Punaisia läikkiä lumessa – vaikka on varhainen kevät
”KUN sen kerran näkee, sitä ei koskaan unohda; siivilöityneessä auringonvalossa säihkyvä punainen läikkä on sykähdyttävä näky metsän tummaa kariketta vasten.” Näin todettiin Audubon-yhdistyksen luonto-oppaassa Western Forests kasvista nimeltä Sarcodes sanguinea. Se on vielä sykähdyttävämpi, jos näet sen vähän aikaisemmin, silloin kun se työntyy esiin hitaasti sulavasta lumilaikusta. Samaisessa luonto-oppaassa kuvaillaan sitä yksityiskohtaisesti: ”Erikoinen kasvi, joka on tukeva, mehukas ja kokonaan kirkkaanpunainen ja jonka suojuslehdet peittävät osittain sen varren tyven ja kiertyvät latvassa olevien kukkaterttujen väliin.” Sitä kasvaa ainoastaan Kalifornian ja Etelä-Oregonin valtavissa havumetsissä.
Sarcodes sanguinea kuuluu marraskasveihin, joilla ei ole lainkaan vihreitä osia ja jotka ovat lehtivihreättömiä, eivätkä ne siksi yhteytä. Marraskasvit käyttävät ravinnokseen kuolleita tai lahoavia kasveja tai eläinten lantaa. Herkku-, home- ja jotkin muut sienet sekä eräät bakteerit ovat marraskasveja, mutta tähän ryhmään kuuluu myös muutamia kukkivia kasveja. Sarcodes sanguinea on yksi niistä.
Joidenkin marraskasveina elävien siemenkasvien ravinnonsaanti on tullut kokonaan riippuvaiseksi tietyistä sienistä, ja tätä yhteyttä sanotaan sienijuureksi eli mykorritsaksi, jolla tarkoitetaan molempia hyödyttävää yhteyttä sienen (myco) ja siemenkasvin juuriston (rhiza) välillä. Tällaisissa tapauksissa marraskasvin juurissa ei tavallisesti ole juurikarvoja. Sieni huolehtii kosteuden ja mineraalien imemisestä. Tietosanakirjan The Encyclopedia Americana kansainvälisessä painoksessa sanotaan: ”Tutkiessaan 1800-luvun loppupuolella Preussin hallituksen pyynnöstä multasienten kasvattamista saksalainen kasvitieteilijä Albert Bernard Frank sai siinä sivussa selville sen, miten merkittävä symbioosi sienijuuri on.”