Nuoret kysyvät:

Miksi vanhempani ovat niin pahantuulisia?

”ÄITI on aivan mahdoton”, sanoo nuori Jeanette.a ”Jos hän on väsynyt, hän purkaa sen minuun. En osaa sanoa mitään oikein.” Jimillä on samanlainen ongelma. ”Kun jokin menee vikaan”, hän väittää, ”he purkavat sen minuun ilman mitään pätevää syytä. Jos vaikka auto ei lähde käyntiin, isäni huutaa minulle – ikään kuin se olisi minun vikani!”

Yleinen valituksenaihe teini-ikäisten keskuudessa on se, että heidän vanhempansa ovat pahantuulisia, nyrpeitä ja oikukkaita. Yhtenä päivänä he ovat iloisia, hilpeitä ja luottavaisia. Seuraavana päivänä he ovat mieli mustana ja arvostelevat kaikkea, mitä sanot ja teet. ”He ärjyvät minulle aivan syyttä suotta”, valittaa muuan nuori.

Se, että lähes jokaisen – myös vanhempien – mieliala vaihtelee aika ajoin, saattaa vaikuttaa toisinaan varsin kummalliselta, mutta elämä vain on sellaista. Niinpä Raamatussa kerrotaankin ihmisistä, jotka ovat olleet ”iloisia”, ”suopealla mielellä” tai jopa ”vihoissaan” (Ester 1:10; Job 11:19, UM; Apostolien teot 12:20). Jotkin mielialan muutokset näyttävät liittyvän erilaisiin biologisiin kiertoihin. Esimerkiksi naisten mieliala vaihtelee usein kuukautiskierron eri aikoina. Eikä suinkaan ole harvinaista, että kumpaankin sukupuoleen kuuluvat ovat fyysisesti tai tunneperäisesti alamaissa iltapäivisin ja iltaisin.

Vaikeuksia ja paineita

Eräässä American Health -lehden artikkelissa huomautetaan: ”Huonotuulisuus juontaa monesti alkunsa fyysisestä kunnosta. Vaikka sairaus ja kehno ruokavalio voivatkin luoda sille pohjaa, niin pääsyynä on tavallisesti väsymys.” Elämme nyt ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”, ja monissa – ellei useimmissa – perheissä sekä äidin että isän täytyy käydä ansiotyössä kodin ulkopuolella (2. Timoteukselle 3:1). Sivuvaikutuksena on yleensä väsymystä ja uupumusta. Joistakuista vanhemmista, jotka ovat lopen uupuneita hellittämättömien paineiden vuoksi, saattaa tuntua samalta kuin vanhurskaasta Jobista, joka sanoi olevansa ”ahdistuksen täyttämä” (Job 10:15, UM; 14:1).

Kun vanhemmat ovat näin syventyneitä omiin ongelmiinsa, viestintä voi kärsiä. Nuori Jason valittaa: ”Kun he käskevät minun tehdä jotain, teen niin. Mutta sitten he väittävät käskeneensä minua tekemään jotain muuta, ja he loukkaantuvat. Minä raivostun, ja sitten he rankaisevat minua siitä, että minä olen loukkaantunut.”

Toisinaan elämän paineet voivat myös kuluttaa loppuun vanhempien tunneperäisen energian, jota he tarvitsevat huolehtiakseen sinun tarpeistasi. Sananlaskujen 24:10:ssä (UM) sanotaan: ”Oletko osoittautunut lannistuneeksi ahdingon päivänä? Voimasi tulee olemaan vähäinen.” Muuan äiti myönsi: ”Haen Dianan usein koulusta matkallani työstä kotiin. Noustuaan autoon hän alkaa kertoa minulle kaikesta siitä, mitä koulussa on tapahtunut tuona päivänä – ja joinakin päivinä minä en yksinkertaisesti jaksa kuunnella häntä. Olen liian uupunut omista päivän puuhistani ja syventynyt niihin, jotta minulla olisi kärsivällisyyttä paneutua hänen päiväänsä.” Se että vanhemmat käyttäytyvät tällä tavoin, saattaa tuntua siltä, kuin he torjuisivat sinut, mutta usein on kyse muustakin kuin vain väsymyksestä.

