Nuoret kysyvät:

Kenen täytyy tietää kaksoiselämästä?

”Äiti ja isä olivat vieneet minua kristillisiin kokouksiin, ja tiesin, mikä oli oikein ja mikä väärin”, myöntää Robert. ”Mutta halusin toisten koulun nuorten pitävän minusta ja hyväksyvän minut. Ja jotta toiset olisivat pitäneet minua huipputyyppinä, aloin polttaa tupakkaa kuudennella luokalla. Seitsemännellä rupesin käyttämään LSD:tä ja polttamaan marihuanaa. Kahdeksannella aloin piikittää itseeni spiidiksi kutsuttavaa huumetta. Puijasin kaikkia – mutta olin onneton.”

MONET nuoret – myös jotkut kristittyjen vanhempien kasvattamat nuoret – viettävät nykyään kaksoiselämää. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikista tulisi huumeiden käyttäjiä kuten Robertista. Mutta jotkut nuoret kyllä seurustelevat salaa, juovat, käyttävät omituisia vaatteita, kuuntelevat rajua musiikkia, käyvät riehakkaissa juhlissa ja tekevät vanhempiensa selän takana monen moista muuta sellaista, mitä nämä paheksuvat tai minkä nämä ovat kieltäneet. Oletko sinä omaksunut tällaisen elämäntyylin?

Jos olet, niin todennäköisesti tiedät toimivasi väärin. Voit Robertin tavoin jopa kärsiä omantunnontuskia (Roomalaisille 2:15). Mutta ajatus väärintekojesi paljastamisesta vanhemmillesi ei tunnu miellyttävältä. Ja kun harkitset mahdollisia seurauksia, seuraava väite saattaa alkaa kuulostaa järkevältä: ”Se mitä vanhempani eivät tiedä, ei vahingoita heitä.” Mutta sinua se voi vahingoittaa.

Virheellistä järkeilyä

Sinusta saattaa esimerkiksi tuntua siltä, että sinulla on aihetta valittaa vanhempiesi toimintatapaa. Ehkä onkin, mutta vaikka he olisivatkin toisinaan kohtuuttoman tiukkoja, vähäpuheisia tai mielivaltaisia, oikeuttaako se olemaan jatkuvasti tottelematon? Ei oikeuta Jumalan sanan mukaan, joka neuvoo: ”Olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.” (Kolossalaisille 3:20.) Entä jos olet mielestäsi täysin aiheellisesti vihainen vanhemmillesi? Onko järkevää purkaa tätä vihaa rikkomalla salaa Jumalan antamia mittapuita? Näin toimimalla sinä todellisuudessa vihoittelisit Jehovalle (Sananlaskut 19:3). Oikea toimintatapa olisi se, että lähestyisit vanhempiasi ja keskustelisit rauhallisesti heidän kanssaan kaikista valituksenaiheistasi (Sananlaskut 15:22).

Yhtä virheellinen on se käsitys, että hiljaa olemalla suojelet vanhempiasi tunneperäiseltä järkytykseltä. Eräs 16-vuotias poika sanoi: ”En puhuisi sellaisesta asiasta, joka aiheuttaisi – – [vanhemmilleni] pettymyksen.” Tällainenkaan pinnallinen järkeily ei ole muuta kuin itsensä pettämistä. Ihminen toimii tällöin ”liian lipevästi itseään kohtaan omissa silmissään huomatakseen erheensä ja vihatakseen sitä”, kuten asia Raamatussa ilmaistaan (Psalmit 36:3, UM). Kun välität todella vanhempiesi tunteista, et alun pitäenkään ole tottelematon. Sitä paitsi yritykset pitää heitä pimennossa osoittautuvat luultavasti turhiksi, koska jotkut toiset varmasti jo tietävät salaisesta elämästäsi.

