Ahkeruus – milloin se on hyve

KAIKKIALLA Kaakkois-Aasiassa monet nuoret palvelustytöt panevat taloustyönsä sivuun ja istuvat katse televisioon liimautuneena, kun tulee Japanissa tehdyn Oshin-nimisen tv-sarjan esitysvuoro. Se on tuhkimotarina naisesta, joka monien raadannan ja vastoinkäymisten vuosien jälkeen alkaa menestyä elämässään. Itkussa silmin tytöt eläytyvät sankarittaren, Oshinin, rooliin. Tv-sarjan jaksot näyttävät olevan juuri sitä, mitä he tarvitsevat voidakseen selviytyä jälleen uudesta kovasta työpäivästä.

Kun ihmiset uurastavat päivästä toiseen vaarantaen pahimmassa tapauksessa terveytensä ja henkensäkin, niin heillä täytyy olla siihen syynsä. Millaisia syitä? Halu elintason nostamiseen, mitä aasialaiset palvelustytötkin tahtovat, on varmasti yleinen ja voimakas kannustin ahkeruuteen. Näyttää kuitenkin siltä, etteivät aineelliset palkinnot yksin selitä kaikkea.

”Rahapalkka on haluttu, mutta melkeinpä toisarvoinen kannustin”, sanoo Stephen D. Cohen tarkastellessaan japanilaisten työmoraalia. Mikä sitten panee japanilaiset ahkeroimaan työssään? ”Se, että yhtiö päihittää liikevaihdollaan kilpailijansa, on valtava ylpeyden ja itsetyytyväisyyden aihe. Ahkera työ, jolla tähän on päästy, on jo itsessään palkinto”, Cohen selittää. Uskollisuudesta työnantajaa kohtaan tulee työntekijöille voimakas kannustin ahkeruuteen, ja työstä tulee ainut keino, jolla he voivat osoittaa arvonsa. Halu nousta yhtiössä ylempiin tehtäviin ei sekään ole mikään vähäpätöinen asia. Mahdollisuus päästä jonakin päivänä huippupaikalle työorganisaatiossa on jatkuvasti voimakkaana kannustimena ahkeruuteen.

Kannattaako terveytensä vaarantaa?

Onko oikein, että ihminen tällaisten syitten takia vaarantaa terveytensä ja henkensä? Raamatussa sanotaan ihmisestä, joka ahertaa kootakseen paljon aineellista hyvää, että ”hänen silmänsä [ei] saa kylläänsä rikkaudesta”. Lopulta hän voi alkaa miettiä: ”Kenen hyväksi minä sitten vaivaa näen ja pidätän itseni nautinnoista?” (Saarnaaja 4:8.) Ne, jotka ahertavat rikastuakseen, eivät nähtävästi tiedä, missä vaiheessa heidän pitäisi lopettaa. He joutuvat noidankehään, jossa heidän on tehtävä aina vain enemmän työtä. Raamatun selkeä varoitus kuuluu: ”Älä näe vaivaa rikastuaksesi.” (Sananlaskut 23:4.)

Entä uskollisuus työnantajaa kohtaan? Vaikka se voikin olla hyve, ei pidä unohtaa, mitä liiallisesta työnteosta saattaa lopulta olla seurauksena. ”Jos joku on ajamassa itsensä aivan loppuun, en halua enää pitää häntä yhtiöni palkkalistoilla”, sanoo erään amerikkalaisen yrityksen johtaja. Kun muuan ”yhtiösoturi” kuoli ennen 40. ikävuottaan liiallisen työnteon uuvuttamana, hänen vaimonsa kirjoitti sanomalehdessä: ”Millaista lohdutusta meidän oletetaan saavan yhtiön vakuutuksesta: ’Suremme sitä, että olemme menettäneet näin arvokkaan ihmisen’? Kuolemansa jälkeen näitä yhtiöitten marttyyreja kohdellaan kuin he olisivat olleet ’kertakäyttötavaroita’.”

Jos joku ei ajakaan itseään loppuun tai kuole, vaikka onkin tehnyt liikaa työtä, niin mitä kuitenkin tapahtuu, kun eläkkeellelähdön aika koittaa? Japanilainen radiotoimittaja Motojo Jamane vastaa: ”Vaikka he ovatkin työskennelleet hyvin ahkerasti yhtiönsä hyväksi, heille tehdään selväksi se, että yhtiö ei enää tarvitse heitä ja että he ovat hyödyttömiä.” Uutterat työntekijät ovat vain pieniä rattaita suuren, persoonattoman yhtiön koneistossa; kun he ovat kuluneet loppuun, heidät korvataan uusilla. Ei ihme, että monien japanilaisten luottamus työnantajaansa kohtaan on heikkenemässä. He alkavat tajuta, että heidän yhtiölle omistautumisensa on rakkautta, joka ei olekaan molemminpuolista.