”On myös mahdollista”, huomauttaa kirjailija Clayton Barbeau, ”että vanhemmillasi on ongelmia, joista sinä et tiedä mitään. Monet nuoret aliarvioivat perheen taloudellisia vaikeuksia. Kun otetaan huomioon asumis- ja ruokakustannukset sekä nykyisten työpaikkojen epävakaisuus, vanhempasi voivat hyvinkin olla huolissaan seikoista, joista he eivät ole kertoneet sinulle mutta joista he keskustelevat keskenään.” Tai he saattavat joutua hoitamaan luottamuksellisia velvollisuuksia. Muuan kristitty isä palvelee valvojana eräässä Jehovan todistajien seurakunnassa. Hänen tyttärensä sanoo: ”Joskus kun hänellä on monia seurakunnan ongelmia mielessään, hänestä tulee kovin nyrpeä. Hän yrittää olla purkamatta sitä meihin, mutta hänellä on niin paljon paineita, ettei hän jaksa ajatella muita asioita.” Sananlaskujen 12:25:ssä sanotaan osuvasti: ”Huoli painaa alas miehen mielen.”

Vanhempasi saattavat yrittää urhoollisesti kätkeä sinulta tällaiset vaikeudet. Sananlaskussa todetaan kuitenkin: ”Sydämen tuskassa on mieli murtunut.” (Sananlaskut 15:13.) Aika ajoin he saattavat joutua täysin sisäisen tuskansa valtaan, ja pienikin ärsytys voi saada patoutuneet turhaumat purkautumaan. ”Toisinaan kun isäni tulee kotiin töistä”, sanoo muuan teini-ikäinen tyttö, ”hän on vihaisenpuoleinen siitä, mitä töissä on tapahtunut. Jos silloin olen unohtanut tehdä jotakin, isäni huomauttaa minulle siitä. Sitten hän katselee ympärilleen kuin hakien jotakin muuta, minkä takia hän voisi huutaa minulle.”

Ei ole tietysti epäilystäkään siitä, että pilkallista puhetta täytyy karttaa (Kolossalaisille 3:8). Jumala kieltää vanhempia ärsyttämästä lapsiaan (Efesolaisille 6:4). Mutta ahdistavissa olosuhteissa jopa vanhurskas mies Job huomasi sanojensa menevän ”harhaan” (Job 6:3). Ennen kuin siis ryhdyt ankarasti tuomitsemaan vanhempiasi, kysy itseltäsi: Miten minä käyttäydyn, kun minulla on ollut huono päivä tai kun tunnen olevani ankaran paineen alaisena? Olenko minä toisinaan huonotuulinen tai ärtyisä? Jos olet, niin ehkä voit helpommin antaa anteeksi vanhemmillesi (Matteus 6:12–15).

Chad-niminen nuori sai itse selville, miten stressaavaa hänen isänsä elämä on. ”Työskentelen isäni kanssa hänen autojen maalaus- ja korjausliikkeessään”, hän sanoo, ”ja nyt voin nähdä, miten monia paineita hän joutuu kestämään. Hänellä on kaiken päivää miljoonia asioita hoidettavanaan!”

Keski-iän kriisi

Apostoli Paavali myönsi 2. Korinttolaiskirjeen 7:5:ssä, että hän tunsi ”sisällä pelkoa”. Sisäiset huolet saattavat olla toisinaan syynä vanhempiesi mielialoihin. Kirjassa The Healthy Adolescent sanotaan: ”Samoin kuin murrosikäinen kamppailee nuoruuden ongelmien kanssa, vanhemmatkin kamppailevat ikääntymiseen liittyvien ongelmien kanssa. Viimeksi mainitut lähenevät keski-ikää, joka – samoin kuin teini-iän vuodet – on vaikeaa aikaa kaikkine siihen kuuluvine kriiseineen.”

