Ei lumi, ei sade eikä kirjeiden paljous voi pysäyttää postinkulkua

”Elämässä on jännitystä niin kauan kuin on postinkantajia.” (William James, yhdysvaltalainen filosofi [1842–1910].)

LÄHES kaikilla on jotain ikävää sanottavaa postin toiminnasta. Kirje saapuu perille viikkoja tai jopa kuukausia myöhässä, postimaksut nousevat liian usein tai jonottaminen postitoimistossa ärsyttää. Lokakuussa 1966 uhkasi erästä postitoimipaikkaa katastrofi. Yhdysvaltojen postilaitoksen edustaja kertoi Herätkää!-lehdelle, että ”aikansa suurin amerikkalainen postikonttori, joka sijaitsi keskeisellä paikalla Chicagossa, jouduttiin käytännöllisesti katsoen sulkemaan, kun se ruuhkautui eikä pystynyt käsittelemään postia”.

Mitä on tehty sen varmistamiseksi, että posti kulkee luotettavasti ja kirjeesi menee perille? Voitko itse tehdä mitään saadaksesi parempaa palvelua? Onko kirjeen kuljetustavoissa ja toimituksen luotettavuudessa tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosisatojen kuluessa?

Entisajan postipalvelut

Vanhimmat organisoidut postipalvelut palvelivat yksinomaan valtion tarpeita. Tällaisia järjestelmiä oli muinaisessa Kiinassa, Egyptissä, Assyriassa, Persiassa ja Kreikassa. Vaikka Rooman postijärjestelmä oli nimeltään cursus publicus, ’julkinen tie’, se oli pääasiassa tarkoitettu valtion asioiden hoitoon. On kiinnostavaa, että raamatunkirjoittajan Paavalin kirjeet Efesoksen ja Kolossan seurakunnille sekä Filemonille lähetettiin yksityisteitse eikä Rooman valtionpostin kautta (Efesolaisille 6:21, 22; Kolossalaisille 4:7–9; Filemonille 21, 22).

Vaikka kirjeiden kuljettaminen ja jakaminen eivät juuri muuttuneet ennen kuin 1800-luvulla, niin suunnitelmat yksityisten postijärjestelmien valvomiseksi ja kieltämiseksi kehittyivät jo aikaisemmin. Miksi? Koska vallanpitäjät pitivät tarpeellisena valvoa yksityistä viestintää. George A. Codding jr mainitsee kirjassaan The Universal Postal Union kaksi merkittävintä syytä siihen, että valtio monopolisoi postipalvelut. Ensinnäkin niistä saaduilla tuloilla ”voitiin mainiosti rahoittaa tämä julkinen palvelu”. Toiseksi siten saavutettu turvallisuus auttoi valvomaan valtion vihollisten keskinäistä yhteydenpitoa.

Niinpä Ranskan kuninkaallinen posti alkoi jossain määrin käsitellä yksityispostia vuonna 1464. Vuonna 1635 antoi Englannin kuningas Kaarle I alamaisilleen luvan käyttää kuninkaallisen postin palveluja. Muut valtiot seurasivat esimerkkiä, ja siten postilaitoksesta tuli valtion monopoli, jonka avulla valvottiin kirjeenvaihtoa.

Englanti loi pohjan amerikkalaiselle järjestelmälle pitkälti samaan tapaan kuin Rooman maailmanvalta oli ulottanut postinjakeluverkkonsa Englantiin. Rooma oli jäljitellyt paljolti Persian järjestelmää, joka oli perustettu 500-luvulla eaa. ja jossa ratsulähettien ketju toimitti postin perille. Näin ollen monien postijärjestelmien tunnuspiirteet ovat peräisin Persiasta.

Siirtomaa-aikainen amerikkalainen postijärjestelmä alkoi hoitaa ulkomaanpostia virallisesti vuonna 1639 ja kotimaanpostia, Bostonin ja New Yorkin välillä, vuonna 1673. Tätä lyhytikäistä postireittiä kutsuttiin Bostonin postitieksi, joka on nykyään osa valtatie 1:tä. 1850-luvulle tultaessa postia kuljetettiin postivaunuilla, höyrylaivalla ja junalla. Postinkuljetus New Yorkista San Franciscoon Kaliforniaan kesti laivateitse vähintään kuukauden ja postivaunuilla vielä paljon kauemmin.