Mitä voidaan sanoa uraputkessa etenemisestä? Ne, jotka ovat kohonneet liikkeenjohdon keskiportaaseen, oivaltavat pian, että kaikki eivät voi nousta huipulle. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Ylenemismahdollisuuksien loppuminen vaikuttaa heihin siten, että he alkavat paremman urakehityksen toivossa vaihtaa vähän väliä työpaikkaa. Uskollisuus ja hyve ovat heille menneen talven lumia.

Tasapainoinen näkemys ahkeruudesta

Vaikka sellainen ahkera työ, jonka pontimena on rahanrakkaus, uskollisuus työnantajaa kohtaan tai kilpailuhenki, johtaakin lopulta turhautumiseen ja pettymyksiin, Raamattu ei kuitenkaan vähättele ahkeruuden arvoa. ”Jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.” (Saarnaaja 3:13.) Raamattu kehottaa ihmistä nauttimaan ahkeran työnsä hedelmistä. Tämä antaa meille jo jonkinlaisen viitteen siitä, miten ahkeruuteen voidaan suhtautua myös oikealla tavalla.

Japanin sosiaali- ja terveysministeriö neuvoi äskettäin työntekijöitä ”unohtamaan työnsä työajan päätyttyä (ja) aterioimaan yhdessä perheensä kanssa”. Jotkut yritysjohtajat näyttävät antavan arvoa tämän neuvon viisaudelle. Esimerkiksi erään kasvavan biotekniikan yrityksen johtaja selittää: ”Haluan, että omasta perheestä huolehtiminen on kaikille työntekijöillemme tärkein asia elämässä. Yhtiöllemme tehtävä työ on heille vain toimeentulolähde.”

Lujat perhesiteet ovat varmasti niin arvokas tavoite, että sen saavuttamiseksi kannattaa ahkeroida. Jos lämmin perhehenki on uhattuna tai perheenhuoltajalla on työstä johtuvia terveysongelmia, hän ei nauti hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa.

Japanilaisessa yhteiskunnassa, missä palkka ja asema ovat määräytyneet lähes yksinomaan palvelusvuosien perusteella, ovat jotkut kuitenkin omaksuneet seuraavanlaisen asenteen: ”Älä ole poissa, älä myöhästele äläkä tee työtä.” He ovat ahertavinaan työpaikallaan iltamyöhään, mutta todellisuudessa he vain odottelevat esimiehensä kotiinlähtöä. Kendži-nimisellä hiroshimalaisen sisustustarvikeyhtiön myyntimiehellä oli tällainen asenne. Hänellä oli tapana vetelehtiä työpaikallaan ja kuluttaa aikaansa baarissa tai pelihallissa.

Onko tällaisesta asenteesta seurauksena tyytyväisyys? ”Laiska joutuu työveron alaiseksi”, sanotaan eräässä Raamatun sananlaskussa. Nykyään ihminen ei ehkä joudu laiskuutensa takia kirjaimelliseen pakkotyöhön. Työ voi kuitenkin alkaa tuntua hänestä raadannalta, pakkotyöltä. Toiselta puolen sama sananlasku kiinnittää huomion siihen, millaista hyötyä on ahkeruudesta: ”Ahkerain käsi saa hallita.” (Sananlaskut 12:24.) Vaikka ihminen ei pääsisikään jonkin maan tai yhtiön hallitsijaksi, hän ainakin saa osakseen perheensä kunnioituksen ja on oman itsensä herra. Lisäksi hän voi saavuttaa työnantajansa luottamuksen ja saada puhtaan omantunnon.

Kendži havaitsi tämän todeksi. Hän päätti tutkia Raamattua, ja hänen elämässään tapahtui suuria muutoksia. Hän selittää: ”Sovelsin rehellisyyden periaatetta työpaikallani ja aloin työskennellä tunnollisesti, oli esimieheni paikalla tai ei. Näin sain vähitellen osakseni hänen luottamuksensa.”

Milloin ahkeruudesta tulee hyve

Totuus on, että työ on mielekästä vain silloin, kun siitä on hyötyä toisille. Erään asiantuntijan mukaan ”tyydytystä antava työ on sellaista, että se tuottaa hyvinvointia, virkistystä tai iloa monien ihmisten elämään”. Tällainen työ antaa tekijälleen syvää tyydytystä. Jeesus Kristus sanoikin: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)

Vaikka työskenteleminen toisten hyväksi onkin kiitoksen arvoista, niin tarvitaan välttämättä vielä jotakin muuta, ennen kuin työstään ja elämästään voi saada tyydytystä. Sen jälkeen kun kuningas Salomo oli kokenut kaiken sen ylellisyyden ja saanut kaikki ne nautinnot ja rikkaudet, mitä elämällä on tarjottavana, hän tuli seuraavaan ylevään johtopäätökseen: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” (Saarnaaja 12:13.)

