Raamatun näkökanta:

Tarvitsemmeko tosiaan pappeja?

”KIITTÄKÄÄ pappeuden lahjasta”, sanoi Johannes Paavali II vuoden 1992 ”pyhänä torstaina” papeille lähettämässään vuosittaisessa kirjeessä. Katolilaisten lisäksi muutkin ovat tulleet tuskallisen tietoisiksi omista virheistään. He ovat tunteneet tarvitsevansa jonkun Jumalan hyväksymän ihmisen ilmoittamaan heille Jumalan tahdon, uhraamaan Hänelle uhreja ja toimimaan välittäjänä Jumalan ja heidän välillään. Sellaista ihmistä sanotaan papiksi. Tarvitsemmeko tosiaan papin apua saadaksemme Jumalan anteeksiannon?

Ajatus papeista ja uhreista ei ole lähtöisin ihmisestä vaan Jumalasta. Jos Jumalaa vastaan ei tehtäisi syntiä, ei tarvittaisi pappejakaan. Eedenissä täydellinen ihminen Aadam ei tarvinnut pappia. Hänet oli luotu synnittömäksi. (1. Mooseksen kirja 2:7, 8; Saarnaaja 7:30.)

Ketkä olivat ensimmäisiä pappeja?

Me kaikki nykyään elävät olemme perineet syntisyyden, koska Aadam teki tahallaan syntiä ja me olemme hänen jälkeläisiään (Roomalaisille 3:23). Aabel, joka oli ensimmäisen ihmisen, Aadamin, poika, tajusi tämän. Raamatussa kerrotaan hänestä: ”Uskon vaikutuksesta uhrasi Aabel Jumalalle.” (Heprealaisille 11:4.) Vaikka Aabelia ja muita entisajan uskon miehiä – kuten Nooaa, Aabrahamia ja Jobia – ei kutsuttukaan papeiksi, he toimittivat uhreja Jumalalle itsensä ja perheensä puolesta. Raamatussa kerrotaan esimerkiksi Jobista ja hänen pojistaan: ”Job – – uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: ’Ehkä poikani ovat tehneet syntiä.’” (Job 1:5.) Miten sitten papit ja uhrit tulivat yleisiksi niin monissa kulttuureissa?

Harkitsehan tapahtumia, jotka liittyvät entisajan patriarkkaan Nooaan. Nooa ja hänen perheensä olivat ainoat ihmiset, jotka jäivät eloon maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa. Heidän astuttuaan puhdistettuun maahan Nooa rakensi alttarin ja uhrasi uhreja kiitokseksi siitä, että Jehova oli osoittanut heille armoa ja suojellut heitä kädellään. Koska kaikki kansat polveutuvat Nooasta, ne epäilemättä seurasivat hänen malliaan, ja ajan myötä kehittyi erilaisia välittäjänä toimimiseen ja syntien edestä uhraamiseen liittyviä perinteitä (1. Mooseksen kirja 10:32).

Yli sata vuotta myöhemmin Baabelin kaupungissa nousi kapina Jumalaa vastaan. Jumala sekoitti ihmisten kielen, ja he hajaantuivat. (1. Mooseksen kirja 11:1–9.) Jotkut vääriä ja alhaisia uskomuksia kannattavat papit kehittivät hirvittäviä rituaaleja maissa, joihin he olivat asettuneet. Jumala näki kuitenkin tarpeelliseksi opettaa palvojilleen, että he tarvitsivat tosi papiston, johon kuuluisi ylimmäinen pappi ja alipappeja sekä hänelle otollisia uhreja.

Miksi Jumala nimitti pappeja

Aikanaan Jehova antoi Israelin kansalle pappeja kahta päätarkoitusta varten. Ensinnäkin he edustivat Jumalaa kansan edessä tuomareina ja Jumalan lain opettajina (5. Mooseksen kirja 17:8, 9; Malakia 2:7). Toiseksi he edustivat kansaa Jumalan edessä uhraamalla hänelle kansan puolesta. Paavalin heprealaiskristityille osoittamassa kirjeessä selitetään: ”Jokainen ihmisten keskuudesta otettu ylimmäinen pappi asetetaan ihmisten puolesta huolehtimaan Jumalaa koskevista asioista, jotta hän uhraisi lahjoja ja uhreja syntien edestä. – – Kukaan ei – – ota tätä kunniaa omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan Jumalan kutsumana.” (Heprealaisille 5:1, 4.)

