Tarkkailemme maailmaa
Tartuntatauteja tulossa takaisin
”Tartuntatautien aiheuttama vaara ei ole hävinnyt. Se on pahenemassa”, sanoo Yalen yliopistossa työskentelevä Robert Shope kommentoidessaan erästä Yhdysvaltain tiedeakatemian julkaisemaa raporttia. ”Jollemme jälleen ryhdy ponnistelemaan määrätietoisesti tilanteen saamiseksi hallintaan, edessämme saattaa olla uusia kriisejä, jotka muistuttavat HIV-pandemiaa tai vuosien 1918–19 influenssapandemiaa.” Neljä tautia on jo ”ilmaantunut aivan yllättäen, ja ne aiheuttavat paljon kärsimyksiä ja kuolemantapauksia”, lisää Joshua Lederberg, joka Shopen ohella toimi raportin laatineen komitean puheenjohtajana. Nämä taudit ovat lääkkeille vastustuskykyinen tuberkuloosi, aids, Lymen borrelioosi ja erään uudentyyppisen streptokokin aiheuttama hengenvaarallinen tulehdus. Vaikka viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana on kehitetty monenlaisia lääkkeitä ja antibiootteja, pieneliöt ovat tulleet niille vastustuskykyisiksi monin eri tavoin. Esimerkiksi bakteerit voivat vaihtaa keskenään geeniainesta, myös niitä geenejä, joilla ne pystyvät puolustautumaan antibiootteja vastaan. Niinpä sairaaloista, päiväkodeista ja kodittomien yömajoista on tullut lääkkeille vastustuskykyisten tartuntatautien leviämiskeskuksia. Lisääntynyt ulkomaanmatkailu on levittänyt näitä tauteja kaikkialle maailmaan. Newyorkilaisessa Albert Einstein College of Medicinessä työskentelevä Barry Bloom sanoo: ”Mitä tartuntatauteihin tulee, niin maailmassa ei ole missään sellaista kolkkaa, josta olisimme syrjässä, eikä sellaista ihmistä, josta olisimme täysin erillään.”
Väkivaltarikollisuus Kanadassa
”Jos joku pitää Kanadaa rauhallisena paikkana, niin hänen on kyllä syytä tarkistaa käsityksiään”, kirjoittaa sanomalehti The Toronto Star. ”Kanada on länsimaitten kesken tehdyssä väkivaltarikostilastojen vertailussa toisella tilalla” Yhdysvaltojen jälkeen. Kansainvälinen tutkimus osoitti, että rikosluvut olivat väkilukuun suhteutettuina 2–3 kertaa suuremmat Kanadassa kuin Länsi-Euroopan maissa, joissa ne puolestaan olivat kolme kertaa suuremmat kuin Japanissa. Viime vuosikymmeninä rikosten määrä on Kanadassa kaksin- ja jopa kolminkertaistunut, ja eniten niitä tehdään Vancouverin, Edmontonin ja Ottawan kaupungeissa. Seuraavina tulevat London (Ontariossa), Toronto ja Montreal, tässä järjestyksessä. Ottawan yliopistossa työskentelevän Irvin Wallerin mukaan väkivaltarikollisuus voi pahentua, jollei käydä pontevammin käsiksi ongelman perussyihin, joita ovat esimerkiksi köyhyys, kehnot asunto-olot, työttömyys, alkoholin väärinkäyttö ja huumeiden käyttö.
Musiikkia lehmille
Japanissa ovat lypsykarjanpitäjät etsineet tehokkaampaa ja vähemmän aikaa vievää keinoa lehmien kokoamiseen kukkuloilta, joilla näkyvyys on kehno. Niinpä he ovat kokeilleet, voitaisiinko lehmiä paimentaa musiikin avulla. 16 lehmälle soitettiin 13 päivän aikana japanilaista sävelmää Haru no Ogawa (Kevätpuro) kolme minuuttia kerrallaan 2–4 otteeseen päivässä. Heti perään niille annettiin niiden mieliruokaa. Sen jälkeen kun musiikkiharjoituksissa oli talvella, lehmien poikimisaikana, pidetty taukoa, kymmenen ”koulutettua” lehmää päästettiin yhdeksän vasikkansa kanssa laitumelle. Samaa sävelmää soitettiin uudelleen. Asahi Evening News kirjoittaa: ”Kahden minuutin kuluttua kaikki lehmät vasikoineen olivat saapuneet; musiikki, jota ne eivät olleet kuulleet neljään kuukauteen, sai ne kokoontumaan yhteen.”
