Vaaratonta ajanvietettä vai mieleen vaikuttavaa myrkkyä?

Eräässä rockkonsertissa yksi esiintyjistä pani naisen laatikkoon ja alkoi hakata laatikkoa kirveellä. Laatikosta ruiskahti kirveenheiluttajan suuhun tekoverta, jonka hän sitten sylki yleisön joukkoon.

Vuonna 1984 ampui 19-vuotias poika itsensä. Hänen vanhempansa sanoivat rock- kappaleen ”Suicide Solution” (Ratkaisu: itsemurha) sanojen yllyttäneen häntä itsemurhaan.

Muuan nuortenlehti kertoi, miten erään yhtyeen jäsenet olivat harjoittaneet kieroutunutta seksiä pukeutumishuoneessaan, samoin äänitysstudiossa musiikkinauhoitusten aikana. Eräässä rockalbumissa oli mukana rivo juliste, joka esitti miehen ja naisen sukupuolielimiä.

VÄKIVALTA, itsemurha ja sadistinen seksi ovat vain joitakin niistä turmeltuneista aiheista, joita rockäänitteissä, videoissa ja konserteissa tarkastellaan. Kun viihdetaiteilijoita ja levy-yhtiöitten edustajia on arvosteltu ja jopa haastettu oikeuteen tällaisen ala-arvoisen ohjelmiston takia, he ovat koettaneet selitellä parhain päin tällaisia vastenmielisyyksiä. Esimerkiksi erään rivon maalauksen väitetään nyt tukevan lausuntoa, joka koskee ”amerikkalaisen yhteiskunnan henkistä turmeltuneisuutta ja sitä, miten se lopulta koituu tuhoksemme”. Samoin joissakin musiikkikappaleissa käytetään sanoja, jotka selvästikin symboloivat miehen sukupuolielintä (esimerkiksi pistooli tai veitsi), mutta nyt niistä väitetään, että ne pitääkin ymmärtää kirjaimellisesti.

Viihdetaiteilijat ja levy-yhtiöt saattavat välttyä langettavilta oikeudenpäätöksiltä, mutta voidaanko ihmisiä todellisuudessa huijata? Voidaanko sinua huijata? Voitko kiistää sitä, että väkivalta, seksi ja okkultismi ovat tärkeitä aineksia siinä hakkaavassa rockmusiikissa, joka nykyään menee kaupaksi?

Heavy-metal ja rap

Vuosien kuluessa on syntynyt monenlaista rockmusiikkia. Niistä kahta, heavy-metal- ja rap-musiikkia, on viime aikoina arvosteltu voimakkaasti niiden pöyristyttävän säädyttömyyden takia.

Heavy-metal on useimmiten hakkaavaa, suurilla vahvistintehoilla soitettavaa musiikkia. Time-viikkolehden mukaan ”esiintyessään harhakuvitelmistaan päässeinä ulkopuolisina, jotka ovat kääntäneet selkänsä mädälle kulttuurille, metal-muusikot vetoavat vieraantuneisuutta osoittaviin mielikuviin, joita lähinnä valkoihoisista pojista koostuvalla yleisöllä on”. Hyvin usein heavy-metalin tarkoituksena on järkyttää ja pöyristyttää. Osa sen sanoituksista on painettavaksi kelpaamatonta. Eräs Texasissa ilmestyvä lääketieteellinen aikakauslehti totesi, että monet heavy-metalin käyttämistä ilmaisuista ihannoivat ”epäsovinnaista asennoitumista seksiin, väkivaltaan, vihaan ja okkultismiin”.

Se, että heavy-metal yhdistetään väkivaltaiseen käyttäytymiseen, on toinen huolenaihe. Esimerkiksi kun eräs konsertti jouduttiin keskeyttämään sen takia, että laulaja sairastui, yleisö alkoi mellakoida ja jopa sytytti konserttipaikan tuleen. Eräässä toisessa konsertissa kolme nuorta tukehtui kuoliaaksi, kun tuhannet ihailijat lavaa kohden rynnätessään tyrkkivät edessään olleita nurin ja talloivat näitä jalkoihinsa.

