Munuaiskivet – ikivanhan taudin hoitaminen

OLET varmaankin kuullut jostakusta, joka on kärsinyt munuaiskivistä. Yhdysvaltain sairaaloihin otetaan vuosittain noin 300000 munuaiskivipotilasta. Kipu voi olla sietämätöntä, synnytystuskiin verrattavaa.

Jotkut ajattelevat, että kivien esiintyminen munuaisissa on suhteellisen uusi tauti ja että ne liittyvät jotenkin nykyaikaiseen ruokavalioon tai elämäntyyliin. Virtsateissä olevat kivet ovat kuitenkin vaivanneet ihmisiä vuosisatojen ajan. Niitä on löydetty jopa tuhansia vuosia vanhoista egyptiläisistä muumioista.

Kiviä muodostuu, kun virtsassa olevat kivennäisaineet saostuvat sen sijaan, että ne liukenisivat ja poistuisivat elimistöstä. Kivet ovat monenmuotoisia ja syntyvät monenlaisista aineista. Clinical Symposia -julkaisussa sanotaan: ”Yhdysvalloissa on noin 75 % kaikista [munuais]kivistä pääasiassa kalsiumoksalaattia ja 5 % puhdasta kalsiumfosfaattia.”

Esiintymistiheys ja syyt

Erään raportin mukaan 10 prosentille pohjoisamerikkalaisista miehistä ja 5 prosentille naisista kehittyy jolloinkin heidän elämänsä aikana munuaiskivitauti. Tauti myös uusii helposti. Joka viides munuaiskivipotilas saa sen uudestaan viiden vuoden kuluessa.

Lääkäreitä on askarruttanut useiden vuosien ajan, miksi joillekuille kehittyy munuaiskiviä mutta toisille ei. Kivien kehittymiseen voi olla monia syitä, esimerkiksi aineenvaihduntahäiriöt, tulehdus, perinnölliset sairaudet, jatkuva nestehukka ja ruokavalio.

Noin 80 prosenttia munuaiskivistä poistuu itsestään virtsaamisen aikana. Potilaita kehotetaan juomaan runsaasti vettä, jotta kivet poistuisivat helpommin. Vaikka tällaiset kivet ovatkin suhteellisen pieniä – usein juuri ja juuri havaittavissa – ne voivat aiheuttaa kovaa kipua. Jos kivi aiheuttaa tukoksen virtsateissä tai ei lähde liikkeelle suuren kokonsa vuoksi (kivet voivat kasvaa jopa golfpallon kokoisiksi), tarvitaan lääkärin apua, jotta potilaan terveydelle ei aiheutuisi pysyvää vahinkoa.

Uusia hoitomenetelmiä

Suunnilleen vuoteen 1980 asti tarvittiin suuri leikkaus sellaisten munuaiskivien poistamiseksi, jotka eivät poistuneet itsestään. Jotta munuaisiin tai virtsanjohtimeen juuttuneeseen kiveen olisi päästy käsiksi, kylkeen tehtiin tuskallinen, 30 senttimetrin pituinen viilto. Leikkauksen jälkeen potilas joutui yleensä olemaan kaksi viikkoa sairaalassa ja toipumaan vielä kotona noin kahden kuukauden ajan. Mutta ”viimeaikaisten tekniikan edistysaskeleitten ansiosta”, sanotaan lääketieteen oppikirjassa Conn’s Current Therapy (1989), ”avointa kivikirurgiaa tarvitaan harvoin”.

Vaikeat kivet voidaan nykyään poistaa menetelmällä, jossa on tarpeen tehdä vain hyvin pieni leikkaus. Toisessa menetelmässä, jota käytetään nykyään enemmän ja kutsutaan kehonulkoiseksi painemurskaukseksi, ei tarvita leikkausta lainkaan. Käsitellessään näitä uusia menetelmiä kirjassa Conn’s Current Therapy sanotaan, että suurilla leikkauksilla ”poistetaan nykyään luultavasti vain yksi prosentti kaikista” munuaiskivistä.

