Mihin moraali on menossa?

RAAMATULLA oli vuosisatojen ajan kiistaton asema moraalisääntöjen lähteenä monissa maissa. Vaikka kaikki eivät noudattaneetkaan elämässään Raamatun yleviä periaatteita, niin se antoi yhteiskunnalle, joka tunnusti sen arvon, moraalista puhuttaessa yhteisen kielen, normin käyttäytymistapojen arvioimiseen. Amerikkalaisen jesuiittayliopiston rehtori Joseph O’Hare on kuitenkin sanonut: ”Meillä on ollut perinteinen normisto, joka on asetettu kyseenalaiseksi ja havaittu köykäiseksi ja joka ei enää ole muodissa. Nykyään moraalille ei näytä olevan enää minkäänlaisia rajapylväitä.”

Mistä johtuu, että Raamattuun perustuvat moraalikäsitykset ovat joutuneet epäsuosioon? Yhtenä voimakkaana tekijänä on ollut evoluutioteorian laajalti saama suopea vastaanotto. Amerikkalaisten arvomaailmaa kartoittavassa kirjassa American Values: Opposing Viewpoints sanotaan: ”Kaikissa tunnetuissa kulttuureissa ihmiset uskoivat kahteen maailmaan: siihen, jonka saattoi nähdä, ja siihen, joka oli näkymätön. – – Näkymätön maailma loi perustan päämäärille ja arvoille – – Siitä oli lähtöisin se voima, joka piti heidän yhteiskuntansa koossa. Viime vuosisadan puolivälin paikkeilla ihmisille alettiin kuitenkin kertoa, ettei näkymätöntä maailmaa ole. Sitä ei ole eikä ole koskaan ollutkaan.” Varsinkin tuosta ajankohdasta eteenpäin on Raamattua ja sen moraalikäsityksiä vastaan hyökkäilty ennennäkemättömällä tavalla. Ammuksina näissä hyökkäyksissä käytettiin esimerkiksi niin sanotun historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen ja Darwinin julkaiseman kirjan Lajien synty tarjoamia ajattelumalleja.a

Evoluutio on näin heikentänyt Raamatun arvovaltaa monien silmissä. Kuten aikakauslehti Harvard Magazine sanoo eräässä kirjoituksessaan, Raamattua pidettiin enää vain ”ihastuttavana tarinana”. Evoluutiolla on ollut tuhoisa vaikutus moraaliin. Siitä tuli kuuluisan tiedemiehen Fred Hoylen sanoja lainataksemme ”avoin valtakirja millaiseen tahansa opportunistiseen käyttäytymiseen”.

Evoluutio on tietenkin vain osasyyllinen. Kaksi maailmansotaa lisäsivät entisestään uskontoa kohtaan tunnettua yleistä pettymystä. Teollinen vallankumous sai aikaan suuria sosiaalisia – ja moraalisia – muutoksia. Lisäksi tehokkaitten joukkoviestimien nopea kasvu on mahdollistanut sen, että ihmisille voidaan laajamittaisesti esitellä turmeltuneita moraalikäsityksiä.

Kaikki on suhteellista?

On siis hyvin ymmärrettävissä, miksi monien ihmisten moraalilla ei ole kiintopistettä. He ovat kuin tuuliajolla olevia laivoja, jotka ovat hukanneet peräsimensä. Esimerkiksi monet ovat antautuneet eettisenä arvorelativismina tunnetun yleisen suuntauksen vietäviksi, joka suuntaus tarkoittaa, että ”eettiset totuudet ovat riippuvaisia niistä yksilöistä ja ryhmistä, jotka puoltavat niitä”. Tämän katsantokannan mukaan on mahdotonta löytää yleispäteviä moraalisääntöjä, eli kaikki on relatiivista, suhteellista. Se, mikä jostakusta on väärin, voi jonkun toisen mielestä olla oikein, vakuuttavat relativistit. Koska heidän moraalisen kompassinsa neula voi näyttää aivan mihin suuntaan hyvänsä, he helposti luokittelevat melkeinpä millaisen tahansa käyttäytymisen kelvolliseksi.

Niinpä jokin sellainen, minkä aiemmin olisi sanottu olevan ”synnillistä” tai ”väärää”, on nykyään enää vain ”typerää”. Jotakin tekoa ei tuomita ”moraalittomaksi”, vaan sitä saatetaan puolustella sanomalla sitä ”sairaaksi”. Meitä muistutetaan siitä, että muinoin eläneen profeetta Jesajan päivinä oli myös niitä, jotka ”sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi” (Jesaja 5:20).

Syyn vierittäminen toisten niskoille

Toinen moraalin alalla vaikuttava suuntaus on pyrkimys syyn vierittämiseen toisten niskoille. Aadam syytti Eevaa ja Eeva vuorostaan syytti käärmettä. Nykyajan lainrikkojat pyrkivät samalla tavoin pakoilemaan vastuutaan, ja juristit ja psykiatrit ovat usein heille tässä apuna. Aikakauslehti U.S.News & World Report arvosteli eräässä artikkelissaan psykiatreja sen johdosta, että nämä ”ovat keksineet uusia sairauksia, jotka antavat rikoksentekijöille avuttoman uhrin roolin”. Esimerkiksi Yhdysvaltain psykiatriliiton kerrotaan pohtineen vakavasti sitä, pitäisikö raiskaajat luokitella sellaisen taudin uhreiksi, jonka nimeksi oli keksitty ”parafiilinen raiskaamishalu”. Joidenkuiden mielestä se olisi ollut samaa kuin jos raiskauksilta poistettaisiin rangaistavuus. ”Naisten nostattaman vastalausemyrskyn vaikutuksesta päädyttiin kuitenkin nopeasti siihen, ettei raiskaamishalua oikeastaan voidakaan pitää sairautena.”