Pony Express

Jotta posti olisi voitu kuljettaa Yhdysvaltojen mantereen poikki nopeammin, tarvittiin jotain muuta kuin postivaunuja tai laivaa. Miten ongelma voitaisiin ratkaista? Käyttämällä vuosisatoja vanhaa menetelmää: ratsastavaa postinkantajaa. History of the U.S. Postal Service 1775–1984 -teoksessa lainataan sanomalehti-ilmoituksia maaliskuulta 1860:

”Palvelukseen halutaan: nuoria, hoikkia, jänteviä, alle 18-vuotiaita miehiä. Hyvä ratsastustaito ja valmius vaarantaa henkensä päivittäin välttämättömiä. Mieluiten orpoja.”

Palkattujen ”täytyi vannoa käsi Raamatulla, etteivät he kiroile, tappele eivätkä rääkkää eläimiään ja että he ovat rehellisiä”. Tämä oli kuuluisa Pony Express, postiratsujärjestelmä, joka lyhensi jakeluajan kymmeneen päivään 3200 kilometrin matkalla Missourissa sijaitsevan St. Josephin ja Yhdysvaltojen länsirannikon välillä. Nuo nuorukaiset ratsastivat täyttä vauhtia aina 15–25 kilometriä kerrallaan, minkä jälkeen he vaihtoivat viipymättä hevosta, ja niin he karauttivat yli vuorten, tasankojen ja jokien millaisessa säässä hyvänsä. Koska näillä rohkeilla läheteillä oli nopeimmat hevoset, he päihittivät intiaanit ja maantierosvot; yksi ratsastaja sai kuitenkin surmansa Pony Express -järjestelmän aikana.

Tarinat ovat kullanneet tämän urhean postipalvelun muiston ja suurennelleet sen merkitystä; sitä käytettiin kuitenkin ainoastaan huhtikuun 3. päivän 1860 ja lokakuun 26. päivän 1861 välisenä aikana. Se kävi kannattamattomaksi mantereen yli ulottuvan lennätinpalvelun aloittaessa toimintansa, ja siten päättyi yksi Amerikan postilaitoksen historian värikkäimmistä luvuista.

Nykyaikaisia menetelmiä

Postitetaanpa tänään kirje ja seurataan, miten se käsitellään. Jakeluaika voi vaihdella sen mukaan, miten käytät palvelua.

Työpäivän aikana kerääntyneet kirjeet postitetaan virka-ajan päättyessä. Koska useimmat meistä tekevät sen tässä vaiheessa, niin suurin kirjetulva saapuu postilähetysten virtaan juuri päivän loppupuolella. Jos siis postitat kirjeesi aikaisemmin päivällä, saat muutaman tunnin etumatkaa ja kirjeesi on päivän postin alkupäässä. Vuonna 1991 Yhdysvalloissa toimitettiin päivittäin 454 miljoonaa postilähetystä, niistä 13,3 miljoonaa New Yorkissa; Ranskassa toimitettiin 71 miljoonaa lähetystä, joista Pariisissa 5,5 miljoonaa, Japanissa 62,5 miljoonaa, joista Tokiossa 17 miljoonaa, ja Englannissa 60 miljoonaa. Suomessa toimitettiin vuonna 1992 keskimäärin 5,6 miljoonaa postilähetystä joka päivä.

Kirjelaatikoihin tai pieniin postitoimipaikkoihin jätetyt kirjeet tuodaan suurempiin postitoimistoihin. Jos postitat kirjeesi juuri ennen niiden keräämistä tai, jos mahdollista, lähellä sellaista postitoimistoa, johon ne tuodaan, käsittelyaika lyhenee.

