisyys voi lisääntyä perheen kasvaessa. Lapset voivat lisätä myös aviopuolisoon kohdistuvaa väkivaltaa, sillä ”aviopuolisoitten väliset kahakat alkavat todennäköisimmin jostakin lapsia koskevasta riidasta”, sanotaan kirjassa Behind Closed Doors.
Väärä näkemys sukupuolten asemasta
Kanadalaisen perheneuvojan Dan Bajorekin mukaan pahoinpitelevillä miehillä on vääränlainen näkemys naisista: ”Oli heidän kulttuuritaustansa millainen tahansa, heidät on kasvatettu ajattelemaan, että miehet ovat parempia kuin naiset.” Hamish Sinclairin, erään pahoinpiteleville miehille tarkoitetun hoito-ohjelman vetäjän mukaan miehet on opetettu ajattelemaan, että he ovat parempia kuin naiset ja että miehillä on oikeus ”rangaista, kurittaa ja uhkailla heitä”.
Monissa maissa katsotaan, että miehellä on oikeus kohdella vaimoaan kuin jotakin tavaraa, miehen omaisuuteen kuuluvaa esinettä. Sitä, että mies hallitsee ja valvoo vaimoaan, pidetään miehisyyden ja miehisen kunnian mittana. Usein vaimoja piestään ja kohdellaan kaltoin myös muilla tavoin, eikä oikeusjärjestelmä tee näissä maissa juuri mitään tällaisen asiaintilan korjaamiseksi, koska niissä pätee seuraava sääntö: nainen on alempiarvoinen kuin mies, ja hänen täytyy totella miestään kaikissa asioissa riippumatta siitä, miten häpeällisesti käyttäytyvä, väkivaltainen, kieroutunut tai itsekäs tämä on.
CBS-televisioyhtiön uutistoimittaja Morley Safer kertoi eräästä Etelä-Amerikan maasta: ”Naisen alistamisen myytti, machismo, ei näy missään muualla Latinalaisessa Amerikassa niin selvänä kuin täällä – – Sitä esiintyy kaikkialla yhteiskunnassa, myös tuomioistuimissa, joissa kunniaansa puolustava mies voi selviytyä taposta rangaistuksetta nimenomaan silloin, kun uhri on ollut hänen vaimonsa tai rakastajattarensa.” Hänen mukaansa ”maailmassa ei missään häväistä naisia yhtä paljon” kuin tuossa maassa. Naisten alistaminen ja halventaminen on kuitenkin yleistä. Sitä ei esiinny vain tässä yhdessä maassa, vaikka se voikin olla siellä ankaraa.
Newyorkilainen perheväkivallan tuntija Minna Schulman sanoo, että pahoinpitelevälle miehelle väkivalta on ase, jota käyttämällä hän haluaa säilyttää naisen vallassaan ja osoittaa hänelle tämän valtansa. Hän jatkaa: ”Mielestämme perheväkivalta on vallan väärinkäyttöä.”
Jotkut vaimoaan pahoinpitelevät aviomiehet kärsivät heikosta itsetunnosta ja pyrkivät heikentämään uhriensakin itsetuntoa. Jos he onnistuvat tässä, heidän itsetuntonsa kohenee ja he tuntevat jonkinlaista ylemmyyttä toiseen ihmiseen nähden ja ajattelevat saaneensa tästä yliotteen. Heistä tuntuu, että he ovat näin todistaneet miehekkyytensä. Mutta onko asia todella näin? Kun he kohtelevat kaltoin naisia, jotka ruumiinvoimiltaan ovat heikompia, niin todistaako se, että he tosiaankin ovat sellaisia miehiä, joille on luonteenomaista lujuus, vai todistaako se päinvastoin sen puolesta, että heiltä puuttuu järkevyyttä? Onko miehen puolelta tosiaankin miehekästä, että hän voimakkaampana pahoinpitelee naista, joka on heikompi ja puolustuskyvyttömämpi? Mies, jolla on moraalista ryhtiä, ei käyttäisi heikompia ja puolustuskyvyttömämpiä epäoikeudenmukaisesti hyödykseen, vaan osoittaisi heitä kohtaan huomaavaisuutta ja myötätuntoa.
Toinen osoitus pahoinpitelijän ajattelutavan järjettömyydestä on se, että hän usein katsoo vaimonsa ärsyttävän häntä väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Hän saattaa vihjailla tai jopa suoraan sanoa: ”Siitäs saat, koska olet toheloinut tässä asiassa.” Tai: ”Saat ihan ansiosi mukaan, koska ruoka viipyi.” Pahoinpitelijän mielestä vika on naisessa. Mitkään aviopuolison puutteet eivät kuitenkaan anna oikeutta tämän pahoinpitelemiseen.