Mikään ei ole salassa

Tämä kävi ilmi muinaisille israelilaisille, kun he yrittivät välttää rangaistuksen salaamalla väärintekonsa. Profeetta Jesaja varoitti: ”Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä ja jotka sanovat: ’Kuka meitä näkee, kuka meistä tietää?’” (Jesaja 29:15.) Israelilaiset unohtivat, että Jumala näki heidän väärintekonsa. Aikanaan hän vaati heidät tilille rikkomuksistaan.

Sama piti paikkansa joistakuista ensimmäisen vuosisadan seurakuntaan kuuluvista kristityistä. Lue itse Apostolien tekojen 5:1–11:stä kertomus Ananiaasta ja hänen vaimostaan Safiirasta. Kun tarpeessa olevista kristityistä huolehtimiseksi perustettiin erityinen rahasto, Ananias myi pellon ja väitti julkeasti lahjoittavansa koko sen myynnistä tulleen tuoton. Todellisuudessa Ananias oli kuitenkin ”pidättänyt itselleen salaa osan – – hinnasta” omaksi hyödykseen. Antoiko Jumala tämän teeskennellyn anteliaisuuden pettää itseään? Ei suinkaan. ”Et sinä ole valehdellut ihmisille, vaan Jumalalle”, sanoi apostoli Pietari. ”Kuultuaan nämä sanat Ananias kaatui maahan ja kuoli.” Safiira, joka oli ollut juonessa mukana, lyötiin kuoliaaksi vähän tämän jälkeen. Molemmat heistä nähtävästi unohtivat, että Jumala ”tuntee sydämen salaisuudet” (Psalmit 44:22).

Sama pitää paikkansa nykyäänkin. Vaikka onnistuisitkin salaamaan huonon käytöksesi vanhemmiltasi, et voi kätkeä sitä Jehova Jumalan valvovilta silmiltä. Ei ”ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen”, sanotaan Heprealaiskirjeen 4:13:ssa, ”vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili”. Voisitko tuntea itseäsi enää tämän paljastetummaksi? Ja aikanaan salaiset syntisi tulevat ilmi toisillekin. Sananlaskujen 20:11:ssä sanotaan: ”Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.” Toinen sananlasku sanoo: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty.” (Sananlaskut 28:13.)

Nuori Tammy-niminen nainen oppi tämän nuorena. Vaikka häntä kasvattivat kristityt vanhemmat, hän alkoi tupakoida, juoda ja seurustella ei-uskovien kanssa. Tammy yritti kaikin keinoin salata paheensa, mutta hän muistelee: ”Vanhempani huomasivat muutoksia minussa. Tulin kapinalliseksi ja kehitin riippumattoman asenteen. Kun ihminen elää kaksoiselämää, se paljastuu varmasti ennemmin tai myöhemmin. Minun tapauksessani se tapahtui ennemmin. Isäni yllätti minut, kun olin yhdessä poikaystäväni kanssa läheisellä koululla.”

Miltä Jehovasta tuntuu

Se, mitä vanhempasi eivät tiedä, voi siis vahingoittaa heitä – ja todennäköisesti vanhingoittaakin – aikanaan. Mikä vielä tärkeämpää, oletko kysynyt itseltäsi, mitä Jehova ajattelee niistä, jotka elävät valheessa? Psalmissa 5:6, 7 (UM) vastataan sanomalla, että Jehova vihaa ”kaikkia vahingontekijöitä”, hän tuhoaa ”valheenpuhujat” ja inhoaa ”petollista miestä”. Älä petä itseäsi ajattelemalla, että voit lepyttää Jumalaa vain teeskentelemällä olevasi antaumuksellinen ollessasi läsnä uskonnollisissa kokouksissa. Hän tietää, milloin ihmiset kunnioittavat häntä ”huulillaan” mutta heidän ”sydämensä on hyvin kaukana” hänestä (Markus 7:6).

