Mitä on tapahtunut moraalille?

VALTION virkamiehet. Poliittiset vaaliehdokkaat. Uskonnolliset johtajat. Me odottaisimme tällaisten arvostettujen ihmisten olevan käyttäytymisessään mallikelpoisia. Viime aikoina monet heistä ovat kuitenkin olleet etunenässä aiheuttamassa valtavia skandaaleja. He ovat syyllistyneet kaikenlaisiin väärinkäytöksiin aviorikoksista ja häpeämättömästä valehtelemisesta aina vilpillisiin liiketoimiin ja kavalluksiin asti.

Eräässä moraalin rappiota käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Näyttää siltä, että samalla kun [amerikkalaisten] mielenkiinnon on vallannut tappava tauti – – immuunikatotauti eli aids, on myös toisenlainen aids (moraalikatotauti) kehittynyt epidemiaksi. Siihen ei kuitenkaan ole vaadittu yhtä pontevasti parannuskeinoa.” (The Death of Ethics in America, kursivointi lisätty.) Time-viikkolehden mukaan Yhdysvallat ”kieriskelee moraalisen rappion suossa”.

Moraalisen rappion suo tuskin rajoittuu vain Yhdysvaltojen alueelle. Viime aikoina ovat skandaalit, joihin on sekaantunut julkisuuden henkilöitä, järisyttäneet myös Saksaa, Ranskaa, Kreikkaa, Israelia, Intiaa, Indonesiaa, Kiinaa ja Japania. Eikä pitäisi olla yllätys, että yhteiskunnan johtajien epäeettinen käyttäytyminen yksinkertaisesti peilaa suuren yleisön käyttäytymistä. Thaimaan pääministeri on sanonut maassaan rehottavaa mädännäisyyttä ”syöväksi”. Hän jatkoi, että kaikkialla yhteiskunnassa podetaan ahneudesta ja vääristyneistä sosiaalisista arvoista johtuvaa sairautta.

Ihmiset syystä kysyvät: Mistä johtuu, että moraali on kaikkialla maailmassa muuttumassa? Mikä vielä tärkeämpää, mihin moraali on menossa?

Kun ”varastaminen ei ole varastamista”

Columbuksen kaupungissa Yhdysvalloissa aukesi panssaroidusta rahankuljetusautosta takaovi ja tielle putosi kaksi rahasäkkiä. Tuuli levitteli arviolta kaksi miljoonaa dollaria pitkin maantietä, ja kymmenet autoilijat riensivät autoistaan tunkemaan seteleitä taskuihinsa ja lompakkoihinsa. Jotkut autoilijat kutsuivat paikalle lisää väkeä LA-puhelimella.

Viranomaisten vetoomuksilla ja rahoista luvatulla 10 prosentin palautuspalkkiolla ei ollut juuri minkäänlaista vaikutusta. Useimmat katsoivat, että heillä on oikeus pitää se, minkä he ovat löytäneet. Rahoista saatiin vain pieni osa takaisin. Eräs mies puolusteli varkautta sanomalla rahojen olleen ”lahja Jumalalta”. Tämänkaltaiset tapaukset eivät kuitenkaan ole harvinaisia. Ohikulkijat osoittivat samanlaista ahneutta, kun rahoja levisi tielle rahankuljetusautosta San Franciscossa ja Torontossa.

Se, että normaalisti rehelliset ja rehdit ihmiset näin helposti alentuvat varastamaan, antaa aihetta huolestuttaviin johtopäätöksiin. Ainakin se osoittaa, miten kieroutuneita yleiset moraalikäsitykset ovat. Filosofian apulaisprofessori Thomas Pogge New Yorkin Columbia-yliopistosta sanoo, että vaikka useimmat pitävät yksilöiltä varastamista moraalittomana, niin jollakin tavoin instituutiolta varastaminen ei heidän mielestään ole lähimainkaan yhtä tuomittavaa.

Seksuaalimoraalin muuttuminen

Moraalikäsitysten vääristyminen näkyy myös sukupuoliasioihin suhtautumisessa. Erään tuoreen tutkimuksen mukaan ihmiset suhtautuvat yllättävän sallivaisesti poliittisiin vaaliehdokkaisiin, jotka ovat tehneet aviorikoksen. Eräs kirjoittaja antaa ymmärtää, että tällaiset äänestäjät saattavat epäröidä tuomita aviorikosta, koska he eivät itsekään ole samassa asiassa puhtaita pulmusia.