Alkoholin vaikutus
Koska alkoholi heikentää ihmisen kykyä hallita tekemisiään ja lisää mielijohteesta toimimisen mahdollisuutta, ei ole yllättävää, että joidenkuiden mielestä se voi antaa alkusysäyksen pahoinpitelylle. Selvin päin ihminen kykenee usein hillitsemään rajuinakin vellovat tunteensa, mutta nautittuaan jonkin verran alkoholia hän alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti. Alkoholi on heikentänyt hänen harkintakykyään ja kykyään säilyttää malttinsa.
Toiset kuitenkin väittävät ongelman johtuvan ennemmin stressistä kuin alkoholista. Heidän mukaansa ihminen, joka käyttää alkoholia selviytyäkseen stressistään, on samanlainen kuin sellainen, joka saattaa turvautua väkivaltaan samassa tarkoituksessa. Se merkitsee sitä, että alkoholin väärinkäyttäjä on ehkä yhtä väkivaltainen selvänä kuin juopuneenakin. Vaikka tästä asiasta onkin olemassa monenlaisia mielipiteitä, niin joka tapauksessa on varmaa, että alkoholi ei tee tunteitten hallintaa yhtään helpommaksi, vaan vaikuttaa useimmiten päinvastaisella tavalla.
Joukkoviestimien vaikutus ihmisten käyttäytymiseen
Jotkut sanovat, että television ja elokuvateollisuuden antama miehen malli on kova ja aggressiivinen ja että ne opettavat väkivallan olevan hyväksyttävä ongelmien ratkaisutapa ja suuttumuksen purkamiskeino. ”Lumouduin omista voimakkaista reaktioistani katsellessani erästä Rambo-elokuvaa”, myöntää muuan miespuolinen perheneuvoja. ”Samalla kun [minussa asustava] lainkuuliainen aikuinen kauhistelee sitä, miten Rambo solkenaan tappaa ihmisiä, [minussa asustava] lapsi kannustaa häntä jatkamaan tappamista.”
Koska monet lapset kuluttavat television ääressä tuhansia tunteja ja näkevät lukemattomia kertoja, miten toisia ihmisiä, lähinnä naisia, pahoinpidellään, raiskataan ja häväistään, niin ei ole ihme, että monet heistä käyttäytyvät aikuisina vuorostaan epäsosiaalisesti toisia kohtaan. Se, mikä vaikuttaa haitallisesti lapsiin, vaikuttaa haitallisesti myös aikuisiin.
Etenkin viime vuosina on väkivaltaa, säädyttömyyttä ja naisten halventamista alettu esitellä televisiossa ja elokuvissa huomattavasti entistä havainnollisemmin. Tällainen ei voi olla vaikuttamatta perheväkivaltaa lisäävästi. Eräs tutkijaryhmä onkin havainnut, että ”väkivaltaisten televisio-ohjelmien ja elokuvien katselulla ja aggressiivisuudella on selvä – – yhteys”.
Eristäytymisen vaikutus
Monien elämä on nykyään tyhjää ja yksinäistä. Asiakkaitaan ystävällisesti palvelleet kylä- ja korttelikaupat ovat joutuneet väistymään suurten valintamyymälöitten ja halpahallien tieltä. Vanhojen asuinalueitten saneeraaminen, taloudelliset vaikeudet ja työttömyys ovat pakottaneet monet perheet muuttamaan pois tutusta ympäristöstään. Perheväkivaltaa esiintyy paljon niiden keskuudessa, joiden sosiaalinen kanssakäyminen toisten kanssa on vähäistä.
James C. Coleman selittää kirjassaan, mistä tällainen hänen mielestään johtuu. Hän katsoo, että syrjään vetäytyvällä pahoinpitelijällä on vähemmän tilaisuuksia mielekkääseen keskusteluun toisten kanssa, ja tämä puolestaan johtaa siihen, että hänen on vaikea säilyttää suhteellisuudentajuaan ja etsiä apua joltakulta sellaiselta, johon hän voi luottaa. Koska tällaisella ihmisellä ei ole ystäviä eikä lähiomaisia hiomassa hänen särmiään eikä oikaisemassa päivittäin hänen vääriä ajatuksiaan, hänen itsekkyytensä pääsee helpommin purkautumaan teoiksi. (Intimate Relationships, Marriage, and the Family.) Sananlaskujen 18:1:ssä sanotaankin: ”Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.”