Rap-musiikissa, joka tunnetaan myös nimellä ”hip-hop”, solisti (tai solistit) puhuu taustarytmin päälle, joka usein on koottu tietokonetekniikalla. Vaikka rap-musiikki on useimmiten mustien muusikkojen luomaa, sitä silti markkinoidaan sekä mustalle että valkoiselle yleisölle. Rap-kappaleista ovat jotkin hyvällä asialla tuomitessaan esimerkiksi lasten seksuaalisen riiston ja huumeidenkäytön. Suurin osa rap-musiikista kuitenkin keskittyy valtaa vastaan kapinoimiseen, väkivaltaan, naisten vihaamiseen ja rasismiin. Monet kappaleet sisältävät hävyttömyyksiä, ja niissä kuvaillaan myös sukupuolitoimintoja niitä alentavalla tavalla.

Väkivalta on ollut ongelma joissakin rap-konserteissa. Eräässä konsertissa 300 jenginuorta hyökkäsi yleisön kimppuun, joka ryhtyi tekemään vastarintaa käyttäen aseinaan metallisia tuoleja, kunnes poliisi saapui paikalle ja hajotti koko tilaisuuden. 45 ihmistä sai vammoja.

Viime vuonna New Yorkin osavaltion poliisimestarien yhdistys julisti kaikki elokuva- ja viihdealan jätin Time Warnerin liikeyritykset boikottiin, kunnes yhtiö vetäisi rap-kappaleen ”Cop Killer” (Poliisintappaja) pois myynnistä. Yhdistyksen puheenjohtaja Peter Kehoe sanoi: ”Kyseinen äänite kylvää vihaa, kannustaa tappamaan poliiseja ja ihannoi heidän tappamistaan. Tästä laulusta on suoranaisena seurauksena se, että poliiseja tullaan tappamaan.” Lopulta se vedettiin pois myynnistä.

Millaisia ovat vaikutukset?

Kun muusikot laulavat pahuudesta tai jopa näyttävät lavalla, miten pahaa käytännössä tehdään, niin millainen vaikutus sillä on kuuntelijoihin ja katsojiin? Seuraavassa joitakin havaintoja ja kokemuksia.

Rikosoikeuden professori Carl Taylor Michiganin valtionyliopistosta sanoo, että rocktähdet ”mainostavat tietynlaista elämäntyyliä. – – Yhtyeen jäsenillä on hyvin suuri vaikutus lapsiin, eikä tämä suinkaan ole mikään vähäpätöinen asia.”

Eräs poika, jonka itsemurha jäi yritykseksi, sanoi musiikin tuudittaneen hänet ja hänen ystävänsä (jonka itsemurha onnistui) siihen ajatukseen, että ”ratkaisu elämän ongelmiin on kuolema”.

Vuonna 1988 kolme nuorta tappoi erään ystävänsä ihan vain huvin vuoksi. Yksi heistä sanoi kuoleman alkaneen kiehtoa samoihin aikoihin, kun he ryhtyivät kuuntelemaan heavy-metal-musiikkia.

Erään rap-konsertin jälkeen nuoret särkivät yleisillä paikoilla valtavan määrän ikkunoita. Korkea-arvoinen Pittsburghin kaupungin poliisiviranomainen sanoi: ”Olen ehdottoman varma siitä, että rap-musiikki yllyttää väkivaltaan.”

Eräässä nuorista ja saatananpalvojien kulteista tehdyssä tutkimuksessa ilmeni, että monet Paholaisen palvontaan kietoutuneista nuorista käyttävät runsaasti huumeita ja kuuntelevat heavy-metal-musiikkia, joka ihannoi huumeidenkäyttöä ja kannustaa seksuaalisesti holtittomaan käyttäytymiseen. Seurauksena on, että vaikutteille alttiit nuoret alkavat tuntea vetoa saatananpalvonnan puoleen.

Siihen, että nuoret ryhtyvät käyttämään huumeita, luisuvat rikollisille teille tai tekevät itsemurhan, on todennäköisesti muitakin selityksiä kuin vain musiikin vaikutus. Oma tärkeä merkityksensä on varmasti myös perhe-elämän luhistumisella ja yhteiskunnan yleisellä rappeutumisella. Musiikki voi silti vaikuttaa katalysaattorina ja kannustaa vaikutteille alttiita nuoria tekemään sellaista, mitä he muutoin eivät edes alkaisi suunnitella mielessään. Tarvitsevatko ihmiset, joita elämän huolet jo murehduttavat, sellaista musiikkia, joka kehottaa heitä antamaan periksi turmiollisille taipumuksille?

On siis tärkeää tajuta, että huono musiikki voi myrkyn tavoin vaikuttaa kuuntelijoittensa ajatusmaailmaan. Ei pidä unohtaa tällaisen musiikin sisältämien viestien olevan tavallista tehokkaampia siitä syystä, että niiden esittäjät ovat kuuluisuuksia, sankareita, joita heidän ihailijansa todellisuudessa palvovat.