Tällä ei haluta kiistää sitä ilmeistä tosiasiaa, että lapsuusajan traumat voivat vaikuttaa ihmiseen haitallisesti vielä aikuisiässä. On silti väärin puolustella aikuisiän väkivaltaista tai moraalitonta käyttäytymistä lapsuusajan traumoilla.

Nuoret vailla moraalista kompassia

Maailmassa vallitseva moraalinen sekasorto on jättänyt jälkensä varsinkin vaikutteille alttiiseen nuorisoon. Tutkija Robert Coles Harvardin yliopistosta on todennut, että amerikkalaislasten elämässä ei enää ole itsestään selviä perusperiaatteita ohjaamassa heidän moraaliaan. Heillä on oppaanaan monia erilaisia moraalisia kompasseja ja arvojärjestelmiä. Melkein 60 prosenttia erääseen tutkimukseen osallistuneista kouluikäisistä sanoi, että heitä ohjaa kaikki sellainen, minkä avulla he voivat päästä eteenpäin ja menestyä tai mikä tuottaa heille mielihyvää.

Aika ajoin koulut hämmentävät moraalikäsityksiä entisestään. Ajatellaanpa vaikka nimellä ”arvojen selkiyttäminen” kulkevaa ohjelmaa, jota alettiin muutama vuosi sitten toteuttaa amerikkalaisissa kouluissa. Yksi sen pääopinkappaleista on, että lasten tulee saada vapaasti valita omat moraalinorminsa.

Tällaisen asennoitumisen moraalisesta tyhjyydestä kertoo jotakin se, mitä tapahtui eräässä newyorkilaisessa koulussa sen jälkeen, kun muuan tyttö päätti palauttaa löytämänsä kukkaron, jossa oli 1000 dollaria. Miten hänen luokkatoverinsa suhtautuivat rahojen palauttamiseen moraaliarvojen tunnilla? Häntä kiusoiteltiin ja pilkattiin sen johdosta. Mikä vielä pahempaa, yksikään opettaja tai koulun hallintovirkamies ei kiittänyt häntä hänen rehellisyydestään. Eräs opettaja puolusteli tällaista vaikenemista sanomalla: ”Jos katselen asiaa siltä näkökannalta, mikä on oikein ja mikä väärin, en ole silloin enää heidän neuvojansa.”

Voivatko kirkot tehdä lopun moraalin rappiosta?

Ei ihme, että maailman murheellinen moraalinen tila on nostattanut vastareaktion. Monet nimittäin vaativat äänekkäästi paluuta perinteisiin arvoihin, ja joidenkuiden mielestä se merkitsee kääntymistä takaisin uskonnon puoleen. Kirkot ovat kuitenkin perinteisesti olleet surkeita tiennäyttäjiä moraaliasioissa. Yhdysvaltain presbyteerisen kirkon kirkolliskokous tunnusti: ”Olemme joutuneet kriisiin, joka mittasuhteiltaan ja seurauksiltaan on hirvittävä.” Millaiseen kriisiin? ”10–23 prosenttia koko maan papeista on syyllistynyt seksuaalisuutta korostavaan käyttäytymiseen tai ollut sukupuolisuhteissa seurakuntalaisten, heiltä hengellistä apua etsineitten, kirkon työntekijöitten jne. kanssa.”

Seurauksena on ollut, että uskontoon ollaan hyvin yleisesti pettyneitä. Yhdysvaltain liike-elämän ja teollisuuden neuvoston puheenjohtaja kiteyttää ajatuksensa näin: ”Uskonnolliset instituutiot eivät ole kyenneet välittämään eteenpäin historiallisia arvojaan, ja monissa tapauksissa niistä on tullut osa [moraalista] ongelmaa, sillä ne ovat kannattaneet vapautuksen teologiaa ja käsityksiä, joiden mukaan ihmiset saavat kukin käyttäytyä haluamallaan tavalla ja ilman, että heitä voidaan sen johdosta arvostella.”

On siis selvää, että ihmisten oppaaksi ei riitä valmentamaton omatunto. Nykyajan moraali on ajautumassa kohti täydellistä romahdusta. Me tarvitsemme opasta, joka on peräisin joltakulta meitä itseämme korkeammalta. (Vrt. Sananlaskut 14:12; Jeremia 10:23.)

Tällainen opas on olemassa. Se on kaikkien halukkaitten käytettävissä.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 5]

Evoluutioon uskominen on ollut yhtenä syynä siihen, että Raamattuun perustuvat moraalikäsitykset ovat joutuneet epäsuosioon

[Huomioteksti s. 6]

”10–23 prosenttia – – papeista on – – ollut sukupuolisuhteissa seurakuntalaisten, heiltä hengellistä apua etsineitten, kirkon työntekijöitten jne. kanssa”

[Kuva s. 7]

Papit ovat antaneet tukensa moraalijärjestelmälle, joka perustuu ihmisviisauteen eikä Raamattuun