Joissakuissa vanhemmissa herättää levottomuutta sen huomaaminen, että he vanhenevat. ”Minusta alkoi tuntua, että elämäni oli kulumassa loppuun”, sanoi muuan isä. ”Työni ei ollut enää kiinnostavaa, lapseni alkoivat olla valmiita jättämään minut, tunsin itseni vanhaksi, enkä keksinyt enää mitään muuta odotettavaa kuin eläkkeelle jäämisen.” Samalla kun sinä elät ”elämän kukoistuksen” aikaa, he saattavat joutua kestämään fyysisiä ongelmia, joita on ilmaantunut ikääntymisen myötä (Saarnaaja 11:10, UM). Äitisi esimerkiksi saattaa kokea vaihdevuosien hormonaalisia muutoksia ja sen useinkin kiusallisia oireita – muun muassa uupumusta, selkäsärkyä, kuumia aaltoja ja mielialan vaihteluja.b

Mitä aikuisemmaksi vartut, sitä todellisemmaksi käyvät vanhemmillesi 1. Mooseksen kirjan 2:24:ssä olevat Raamatun sanat: ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä.” Oletkin jo ehkä tullut heistä aika tavalla riippumattomammaksi. Kirjassa Talking With Your Teenager sanotaan: ”Se voi tehdä hyvin kipeää. – – Meistä [vanhemmista] saattaa tuntua siltä, ettei meitä enää rakasteta samoin kuin ennen – – Kasvuikäiset nuoremme etääntyvät meistä, eivät ole enää yhtä avoimia kuin ennen ja puolustavat entistä kärkkäämmin omia mielipiteitään. Se että he eivät halua olla meidän kanssamme, vaan hankkia kokemuksia kodin ulkopuolelta, tehdä ratkaisuja ja suunnitelmia meistä riippumatta, osoittaa, ettemme ole enää yhtä tärkeitä heidän elämässään kuin ennen.”

Sen vuoksi on helppo ymmärtää, miksi vanhempasi saattavat olla toisinaan erityisen pahantuulisia ja yliherkkiä, kun on kyse itsenäistymisestäsi. Nuori Steve sanoo: ”Vanhempani ovat huonomuistisia. Kerron heille meneväni ulos, ja vähän myöhemmin he kysyvät, minne olen menossa. Sanon kertoneeni heille, että olen lähdössä pelaamaan lentopalloa. He väittävät, etten kertonut sitä heille, ja alkavat huutaa minulle. Näin tapahtuu vaikka kuinka usein.” Mutta se, mikä sinusta voi tuntua pikkumaiselta tai vaikuttaa huonotuulisuudelta, saattaakin vain kertoa siitä rakkaudesta ja kiinnostuksesta, jota he tuntevat sinua kohtaan. He tietävät, miten paha maailma on, ja vaikka he tajuavatkin, että sinun täytyy saada olla itsenäinen, he saattavat toisinaan pelätä hyvinvointisi puolesta (vrt. 2. Korinttolaisille 11:3). He saattavat reagoida asioihin liian voimakkaasti tai oikukkaasti. Pitäisikö sinun siksi rakastaa heitä vähemmän?

Suhtaudu oikein vanhempiisi

Nuorempana sinusta saattoi tuntua siltä, että vanhempasi tiesivät kaiken ja pystyivät mihin vain. Tullessasi vanhemmaksi ja viisaammaksi olet ehkä alkanut nähdä selvemmin heidän vikansa. Kun vanhemmat sitten ovat aika ajoin pahantuulisia tai nyrpeitä, voit helposti alkaa väheksyä heitä. Raamatussa kuitenkin varoitetaan pilkkaamasta isää tai äitiä (Sananlaskut 30:17). Tuskin he sitä paitsi ovat kotinne ainoat pahantuuliset jäsenet. ”Minäkin olen toisinaan pahalla tuulella”, myönsi muuan tyttö. Kenties olet yliherkkä, äkeä tai sulkeutunut paljon useammin kuin huomaatkaan.

Olipa tilanne mikä tahansa, niin sen sijaan että suhtautuisit vanhempiisi kriittisesti, yritä kehittää myötätuntoa ja empatiaa heitä kohtaan (1. Pietarin kirje 3:8). Kuten tämän kirjoitussarjan seuraavassa osassa osoitetaan, se voi auttaa sinua tulemaan toimeen heidän mielialanvaihtelujensa kanssa.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 23]

Monia vanhempia yksinkertaisesti stressaa se, mitä elämä heiltä vaatii