Miten on sinun laitasi?

Millaista musiikkia sinä kuuntelet? Kenties olet jo ollut huolellinen musiikkivalinnoissasi, ja se on kiitettävää. Jos toisaalta olet yksi niistä, jotka kuuntelevat ala-arvoista tai jopa luonteeltaan kyseenalaista musiikkia, niin onko sillä ollut sinuun huono vaikutus? Vaikka käyttäytymisesi ei olisikaan muuttunut, voitko silti rehellisesti sanoa, että asenteesi ei ole muuttunut huonommaksi? Se, että yhä uudelleen asettaudut alttiiksi turmeltuneitten asioitten vaikutukselle, voi turruttaa sinut ja saada sinut ajattelemaan, että kyseiset asiat eivät loppujen lopuksi olekaan niin kovin pahoja.

Ajattelepa vaikka, miten kävi eräälle nuorelle miehelle, joka koetti elää kristittynä ja samanaikaisesti kuunnella säännöllisesti rap-musiikkia. Hänelle ei kehittynyt pakottavaa tarvetta ihmisten tappamiseen, itsemurhan tekemiseen tai saatananpalvonnan harjoittamiseen. Silti hänen asenteensa ei säilynyt muuttumattomana. Hän selittää: ”Tällainen musiikki vetoaa voimakkaasti alhaisiin vaistoihin. Sen vaikutuksesta kykenin toimimaan tyynesti ja hallitusti antaessani vapaan vallan mitä turmeltuneimmille ja väkivaltaisimmille taipumuksille. – – Elin mielikuvitusmaailmassa, jolle oli tyypillistä viha. Minulta ei jäänyt yhtään päivää väliin, niin etten olisi suunnitellut vakavasti itsemurhaa.” Hän päätti luopua täysin tällaisen musiikin kuuntelemisesta. Sen jälkeen hänen asenteensa parani huomattavasti.

Epäterveen musiikin puolustajat saattavat yrittää puolustella rockmusiikin inhottavuuksia. Millaisia johtopäätöksiä sinä teet? Voitko sulkea silmäsi ja korvasi siltä tosiasialta, että tällainen musiikki käsittelee teemojaan äärimmäisen kieroutuneella tavalla? Voisitko käydä edellä kerrotun kaltaisissa konserteissa tarvitsematta pelätä niissä oman turvallisuutesi puolesta? Entä millä tavoin tällainen musiikki sekä sen esittäjien ja kuuntelijoitten häpeällinen käyttäytyminen ovat yhteydessä toisiinsa?

Jos olet kiinnostunut terveydestäsi, et todennäköisesti panisi suuhusi mitään sellaista, mistä olisi sinulle vahinkoa, vaikka se olisikin hyvänmakuista. Olipa turmeltunut musiikki sitten rockia tai jotakin muuta, se vaarantaa mielenterveytesi. Haluatko asettautua alttiiksi mieltä myrkyttävälle viihteelle? Et tietenkään. Mitä sitten on tehtävissä, jotta musiikkiin pystyisi suhtautumaan järkevästi ja tasapainoisesti? Tästä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Mitä saatananpalvonnalla tarkoitetaan?

Saatananpalvonta, johon jotkin heavy-metal-kappaleet sanoituksillaan kannustavat, ei ole hupaisaa harrastelua. Texas Medicine/ The Journal -lehden mukaan tällainen palvonta käsittää koko joukon erilaisia tapoja ”vaarattomista rituaaleista aina itsensä silpomisesta tai eläinuhreista saadun veren juomiseen asti”. Saatananpalvojien kultit julistavat ”kuuliaisuutta paholaiselle. Jotkin rituaalit ovat keino, jolla kannattajat saavat itseensä voimaa Saatanalta. – – Tahdonvapauden oppi merkitsee sitä, että ihminen voi tehdä mitä tahansa mitä hän vain haluaa, hänen tarvitsematta ajatella Jumalaa ja tuntea syyllisyyttä tai omantunnon pistoksia.” Seuraus on, että jotkut häpeilemättä antautuvat rikolliseen toimintaan.

[Kuva s. 5]

Et panisi jätteitä suuhusi. Miksi panisit sitä mieleesi?

[Kuva s. 7]

Tuntisitko olosi mukavaksi tämänkaltaisessa tilaisuudessa?