Raamatun näkökanta:
Onko Jehova sodan Jumala?
JOTKUT Raamattua lukeneet ihmiset ovat kauan syyttäneet Jehovaa sodan jumalaksi, vieläpä verenhimoiseksi. Esimerkiksi George A. Dorsey väittää kirjassaan The Story of Civilization — Man’s Own Show, että Raamatun Jumala, Jehova, ”on ryöstäjien, kiduttajien ja sotureiden sekä valloituksen ja kaiken raivoisan vihan Jumala”. Raamatunkriitikko Roland H. Bainton huomauttaa pisteliäästi: ”Sota on inhimillisempää niin kauan kuin Jumala pidetään siitä erossa.”
Onko Jehova tosiaan sodan jumala? Saako hän nautintoa viattomien ihmisten teurastamisesta, niin kuin jotkut väittävät?
Menneisyydessä langetettuja tuomioita
On totta, että Raamatussa kerrotaan peittelemättä Jehova Jumalan menneisyydessä langettamista epäsuotuisista tuomioista. Ne oli kuitenkin aina osoitettu jumalattomille ihmisille. Esimerkiksi vasta silloin kun maa Nooan päivinä tuli ”täyteen väkivaltaa”, Jumala sanoi: ”Minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki.” (1. Mooseksen kirja 6:11, 17.) Eräs toinen tuomio johtui yksinomaan siitä, että Sodoman ja Gomorran kaupungit olivat antautuneet ”siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan”, ja siksi Jumala antoi ”sataa – – tulikiveä ja tulta” (Juudas 7, KR-92; 1. Mooseksen kirja 19:24).
Nauttiko Jumala kaiken lihan tuhoamisesta Nooan päivinä? Tai saiko hän jotain pirullista tyydytystä tuhotessaan Sodoman ja Gomorran asukkaat? Saadaksemme vastauksen mietitäänpä Nooan ajan vedenpaisumukseen liittyneitä tapahtumia. Sen jälkeen kun Raamatussa on mainittu, että Jumala tulisi pyyhkäisemään pahan ihmiskunnan pois puhdistaakseen maan väkivallasta, siinä jatketaan: ”Herra – – tuli murheelliseksi sydämessänsä.” Jumala tuli tosiaan murheelliseksi sen vuoksi, että ”kaikki heidän [ihmisten] sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. Pelastaakseen tulevasta vedenpaisumuksesta niin monta kuin mahdollista Jumala lähetti siksi Nooan, ”vanhurskauden saarnaajan”, kaiuttamaan varoitussanomaa ja rakentamaan arkin, jossa voisi varjeltua. (1. Mooseksen kirja 6:3–18; 2. Pietarin kirje 2:5.)
Myös ennen kuin Jumala lähetti enkelit tuhoamaan Sodoman ja Gomorran, hän sanoi: ”Minä menen alas katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen, josta huuto on – – tullut, vai eivätkö; minä tahdon sen tietää.” (1. Mooseksen kirja 18:20–32.) Jehova vakuutti Aabrahamille (jonka veljenpoika Loot asui Sodomassa), että jos Hän löytäisi noista kaupungeista vain kymmenenkin vanhurskasta ihmistä, niin ne säästettäisiin. Olisiko Jumala, joka iloitsee veren vuodattamisesta, noin sääliväisen huomaavainen? Emmekö päinvastoin voikin sanoa, että yksi Jehovan persoonallisuuden pääominaisuuksista on armollisuus? (2. Mooseksen kirja 34:6.) Hän itse sanoo: ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää.” (Hesekiel 33:11.)
Jumalan epäsuotuisat tuomiot ovat aina johtuneet siitä, että pahat ihmiset ovat itsepintaisesti kieltäytyneet hylkäämästä väärää menettelyään, ei siitä, että Jehova nauttisi ihmisten tappamisesta. Voit silti ihmetellä, eikö Jehova kannustanut israelilaisia sotimaan kanaanilaisia vastaan ja tuhoamaan heidät.