Paavali jatkaa selittämällä, ettei Israelin papisto ollut Jumalan lopullinen keino ihmisten sovittamiseksi Hänen kanssaan. Pappien velvollisuudet olivat parempiin asioihin, ”taivaallisiin”, viittaavia vertauskuvia (Heprealaisille 8:5). Kun nuo taivaalliset asiat kerran saapuisivat, ei vertauskuvia enää tarvittaisi. Valaisemme asiaa: saatat leikata talteen ilmoituksen, jossa mainostetaan tuotetta, jota tarvitset kipeästi, mutta etkö heittäisikin mainoksen heti pois hankittuasi tuon tuotteen?

Kauan ennen Israelin kansan syntymää Jumala päätti tuottaa papiston, joka koituisi Israelin lisäksi koko ihmiskunnan siunaukseksi. Aluksi Israelin kansalle tarjottiin etu muodostaa tuo papisto. Kun Israelin kansa syntyi, Jehova sanoi sille: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni – – te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” (2. Mooseksen kirja 19:5, 6; vrt. 1. Mooseksen kirja 22:18.) Valitettavasti tuo kansa kuunteli Jumalan ääntä vain harvoin. Jeesus sanoi siksi papeille ja fariseuksille: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tuottaa sen hedelmää.” Ketkä nykyään palvelevat pappeina ihmiskunnan siunaukseksi? (Matteus 21:43.)

Mitä papistoa kristityt tarvitsevat?

Koska olemme perineet synnin Aadamilta, ikuiseen elämään johtava pelastus on mahdollinen vain Jeesuksen antaman täydellisen uhrin avulla (1. Johanneksen kirje 2:2). Ylimmäisenä pappina Jeesus itse toimii välittäjänä puolestamme, mistä nähtiin esikuva Israelin papistossa. Heprealaiskirjeen 9:24:ssä sanotaan: ”Kristus ei mennyt käsin tehtyyn pyhään paikkaan, joka on todellisuuden jäljennös, vaan itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme.” Koska Kristuksen ylimmäinen pappeus on siis ylivertaista, ihmisiä ei enää tarvita välittäjiksi. Alipappien palveluksia tarvitaan kuitenkin yhä. Millä tavalla?

Pappien täytyy ”uhrata hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä” (1. Pietarin kirje 2:5). Paavali kirjoitti, mistä uhreista oli kyse: ”Uhratkaamme aina hänen kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on – – huulten hedelmää.” (Heprealaisille 13:15.) Sen vuoksi ne, joista kuninkaallinen papisto muodostuu, edustavat vielä maan päällä ollessaan Jumalaa ihmisten edessä hänen todistajinaan, eivät välittäjinä. Kun he ovat myöhemmin taivaassa Jeesuksen Kristuksen kanssa, he edustavat ihmisiä Jumalan edessä jakaessaan Kristuksen uhrista koituvia siunauksia ihmiskunnalle ja saadessaan aikaan kaikkien sairauksien paranemisen (vrt. Markus 2:9–12).

Kaikkien uskovien tulee antaa todistusta, mutta vain suhteellisen harvat tulevat palvelemaan taivaallisessa ”pappisvaltakunnassa”. Jeesus sanoi: ”Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luukas 12:32; Ilmestys 14:1.) He saavat ylösnousemuksen taivaaseen ja ”tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta” (Ilmestys 20:6).

Jumala on järjestänyt nämä taivaalliset papit toimimaan sekä hengelliseksi että fyysiseksi hyödyksi, mihin ei mikään papisto vielä ole kyennyt. Kun he pian soveltavat Jeesuksen lunastusuhrin hyötyä, he voivat olla mukana ennallistamassa koko uskovaa ihmiskuntaa inhimilliseen täydellisyyteen. Silloin Jesajan 33:24 täyttyy suurenmoisella tavalla. Siinä sanotaan: ”Eikä yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivanalainen.’ Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.”

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

”Vehnän siunaus Artoisissa” 1857, Jules Breton, Ranska / Giraudon/Art Resource, N.Y.