Lääkäreitten tarkoin varjelema salaisuus
Professori Margareta Mikkelsen on paljastanut yhden Tanskan lääkärikunnan tarkimmin varjelemista salaisuuksista. Hän sanoo, että lääkäreitten tutkiessa, onko heidän potilaillaan perinnöllisiä sairauksia, tavan takaa paljastuu, että jonkin lapsen isäksi ilmoitettu mies ei voi kromosomiston yhteensopimattomuuden takia olla hänen biologinen isänsä. Süddeutsche Zeitung -sanomalehden mukaan 5–8 prosenttia tanskalaisista isistä ei ole lastensa biologisia isiä. Se merkitsee sitä, että kaikista noin 60000:sta vuosittain syntyvästä lapsesta on ainakin 3000 syrjähyppyjen hedelmiä. Perherauhan säilyttämiseksi näistä havainnoista ei kerrota näille miehille.
”Murhenäytelmä murhenäytelmässä”
Seminaarissa, jonka Maailman terveysjärjestö WHO ja eräs kansainvälisen avustustoiminnan tutkimuslaitos äskettäin järjestivät Roomassa, paljastui ”pitkä luettelo tyrmistyttäviä asioita, tuhlausta ja uskomattomalta tuntuvia kömmähdyksiä, joihin suuret kansainväliset avustusjärjestöt ovat vähän väliä syyllistyneet”, sanoo sanomalehti Corriere della Sera talousliitteessään nimeltä Economia. Joitakin esimerkkejä: vähäkaloristen makeisten lähettäminen Etiopian nälkäisille; kesätelttojen lähettäminen maanjäristyksen jälkeen Turkin Anatoliaan, jossa oli 12 astetta pakkasta; vanhentuneet lääkkeet; jääkaapissa säilyttämistä vaativien rokotteiden lähettäminen sähköttömille seuduille. Avustustarvikkeet jäävät usein seisomaan varastoihin tai niitä ei saada toimitetuksi perille niitä tarvitseville. Miksi näin suuria kömmähdyksiä jatkuvasti syntyy? Economia vastaa: ”Kansainvälisen avun on tuotettava näkyviä ja mikäli mahdollista huomiota herättäviä tuloksia.” Se toteaa myös: ”Yleinen mielipide vaatii sitä, joten sille on yhdentekevää, menevätkö rahat hukkaan, kuten melkein aina myös tapahtuu.” Asiantuntijat sanovat sitä ”murhenäytelmäksi murhenäytelmässä”.
Tappajalevät
Vesien paheneva saastuminen aiheuttaa myrkkylevän lisääntymistä, mikä vuorostaan on vaaraksi kaloille kaikkialla maailmassa, sanovat tutkijat. International Herald Tribune -lehdessä olleen raportin mukaan dinoflagellaatti-niminen levätyyppi tuottaa myrkkyä, joka tappaa kaloja. Sen jälkeen nämä levät kiinnittyvät kalanlihan murusiin putkella, jota pitkin ne erittävät ruoansulatusnesteitä lihaan, jotta se sulaisi, ennen kuin ne imevät sen itseensä. Suurten kalatuhojen yhteydessä tutkijat ovat laskeneet yhdestä millilitrasta vettä jopa 35000 dinoflagellaattia. Niitä ei silti tarvitse olla kuin 300 kappaletta millilitrassa, kun se jo riittää tappamaan kaloja akvaariossa. Dinoflagellaatit pääsevät usein leviämään uusille alueille sen veden mukana, jota laivat laskevat painolastitankeistaan.
Pappien avioerot lisääntymässä
”Joka kolmas avioliitto päätyy Saksassa avioeroon”, kirjoittaa sanomalehti The German Tribune. Samanaikaisesti ”ovat yhä useammat pappien avioliitoista hajoamassa”. Hessen-Nassaun protestanttisen kirkon esimiehen apulainen Hans-Martin Heusel myöntää, että ”sekä mies- että naispappien keskuudessa otetaan nykyään yhtä paljon avioeroja kuin väestön keskuudessa yleensä”. Vaikka kirkko vastustaa avioliiton purkamista, niin ”todellisuus on papistonkin keskuudessa jotakin aivan muuta”, lehti kirjoittaa. ”Avioerokysymyksessä pappien omakohtainen, kristillinen todistus ja kirkon opetukset käyvät pahasti ristiin.” Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ”eronnut pappi voi jatkaa virassaan vanhassa paikassaan tai jossakin muualla”.