Jumalan sodat välttämättömiä rauhan vuoksi
Historiaan on piirtynyt synkkä kuva kanaanilaisten elämästä; he olivat äärimmäisen turmeltuneita. Spiritismi, lapsiuhrit, sadistinen väkivalta ja erilaiset kieroutuneet sukupuolipalvonnan muodot olivat jokapäiväistä elämää. Yksinomaista antaumusta vaativana oikeuden Jumalana Jehova ei voinut sallia sellaisten inhottavien tapojen rikkoa syyttömien kansojen, ennen kaikkea Israelin, rauhaa ja turvallisuutta (5. Mooseksen kirja 5:9 [”kiivas”, KR-38; ”yksinomaista antaumusta vaativa”, UM]). Ajattele esimerkiksi, että paikkakunnallasi ei olisi kunnollisia poliisivoimia tai miliisiä pitämässä maan lakeja voimassa. Eikö se johtaisi pahimmanlaatuiseen anarkiaan ja väkivaltaan? Jehovankin oli pakko ryhtyä toimiin kanaanilaisia vastaan heidän irstailunsa ja puhtaalle palvonnalle aiheuttamansa todellisen vaaran vuoksi. Sen takia hän julisti: ”Maa on tullut saastaiseksi. Siksi minä panen sen maan vastaamaan näistä pahoista teoista.” (3. Mooseksen kirja 18:25, KR-92.)
Jumalallinen oikeus pantiin täytäntöön, kun Jumalan teloitusjoukot – Israelin sotajoukot – tuhosivat kanaanilaiset. Se että Jumala valitsi toimeenpanijoiksi tulen tai tulvan sijasta ihmiset, ei lieventänyt tuota tuomiota. Israelilaisjoukkojen sotiessa seitsemää kanaanilaiskansaa vastaan niille annettiin siksi määräys: ”Älä jätä ainoatakaan henkeä eloon.” (5. Mooseksen kirja 20:16.)
Koska Jumala kuitenkin kunnioittaa elämää, hän ei hyväksynyt mielivaltaista tappamista. Kun esimerkiksi erään kanaanilaisen kaupungin, Gibeonin, asukkaat anoivat armoa, Jehova myöntyi pyyntöön (Joosua 9:3–27). Olisiko raaka sodan jumala tehnyt niin? Ei olisi, mutta rauhaa ja oikeutta rakastava Jumala teki (Psalmit 33:5; 37:28).
Jehovan mittapuut edistävät rauhaa
Kerran toisensa jälkeen Raamatussa yhdistetään Jumalan siunaus rauhaan, koska Jehova rakastaa rauhaa, ei sotaa (4. Mooseksen kirja 6:24–26; Psalmit 29:11; 147:12–14). Sen vuoksi kun kuningas Daavid halusi rakentaa temppelin Jehovan palvontaa varten, Jumala sanoi hänelle: ”Sinä et ole rakentava temppeliä minun nimelleni, koska olet vuodattanut niin paljon verta maahan minun edessäni.” (1. Aikakirja 22:8; Apostolien teot 13:22.)
Suurempi Daavid, Jeesus Kristus, puhui maan päällä ollessaan ajasta, jolloin Jumalan oikeudenrakkaus estäisi tätä enää suvaitsemasta pahuutta, jota nykyään näemme (Matteus 24:3, 36–39). Aivan kuten Jumala ryhtyi oikeudellisiin toimiin Nooan ajan vedenpaisumuksen aikaan sekä Sodoman ja Gomorran tuhon päivinä, hän tekee pian saman puhdistaakseen maapallon itsekkäistä, pahoista ihmisistä ja tehdäkseen siten tilaa rauhallisille oloille, jotka tulevat vallitsemaan hänen taivaallisen Valtakuntansa hallitessa (Psalmit 37:10, 11, 29; Daniel 2:44).
Jehova ei selvästikään ole mikään verta janoava sodan jumala. Toisaalta hän ei tarvittaessa pidäty vaatimasta oikeutettua rangaistusta. Jumalan hyvyydenrakkaus velvoittaa häntä toimimaan niiden puolesta, jotka rakastavat häntä, ja tuhoamaan näitä sortavan pahan järjestelmän. Kun hän tekee sen, tosi rauha tulee kukoistamaan maailmanlaajuisesti aidosti nöyrien ihmisten palvoessa ykseydessä Jehovaa, ”rauhan Jumalaa” (Filippiläisille 4:9).
[Kuvan lähdemerkintä s. 20]
Daavid ja Goljat/The Doré Bible Illustrations/Dover Publications, Inc.