Väkivallasta kärsivien perheitten auttaminen
Olemme tarkastelleet tässä vain joitakin perheväkivallalle tarjottuja selityksiä. Kun nyt tunnemme näitä syitä, on aiheellista tarkastella myös keinoja, joilla perheväkivallasta voidaan päästä eroon. Jos jonkun perheessä esiintyy väkivaltaa, niin miten väkivallan tuttu kaava saadaan rikotuksi? Millainen on Raamatun näkemys tästä asiasta? Tuleeko perheväkivalta joskus loppumaan? Näitä kysymyksiä tarkastellaan sivulta 10 alkavassa kirjoituksessa.
[Tekstiruutu/Kuva s. 9]
Henkinen väkivalta – sanoilla lyömistä
RUUMIILLISESSA väkivallassa käytetään nyrkkejä, henkisessä väkivallassa hyökätään sanoilla. Vain aseet ovat erilaisia. Sananlaskujen 12:18:ssa sanotaankin: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.”
Miten vaarallista sitten on henkinen väkivalta, jota tällaiset ”miekanpistot” edustavat? Tri Susan Forward kirjoittaa: ”Lopputulos on sama [kuin pahoinpidellyksi tulemisessa]. Olet aivan yhtä peloissasi, tunnet itsesi aivan yhtä avuttomaksi ja kivut ovat aivan yhtä voimakkaita” henkisessä mielessä.
Puolisoon kohdistuva henkinen väkivalta: ”Aviopuolisoiden välinen väkivalta ei ole vain fyysistä. Suureksi tai kenties suurimmaksi osaksi se on sanallista ja henkistä”, sanoi eräs pitkään väkivallasta kärsinyt nainen. Se voi sisältää haukkumista, huutamista, jatkuvaa arvostelua, solvaamista ja selkäsaunalla uhkailua.
Pahantahtoiset huomautukset, joilla halutaan vähätellä, nöyryyttää tai pelotella, voivat aiheuttaa suurta vahinkoa. Panettelevat vihjailut voivat olla kuin kivelle putoilevia vesipisaroita: ne tuntuvat ensi alkuun vaarattomilta. Ne alkavat kuitenkin pian jäytää itsetuntoa. Eräs nainen sanoi: ”Jos saisin valita fyysisen ja henkisen väkivallan välillä, valitsisin milloin tahansa käsiksi käymisen.” Hän selitti: ”Kun on jälkiä, joita voi näyttää toisille, niin ainakin saa osakseen heidän säälinsä. Sanallinen väkivalta tekee ihmisen hulluksi. Sen aiheuttamat vammat eivät näy. Kukaan ei ole huolissaan.”
Lapseen kohdistuva henkinen väkivalta: Se voi olla esimerkiksi lapsen ulkonäön, järjenjuoksun, taitojen tai ihmisarvon arvostelua ja vähättelyä. Erityisen vaarallista on sarkasmi, pureva iva. Lapset ottavat ivalliset huomautukset usein täydestä todesta, eivät erota leikinpäiten sanottua tosimielessä sanotusta. Perheterapeutti Sean Hogan-Downey toteaa: ”Lapsi tuntee itsensä loukatuksi, mutta kun kaikki nauravat, hän oppii olemaan luottamatta tunteisiinsa.”
Se, mitä skotlantilainen historioitsija ja kirjailija Thomas Carlyle on aikoinaan kirjoittanut, pitää siis useimmiten paikkansa: ”Nykyään minulla on se käsitys, että sarkasmi on yleensä Paholaisen kieltä, ja siitä syystä olen luopunut siitä melkein kokonaan.”
Lapsiin kohdistuvan väkivallan tuntija Joy Byers sanoo: ”Fyysinen väkivalta voi tappaa lapsen, mutta lapselta voi tappaa myös itseluottamuksen, ja sen voivat vanhemmat tehdä esittämällä alituiseen kielteisiä kommentteja.” Aikakauslehti FLEducator selittää: ”Toisin kuin mustelmat, jotka ovat nähtävissä ja jotka vähitellen häviävät, henkinen väkivalta aiheuttaa lapsen mielessä ja persoonallisuudessa näkymättömiä muutoksia, mikä vuorostaan pysyvästi muuttaa hänen olemustaan ja hänen ja toisten välistä vuorovaikutusta.”
[Kuva s. 7]
Se, että lapsi näkee väkivaltaa, vaikuttaa voimakkaasti hänen käyttäytymiseensä myöhemmin