Paikallisessa postitoimistossa kirjeesi pannaan säkkiin, ja se kuljetetaan lajittelukeskukseen, jossa käytetään automaattisia kirjelajittelukoneita. Täällä kirjeet vilistävät ja kääntyilevät automaattisesti nerokkaasti suunniteltujen koneiden avulla: kirjeiden edetessä kuljetushihnoja pitkin ne tunnistetaan, käännetään oikeinpäin, leimataan, lajitellaan ja niputetaan. Yksi näistä laitteista käsittelee 27000 kirjettä tunnissa lyöden niihin postileimat.

Iltapäivän ja illan kuluessa lähtevä posti lajitellaan. Ne kirjeet, joissa on selvästi merkityt osoitteet – painetut, koneella kirjoitetut tai käsin tekstatut – voidaan käsitellä koneellisesti. Uusimmat koneet tulkitsevat osoiterivit, joissa on postinumero, kaupunki, osavaltio tai provinssi sekä katuosoite.

Tällaiset koneet ja laitteet pystyvät ”lukemaan” osoitteet ja painamaan erityisen koodin tuhansiin kirjeisiin yhdessä tunnissa. Sellainen ensimmäisen luokan kirjeposti, jota ei voida käsitellä koneellisesti, täytyy lajitella käsin, mikä tapahtuu keskimäärin 800 kirjeen tuntivauhdilla. Kun kirjoitat osoitteen selvästi ja merkitset postinumeron, niin kirjeesi pystytään käsittelemään nopeammin ja tehokkaammin.

Lähtevä posti toimitetaan joko lento- tai pintateitse. Ensimmäisen luokan posti kuljetetaan tavallisesti yön aikana tiettyihin kaupunkeihin ja lajittelukeskuksiin, kahdessa päivässä tiettyihin osavaltioihin ja kolmessa päivässä mihin tahansa Yhdysvaltoihin. Englannissa pitäisi 90 prosenttia ensimmäisen luokan postista olla jaettu seuraavan työpäivän aikana ja 97,4 prosenttia toisen luokan postista kolmantena päivänä. Toukokuussa 1992 julkaistut Ranskan postilaitoksen tilastot osoittavat, että 81 prosenttia kotimaanpostista jaettiin päivässä ja 96,3 prosenttia postilähetyksistä oli perillä kahdessa päivässä, lukuun ottamatta sunnuntai- ja vapaapäiviä. Suomessa jaetaan ensimmäisen luokan postista yli 95 prosenttia seuraavan työpäivän aikana. Lähtevä posti saapuu siis myöhään illalla alueellisiin postinkäsittelykeskuksiin ja sen jälkeen määräpaikoissa sijaitseviin postitoimistoihin. Läpi yön aina aamuvarhaiseen saakka postia lajitellaan jakamista varten.

Postilaitoksen suurasiakkaat, kuten Vartiotorni-seura, käsittelevät postinsa siten, että postitoimisto voi ottaa sen vastaan valmiina kuljetettavaksi eteenpäin. Postitoimisto toimittaa nämä lähetykset postinkantajille joka puolelle maata. Postilaitokset ovat alkaneet käyttää yhä enemmän kilpailevia viestintämuotoja, kuten telepostia (tietokone lähettää viestejä televerkon kautta). Ranskassa tällainen järjestelmä toimitti viime vuonna kymmenen miljoonaa viestiä.

Vaikka menetelmät saattavat vaihdella maittain, suurin osa maailman postista käsitellään siten kuin olemme kertoneet tapahtuvan Yhdysvaltojen postilaitoksessa, joka käsittelee 40 prosenttia maailman postista.

Muita postin tarjoamia palveluja

Postilaitokset palvelevat varsinaisen postinkäsittelyn lisäksi muillakin tavoilla. Yhdysvalloissa voi postin kautta hankkia passin. Japanilaisessa postitoimistossa voi hoitaa pankkiasioitaan, samoin Englannin postipankissa (aiemmin Englannin postilaitoksen omistuksessa). Postilähetykset voi myös vakuuttaa tai kirjata mahdollisen katoamisen tai vahingoittumisen korvaamiseksi. Jos on tarpeen ainoastaan todistaa, että lähetys on postitettu, niin voi olla halvempaa kirjata kuin vakuuttaa se. Japanin postilaitoksesta voi hankkia henkivakuutuksen.