Menetelmä jossa tarvitaan hyvin pieni leikkaus

Menetelmää, jossa tehdään vain hyvin pieni leikkaus, sanotaan perkutaaniseksi nefrolitotomiaksi. Kylkeen tarvitsee tehdä vain senttimetrin pituinen viilto. Tähän reikään työnnetään rakontähystimen kaltainen munuaistähystin. Tähystimen avulla voidaan nähdä munuaisen sisäpuoli ja haittaa aiheuttava kivi.

Jos kivi on liian suuri poistettavaksi tähystimen kautta, ultraäänimurskain johdetaan tähystimen läpi munuaiseen. Kiven tai kivien hajottamiseksi tämä ontto murskain yhdistetään ultraäänigeneraattoriin, joka saa murskaimen värähtelemään noin 23000–25000 kertaa sekunnissa. Ultraääniaaltojen ansiosta murskain toimii kuin käsiporakone ja hajottaa kovimpia kiviä lukuun ottamatta kaikki kivet, joiden kanssa se joutuu kosketuksiin.

Murskaimen kautta tapahtuva jatkuva imeminen kirjaimellisesti tyhjentää munuaisen sisuksen ja poistaa siten kaikki pienet kivenpalaset. Hajottamista ja imemistä jatketaan, kunnes huolellinen tarkastus osoittaa, että kaikki kivensirut on poistettu murskaimen kautta.

Aika ajoin käy kuitenkin niin, että kaikkia kivenpalasia ei saada näillä keinoin poistetuksi. Siinä tapauksessa lääkäri voi työntää tähystimeen ohuen putken, johon on liitetty pikkuriikkiset pihdit. Lääkäri voi avata pihdit, tarttua kiveen ja vetää sen ulos.

Perkutaanisten leikkausten kehittyessä kokeiltiin monia menetelmiä. Muutamia vuosia sitten Urologic Clinics of North America -kausijulkaisussa sanottiin: ”Näyttää siltä, että joka kuukausi kerrotaan lääketieteellisten kausijulkaisujen tuoreissa numeroissa uusista perkutaanisista munuaiskiven leikkausmenetelmistä.” Julkaisussa todetaan, että toimenpiteen onnistuminen ”vaihtelee kiven koon ja sijainnin mukaan” mutta ratkaisevin seikka on ”kirurgin taito ja kokemus”.

Vaikka kivien murskaamiseksi synnytetään runsaasti energiaa, menetelmä on suhteellisen turvallinen. ”Verenvuoto ei ole ollut merkittävä ongelma”, kerrotaan Clinical Symposia -lehdessä. Eräässä raportissa sanotaan kuitenkin, että neljällä prosentilla potilaista verenvuoto on ollut runsasta.

Tämän menetelmän etuja ovat vaivojen vähyys ja lyhempi toipumisaika. Useimmiten sairaalassa ollaan vain viisi kuusi päivää; jotkut potilaat palaavat kotiin jo kolmen päivän kuluttua. Tästä on erityisesti hyötyä palkansaajille, jotka voivat olla valmiita palaamaan työhön heti sairaalasta päästyään.

Menetelmä joka ei vaadi leikkausta

Münchenissä Saksassa otettiin käyttöön vuonna 1980 merkittävä uusi menetelmä, jota sanotaan kehonulkoiseksi painemurskaukseksi. Siinä kivien hajottamiseen käytetään suurienergiaisia paineaaltoja. Minkäänlaista leikkaushaavaa ei tehdä.