”Peitetty masennus”
Japanissa on yhä suuremmalla osalla eläkkeelle siirtyvästä valkokaulusväestä oireita, jotka vaihtelevat mahakivuista halvaantumiseen. Eläkkeellelähdön lähestyessä nämä työnarkomaanit menettävät vaikutusvaltansa työssään, ja kotona heidän perheensä, jota he ovat laiminlyöneet, suhtautuu heihin kuin kiusankappaleeseen. Sanomalehti Asahi Shimbun kirjoittaa: ”Vaikka he ovat masentuneita, he koettavat peitellä sitä hilpeällä käyttäytymisellään. Pian he saavat oireita, esimerkiksi mahakipuja.” Lääkärintutkimuksissa oireiluun ei löydetä elimellistä syytä. Tri Tooru Sekiya, joka on antanut näille oireille nimen ”peitetty masennus ennen eläkkeellelähtöä”, luonnehtii tavallista tämäntyyppistä potilasta näin: ”Hän hemmottelee itseään ajattelemalla, että hän voi saada osakseen toisten hyväksymyksen vain siten, että hän sairastuu, ja tämä luonnollisesti johtaa monenlaisten oireitten ilmaantumiseen.” Mitä on tehtävissä? ”Etsikää arvoja työnne ulkopuolelta, esimerkiksi jokin harrastus”, neuvoo tri Takashi Sumioka, joka hoitaa monia tällaisia potilaita Tokiossa, ja ”ottakaa tavaksenne pitää perhettänne kaiken aikaa suuressa arvossa.”
Meksiko ja katolinen kirkko
Yli 130 vuoden välirikon jälkeen Meksiko ja Vatikaani palauttivat 21. syyskuuta 1992 välilleen täydet diplomaattisuhteet. Tämä oli seurausta ehdotuksesta, jonka presidentti Carlos Salinas de Gortari oli tehnyt perustuslain muuttamiseksi ja niiden oikeuksien palauttamiseksi uskontokunnille, jotka niiltä oli riistetty vuoden 1910 vallankumouksen jälkeen. ”Useimmat näistä oikeuksista oli peruutettu jo vuosina 1856–61, jolloin vapaamieliset kapinalliset, jotka innokkaasti halusivat kaventaa katolisen kirkon suunnatonta valtaa, katkaisivat Meksikon ja paavinistuimen väliset siteet”, toteaa New York Times. Yhtä kaikki useimmat kielloista ovat jo aikoja sitten menettäneet voimansa. Perustuslakiin ei kuitenkaan tehty muutoksia, sillä monet meksikolaiset tunsivat yhä epäluuloisuutta katolisen kirkon valtaa kohtaan. Kaikilla uskontokunnilla on nyt selvästi määritelty juridinen asema, oikeus harjoittaa uskonnollista opetustoimintaa ja oikeus omistaa ja hallita omaisuutta.
Kuumerajaa halutaan muuttaa
Ihmisen kuumerajana on runsaat 100 vuotta pidetty 37:ää astetta. Se perustuu Carl Wunderlichin vuonna 1868 julkaisemaan tutkimusraporttiin. Hänen tutkimuksessaan oli 25000 ihmiseltä mitattu lämpötila yhteensä yli miljoona kertaa. Melkoinen saavutus, kun tiedetään, että lämpötilan mittaaminen kesti senaikaisilla lämpömittareilla 15–20 minuuttia ja mittarit oli luettava niiden ollessa paikallaan kainalokuopassa. Yhdysvaltalaisessa Marylandin yliopistossa työskentelevä Philip A. Mackowiak haluaa kuitenkin muuttaa kuumerajaa, koskapa hänen tutkimuksestaan ilmeni, että 37 astetta ”ei ollut kaikista mittauksista saatu keskilämpötila, ei yhdenkään tutkimuksen aikaisen mittausjakson keskilämpötila, ei suuruusjärjestyksessä keskimmäinen lämpötila eikä yleisin mitattu lämpötila”. Hänen tutkimuksessaan tehtiin yhteensä 700 lämpötilanmittausta, ja niistä vain 8 prosenttia antoi tulokseksi 37 astetta. Hänen mukaansa kuumerajan pitäisi olla 36,8 astetta.