Joissakin maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, postilaitos ilmoittaa pyydettäessä osoitteenmuutoksesta. Kirjeen etupuolelle kirjoitetaan lähettäjän osoitteen alle teksti ”pyydetään ilmoittamaan uusi osoite” tai ”ei lähetetä eteenpäin”. Ensimmäisen luokan posti palautetaan ilman lisämaksua varustettuna uudella osoitteella (jos ei vuotta vanhempi) tai ilmoituksella, miksi sitä ei toimiteta eteenpäin.

Näiden ja muiden palvelujen vuoksi maailma on hyvin riippuvainen postilaitoksesta. Raportissa Evaluation of the United States Postal Service sanotaan: ”Postilaitos tekee hyvää työtä käsitellessään suunnattoman määrän postia, mutta sen on edelleen myönnettävä julkisesti ne virheet, joita ei voida poistaa, jotta kansalaiset tietäisivät, mitä postilta on realistista odottaa.” Jos Yhdysvalloissa viivästyy vain viisi prosenttia päivittäisestä 250000000:sta ensimmäisen luokan postilähetyksestä, se merkitsee 12000000 lähetystä joka päivä. Siitä seuraa lukuisia valituksia myöhästyneestä postista.

Vaikea taloudellinen tilanne on vaikuttanut postilaitosten toimintaan. Nousevat maksut, vahingoittuneet postilähetykset, myöhästyvä posti ja nykyaikainen tekniikka ovat aiheuttaneet sen, että kilpailu valtion valvomien palveluiden kanssa on kiristynyt. Vaikka uudistuneet menetelmät ovat parantaneet postinkäsittelyä, kaikkia instituutioita kohtaavat paineet ovat merkinneet vaikeita aikoja myös postilaitokselle. Yhdysvaltojen postilaitos kärsi 1,5 miljardin dollarin tappion vuonna 1991. Ankarat toimenpiteet, kuten tuntuvat postimaksujen korotukset ja henkilökunnan supistukset, saattavat olla välttämättömiä nykyisten palveluiden jatkamiseksi.

Entisaikojen pienestä purosta alkunsa saanut postilähetysten tulviva virta jatkaa kulkuaan vaikeuksista huolimatta ja tyydyttää siten luontaisen halumme viestiä toistemme kanssa. (Postitoimihenkilön lähettämä.)

[Tekstiruutu s. 18]

Postinkulku persialaiseen tapaan

Tapahtumapaikkana on muinainen Persian maailmanvalta. Asiakirjat on laadittu huolellisesti, sinetöity virallisesti ja jätetty valtion postin vietäväksi. Moni ihminen saa surmansa, jos käskyjä ei viipymättä toimiteta perille ja panna heti täytäntöön. Mutta miten posti kuljetetaan? ”Kirjeet lähetettiin kuriirien mukana, jotka ratsastivat kuninkaallisen tallin hevosilla. – – Niin kuriirit lähetettiin kuninkaallisilla ratsuillaan pikimmiten matkaan kuninkaan kiireisestä käskystä”, mainitaan The New English Bible -raamatunkäännöksen mukaan Esterin 8:10, 14:ssä.

Nuo luotettavat, kuriirien ketjuun kuuluvat ratsastajat, joiden hevoset oli sijoitettu suunnilleen 23 kilometrin välein, valittiin toimittamaan kuningas Ahasveroksen antama määräys, joka pelastaisi juutalaiset kansanmurhalta 400-luvulla eaa. Historioitsija Herodotos sanoi, että ”ei lumi, ei sade, ei helle eikä yön synkeys estänyt [näitä kirjeenkantajia] suorittamasta mahdollisimman nopeasti määrämatkaansa”. Tämä jokapäiväinen valtiollinen viestintäjärjestelmä toimi koko Persian maailmanvallan alueella.

[Kuva s. 17]

Koneet lukevat ja lajittelevat automaattisesti tuhansia kirjeitä tunnissa

[Lähdemerkintä]

Valokuva: USPS