Potilas lasketaan ruostumattomasta teräksestä valmistettuun altaaseen, joka on puolillaan lämmintä vettä. Hänet asetetaan huolellisesti sellaiseen asentoon, että hoidettavana oleva munuainen on paineaaltojen polttopisteessä, jotka aallot synnytetään vedenalaisella sähkönpurkauksella. Aallot tunkeutuvat helposti ihmisen pehmeiden kudosten läpi ja tavoittavat kiven menettämättä yhtään energiaansa. Ne pommittavat kiveä, kunnes se on hajonnut pieniksi muruiksi. Sen jälkeen kivenmurut poistuvat useimmilta potilailta helposti.

Vuonna 1990 noin 80 prosenttia kaikista munuaiskivistä poistettiin painemurskaimen avulla. Australian Family Physician -lehdessä kerrottiin viime vuonna, että tämän menetelmän käyttöönoton jälkeen ”runsaat kolme miljoonaa potilasta on hoidettu kautta maailman yli 1100 laitteella, joissa on käytetty monenlaisia paineaaltogeneraattoreita munuaiskivien hajottamiseksi”.

Vaikka painemurskain aiheuttaa jonkin verran vahinkoa munuaisten alueella, Australian Family Physician -lehdessä selitetään: ”Se vahingoittaa harvoin viereisiä elimiä, esimerkiksi pernaa, maksaa, haimaa ja suolta. Lyhytaikaisten vaurioiden vaikutukset on helppo kestää; potilaille aiheutuu hyvin vähäisiä vaivoja. Suurin osa potilaista kertoo, että heillä on vain lievää – – [lihas- ja luukipua] vatsanseinämässä ja hiukan – – [verta virtsassa] hoidonjälkeisen vuorokauden tai kahden aikana.” Lapsiakin on hoidettu menestyksellisesti. Lehdessä todetaan lopuksi: ”Kymmenen vuoden tutkimisen jälkeen kehonulkoinen painemurskaus vaikuttaa erittäin turvalliselta hoitomenetelmältä.”

Tämä menetelmä on niin tehokas, että viime vuoden Conn’s Current Therapy -kirjassa selitettiin: ”(Kehonulkoisen painemurskauksen) ansiosta oireita aiheuttavat kivet voidaan poistaa niin helposti ja äärimmäisen vähin kivuin, että potilaiden ja lääkäreiden suhtautuminen virtsakiviä ehkäisevään hoitoon on lieventynyt.”

Munuaiskivien esiintyminen on kuitenkin tuskallinen tauti, jota et varmasti halua saada. Miten voit ehkäistä niiden syntymisen?

Ehkäisy

Jos sinulla on ollut munuaiskiviä, sinun on viisasta noudattaa neuvoa juoda paljon vettä, koska munuaiskivitauti usein uusiutuu. Suositusten mukaan virtsaa pitäisi erittyä yli kaksi litraa päivässä, joten vettä täytyy juoda todella paljon.

On lisäksi viisasta tehdä muutoksia ruokavaliossa. Lääkärit ehdottavat punaisen lihan, suolan ja runsaasti oksalaattia sisältävien ravintoaineiden syömisen rajoittamista, koska niiden uskotaan edistävän kivien muodostumista. Tällaisia ravintoaineita ovat muun muassa pähkinät, suklaa, mustapippuri ja vihreät lehtivihannekset, esimerkiksi pinaatti. Aikoinaan lääkärit suosittivat kalsiumin nauttimisen vähentämistä, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet pikemminkin, että kalsiumia sisältävien ruoka-aineiden aiempaa runsaampi nauttiminen vähentää taipumusta kivien muodostumiseen.

Jos sinulle muodostuu kaikista varotoimista huolimatta uudestaan munuaiskiviä, voi olla jossain määrin helpottavaa tietää, että niiden hoitamiseen on olemassa entistä parempia menetelmiä.

[Kuva s. 21]

Munuaiskivien hoitomenetelmä, jossa käytetään kivenmurskauslaitetta. Menetelmään ei liity leikkausta.

[Lähdemerkintä]

S.I.U./Science Source/PR

[Kuvan lähdemerkintä s. 20]

Leonardo On The Human Body, Dover Publications, Inc.