Äskettäin onkin arvioitu, että 31 prosentilla avioituneista amerikkalaismiehistä ja -naisista on joko parhaillaan tai on ollut rakkaussuhde avioliittonsa ohella. Amerikkalaisten enemmistö, 62 prosenttia, on sitä mieltä, että tällaisessa käyttäytymisessä ”ei ole moraalisesti mitään väärää”. Suhtautuminen esiaviollisiin sukupuolisuhteisiin on yhtä sallivaista. Vuonna 1969 tehty tutkimus osoitti, että 68 prosenttia amerikkalaisista ei hyväksynyt esiaviollisia suhteita. Nyt on enää vain 36 prosenttia samaa mieltä. 1960-luvulla oli noin puolet tutkimukseen osallistuneista naisista ollut hääpäivänään neitsyitä. Nykyään heidänlaisiaan on enää vain 20 prosenttia.

Mikä on eettistä?

Moraalin muuttuminen näkyy myös liike-elämässä. Kaksi vuosikymmentä sitten oli erään tutkimuksen perusteella 39 prosenttia ensimmäistä vuottaan yliopistossa opiskelevista sitä mieltä, että ”taloudellinen menestyminen oli tärkeää tai välttämätöntä”. Vuonna 1989 oli tätä mieltä olevia jo lähes puolet enemmän. Ei ole epäilystäkään siitä, että rikastuminen hallitsee monien nuorten ajattelua, ja seuraukset ovat moraalia ajatellen huolestuttavia.

Eräässä tutkimuksessa, johon osallistui 1093 lukiolaista, kävi ilmi, että heistä 59 prosenttia ilmoitti olevansa halukkaita turvautumaan vippaskonsteihin saadakseen aikaan 10 miljoonan dollarin arvoisen kaupan – senkin uhalla, että siitä voisi saada puolen vuoden ehdollisen tuomion. 67 prosenttia sanoi, että he laskuttaisivat asiakkaitaan myös tyhjästä ja 66 prosenttia sanoi, että he valehtelisivat päästäkseen liiketavoitteisiinsa. On kuitenkin niin, että nuoret vain ottavat mallia vanhempien ihmisten moraalista. Kun 671 yritysjohtajalta kysyttiin heidän suhtautumistaan liike-elämän etiikkaan, lähes joka neljäs heistä väitti etiikan voivan olla esteenä heidän urallaan etenemiselleen. Yli puolet myönsi tulkitsevansa sääntöjä omaksi edukseen voidakseen menestyä.

Eräät korkeakoulut koettavat hillitä tällaista huolestuttavaa kehitystä järjestämällä etiikan kursseja. Monet eivät kuitenkaan usko, että niistä on mitään hyötyä. ”En oikein ymmärrä, miten etiikan oppitunneista voisi olla apua”, sanoi eräs nimekäs kanadalainen liikemies. ”Opiskelijat, joiden arvomaailma on terveellä pohjalla, eivät opi paljoakaan uutta, ja ne opiskelijat, jotka eivät alun alkaenkaan ole rehellisiä, saattavat oppitunneilta saamiensa oivallusten avulla löytää uusia menetelmiä niihin moraalittomuuksiin, joihin he joka tapauksessa aikovat syyllistyä.”

Vastaavasti ovat monet liikeyritykset laatineet omia eettisiä normejaan. Asiantuntijat kuitenkin väittävät, että tällaiset normistot ovat vain silmänlumetta ja että niihin vain harvoin kiinnitetään sen suurempaa huomiota – paitsi vahinkoa tuottaneen skandaalin jälkeen. Ironista on se, että erään tuoreen tutkimuksen mukaan niitä liikeyrityksiä, joilla on omat eettiset normistonsa kirjoihin ja kansiin pantuna, syytettiin useammin epäeettisestä käyttäytymisestä kuin niitä yrityksiä, joilla ei ollut tällaista normistoa.

Moraali on siis selvästi tuuliajolla kaikilla aloilla, eikä kukaan näytä tietävän, mihin se on menossa. Näin eräs yritysjohtaja: ”Rajapylväät, joiden avulla osasimme erottaa oikean väärästä, ovat kadonneet. Ne on hakattu palasiksi.” Miksi moraalin rajapylväät ovat kadonneet? Mitä on tulossa niiden tilalle? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.