On selvää, että meidän täytyy aina ottaa huomioon Jumalan tahto, ennen kuin ryhdymme tekemään jotakin. Toimimmeko sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa vai sitä vastaan? Pyrimmekö miellyttämään häntä vai itseämme? Jos halveksimme Jumalan tahdon tekemistä, emme ole sen parempia kuin materialistit tai hedonistit ja lopulta joudumme kärsimään yksinäisyyden, tyhjyyden tunteen ja epätoivon tuskista.

Ei pidä unohtaa, että Jehova Jumalan palveleminen – sellaisen työn tekeminen, joka on mieluisaa Luojallemme – ei koskaan jätä meitä vaille tyydytyksen tunnetta. Jehova itse on ahkera työntekijä, ja hän pyytää meitä liittymään häneen hänen ”työtovereikseen” (1. Korinttolaisille 3:9; Johannes 5:17). Voiko tällainen ahkeruus tuottaa aitoa tyytyväisyyttä?

Kun erään kaupallisen kirjapainon johtaja kävi tutustumassa Japanissa Vartiotornin kirjapainoon, hänen huomionsa kiintyi siellä muuhunkin kuin vain koneisiin. Hän näki nuorten miesten nauttivan työstään ja oli yllättynyt saadessaan tietää, että kaikki ovat vapaaehtoisia työntekijöitä ja että samanlaisia tulijoita olisi hakemusten perusteella paljon enemmänkin. Miksi hän oli yllättynyt? Hän selitti: ”Kun meille otetaan töihin kymmenen ihmistä, niin voimme olla jokseenkin tyytyväisiä, jos heistä vuoden kuluttua on jäljellä neljä. Millainen aarre teillä vartiotornilaisilla onkaan näissä nuorissa työntekijöissä!”

Miksi nämä nuoret miehet sitten ovat niin tyytyväisiä ja ahkeria kuin he ovat? Koska he ovat vapaaehtoisia työntekijöitä, he eivät selvästikään tee työtä rahan vuoksi. Mikä heillä on liikkeelle panevana voimana? Heidän antaumuksensa Jehovalle, Luojalleen, ja kiitollisuutensa häntä kohtaan, samoin heidän rakkautensa lähimmäisiään kohtaan. Heidän asenteestaan ilmenee, että he eivät tee työtä ”ihmisten miellyttäjinä, vaan Kristuksen orjina, tehden Jumalan tahdon kokosieluisesti” (Efesolaisille 6:6).

Kaikki tämä on vain esimakua tulevasta. Ne, jotka nykyään ahkeroivat palvellakseen Jehovaa, voivat odottaa sitä aikaa, jolloin hän pian ennallistaa paratiisin ja jolloin koko maa on täynnä antoisaa työtä. Vanhalla ajalla elänyt Jumalan profeetta Jesaja ennusti, millaista elämä tulee silloin olemaan: ”He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; – – Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.” (Jesaja 65:21, 22.)

Millainen siunaus tuleekaan työ silloin olemaan! Kun otat selvää siitä, mikä Jumalan tahto on sinun suhteesi, ja toimit sopusoinnussa sen kanssa, voit kuulua niihin, joilla on Jehovan siunaus ja jotka aina voivat ”nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa” (Saarnaaja 3:13).

[Tekstiruutu s. 9]

Tasapainoinen näkemys työstä pelastaa avioliiton

Hokkaidon saarella Japanissa asuvalta Jasuolta vei työ vielä muutama vuosi sitten melkein kaiken ajan. Hän toimi väliportaan esimiehenä, ja hänen ajatuksensa pyörivät lakkaamatta myynnin kasvattamisessa. Hän uurasti päivästä toiseen kello 23:een asti pitämättä vapaapäiviä. Sitten tapahtui jotakin. Hän kertoo: ”Tajusin, etten saisi työstäni iloa, vaikka ponnistelisin kuinka ankarasti tahansa.” Jasuon fyysinen kunto alkoi kärsiä. Keskustellessaan vaimonsa kanssa hän tajusi, että hänellä oli jotakin, mikä on tärkeämpää kuin hänen työnsä, nimittäin oma perhe. Hän muutti elämäntapaansa ja liittyi vaimonsa seuraan tutkimaan Raamattua. Nykyään hän on rakastettu ja kunnioitettu tyytyväisen perheen pää.

[Kuva s. 9]

Työn ei pitäisi vaarantaa perhesuhteita

[Kuva s. 10]

Pian kaikilla tulee olemaan ilo saada tehdä työtä maapallon muuttamiseksi paratiisiksi