Ricardo-niminen nuori, joka syyllistyi seksuaalisesti epäpuhtaaseen käytökseen, tunnustikin: ”Olo on kauhea, kun tietää murehduttaneensa Jehovan.” Mutta onko Jehovan murehduttaminen eli hänen mielensä pahoittaminen todellakin mahdollista? Kyllä se tosiaan on mahdollista! Kun muinaiset israelilaiset hylkäsivät Jumalan lain, he ”tuottivat tuskaa Israelin Pyhälle” (Psalmit 78:41, UM). Kuinka paljon tuskaa hänen täytyykään nykyään tuntea, kun nuoret, joita on kasvatettu ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”, syyllistyvät salaa väärintekemiseen! (Efesolaisille 6:4.)

Loukkaantuneet vanhemmat

Sinun täytyy siksi ymmärtää, ettet voi jatkaa salailemista ikuisesti. Olet velkaa Jumalalle, vanhemmillesi ja itsellesi sen, että paljastat totuuden ja tunnustat, mitä olet tehnyt salassa. Kiistämättä tämä saattaa aiheuttaa kiusallisen tilanteen ja seuraukset voivat olla tuskallisia (Heprealaisille 12:10, 11). Jos olet elänyt valheessa ja petoksessa, olet heikentänyt vanhempiesi luottamusta sinuun. Älä siksi hämmästy, jos he asettavat sinulle aiempaa enemmän rajoituksia. Tammy muistelee: ”Sen jälkeen kun jäin kiinni siitä, että minulla oli poikaystävä, isäni pelkäsi. Nyt hän tajusi, ettei minuun voinut luottaa. Se merkitsi sitä, että minua pidettiin jatkuvasti silmällä.” Tammy kuitenkin ymmärsi vain niittävänsä sitä, mitä oli kylvänyt (Galatalaisille 6:7).

Voit myös odottaa vanhempiesi olevan loukkaantuneita ja vihaisia. Heidän nimensä ja maineensa on tahrattu (vrt. 1. Mooseksen kirja 34:30). Jos isäsi on Jehovan todistaja, hänen täytyy kenties luopua joistakin seurakunnallisista eduistaan (Tiitukselle 1:5–7). Kuten Sananlaskujen 17:25:ssä sanotaan, kapinallinen nuori voi tosiaan olla ”isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi”.

Kirjailija Joy P. Gage kuvailee katkeraan sävyyn sitä, miltä joistakuista vanhemmista tuntuu, kun lapsi kapinoi. Hän sanoo: ”Jotkut itkevät hiljaa. Jotkut itkevät hysteerisesti. Jotkut itkevät suljettujen ovien takana. He itkevät eilistä päivää. He itkevät, koska yhtäkkiä ei olekaan huomista. He itkevät sitä, miten asiat olisivat voineet olla. He itkevät sitä, mitä varmasti tulee tapahtumaan. He itkevät vihasta. He itkevät pettymyksestä.” Ei ole – ymmärrettävää kyllä – helppoa kohdata sitä tosiasiaa, että on aiheuttanut hyvin paljon murhetta kahdelle sellaiselle ihmiselle, jotka rakastavat sinua enemmän kuin kukaan muu maailmassa. Tammy sanoo: ”Muistellessani mennyttä toivon, etten olisi aiheuttanut niin paljon surua isälleni ja äidilleni.”

Et kuitenkaan voi palata takaisin ja saada tehtyä tekemättömäksi. Ja niin tuskallista ja vaikeaa kuin se epäilemättä onkin, sinulla on velvollisuus yrittää oikaista asiat (vrt. Jesaja 1:18, UM). Se merkitsee sitä, että kerrot vanhemmillesi totuuden, hyväksyt heidän olevan loukkaantuneita ja vihaisia ja otat vastaan kaiken kurin, jota he antavat. Totuuden kertominen voi olla ensimmäinen askel sitä kohti, että ilahdutat vanhempiesi ja Jehova Jumalan sydämen sekä saat iloa ja tyydytystä puhtaasta omastatunnosta (Sananlaskut 27:11; 2. Korinttolaisille 4:2).

Mutta miten sinun sitten pitäisi puhua asiasta vanhemmillesi? Miten voit välttää viettämästä kaksoiselämää? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa numerossamme.

[Kuva s. 19]

Totuuden kertominen voi huojentaa sekä sinua että vanhempiasi