Riidan anatomia

NAISEN täytyy saada kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan. Mies haluaa tarjota ratkaisuja. Miljoonissa avioriidoissa kautta aikojen on voinut kaikua monet eri sävelet, jotka kuitenkin ovat usein olleet vain muunnelmia eräistä perusteemoista. Se, että tuntee puolisonsa erilaista näkökulmaa ja viestintätapaa, voi olla laannuttamassa metsäpaloja hiillokseksi, joka hehkuu tyytyväisen perheen takassa.

”Minua et määräile!”

Monet miehet voivat helposti ajatella, että heillä on määräilevä, nalkuttava vaimo, kun heistä tuntuu, että heidät on saarrettu joka puolelta neuvoilla, pyynnöillä ja kritiikillä. Raamattu ei kiellä, etteikö tällaisia tuntemuksia voisi herätä, kun se sanoo: ”Vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.” (Sananlaskut 19:13.) Vaimo voi esittää miehelleen jonkin pyynnön, jonka tämä mitään sanomatta torjuu syistä, joita vaimo ei tiedä. Koska vaimosta tuntuu, että mies ei kuunnellut, hän sanoo saman asian uudelleen, mutta nyt pyyntö on muuttunut kehotukseksi. Miehen vastahanka tiukkenee. Nalkuttava vaimo ja tohvelin alle joutunut mies? Vai kaksi ihmistä, joiden keskinäinen viestintä ei yksinkertaisesti ole ollut ymmärrettävää?

Kun asiaa katsellaan vaimon näkökulmasta, niin hän ilmaisee rakkauttaan miestään kohtaan parhaiten siten, että hän tarjoaa tälle hyödyllisiä neuvoja. Miehen näkökulmasta katsottuna näyttää kuitenkin siltä, että vaimo määräilee häntä ja antaa ymmärtää hänen olevan kykenemätön huolehtimaan asioistaan. Sanat ”muista ottaa salkkusi” ovat osoitus vaimon halusta huolehtia siitä, että hänen miehellään on se, mitä tämä tarvitsee. Se tuo miehelle mieleen äidin, kun tämä huikkasi ovesta hänen peräänsä: ”Otitko lapaset?”

Vaimo voi väsyneenä kysyä kiltisti: ”Haluatko syödä tänä iltana ulkona?”, kun hän todellisuudessa tarkoittaa sanoa: ”Etkö veisi minua ulos syömään? Olen liian väsynyt laittamaan ruokaa.” Uskollinen aviomies saattaa kuitenkin käyttää tilaisuutta hyväkseen ylistääkseen vaimonsa ruoanlaittotaitoa ja vakuuttaakseen, että vaimon laittama ruoka on ehdottomasti parempaa kuin mikään muu. Tai mies voi ajatella: ”Hän yrittää käyttää minua hyväkseen!” Tällä välin vaimo saattaa harmistuneena todeta itsekseen: ”Miksi minun pitikään kysyä?”

”Sinä et rakasta minua!”

”Miten hän voi kuvitellakaan tuollaista?” puuskahtaa aviomies turhautuneena ja ymmällään. ”Käyn työssä, maksan laskut ja tuon hänelle joskus jopa kukkia!”

Vaikka kaikille ihmisille on tärkeää tuntea, että heitä rakastetaan, niin naisella on erityisen voimakas tarve saada kuulla yhä uudelleen, että häntä rakastetaan. Hän ei ehkä sano sitä ääneen, mutta hän voi sisimmässään pitää itseään ei-toivottuna taakkana, varsinkin jos kuukautiskierto vaikuttaa häneen siten, että hän tuntee lyhytaikaisesti masennusta. Tällaisina aikoina mies saattaa ottaa vaimoonsa etäisyyttä, koska hänestä tuntuu, että vaimo haluaa saada hieman aikaa itselleen. Vaimo voi tulkita miehensä läheisyyden puuttumisen vahvistavan hänen pahimman pelkonsa: sen, ettei mies enää rakasta häntä. Vaimo saattaa puhua hyökkäävästi miestään vastaan, koska hän yrittää saada tämän väkisin rakastamaan ja auttamaan häntä.

”Kultaseni, mikä hätänä?”

Kun miehellä on jokin painetta aiheuttava ongelma, hän saattaa hakeutua johonkin rauhalliseen paikkaan ja ruveta pohtimaan sitä. Nainen voi herkästi tajuta kireän tunnelman, ja hänen vaistomainen reaktionsa on se, että hän koettaa rohkaista miestään ulos kuorestaan. Miten hyvää tarkoittavia nämä yritykset ovatkin, mies voi pitää niitä tungettelevina ja nöyryyttävinä. Yrittäessään vetäytyä omiin oloihinsa pohtimaan ongelmaansa mies vilkaisee olkapäänsä yli ja näkee vaimonsa tulevan uskollisesti ja päättäväisesti perässä. Hän kuulee lempeän äänen sanovan moneen kertaan: ”Kultaseni, mikä sinua painaa? Mitä on tapahtunut? Puhutaan siitä.”

Jos vaimo jää vaille vastausta, hän voi tuntea itsensä loukatuksi. Kun vaimolla on jokin ongelma, hän haluaa puhua siitä miehensä kanssa. Toisaalta mies, jota hän rakastaa, ei haluakaan kertoa hänelle ajatuksistaan. ”Hän ei varmaankaan enää rakasta minua”, saattaa vaimo päätellä. Kun mies sitten pahaa aavistamatta lopulta sukeltaa esiin sisäisestä maailmastaan, tyytyväisenä löytämäänsä ratkaisuun, hän ei löydäkään huolestunutta, rakkaudellista puolisoa, jota hän ei huolinut mukaan ratkomaan ongelmaansa, vaan ärsyyntyneen vaimon, joka on valmiina vaatimaan selitystä siihen, miksi hänet torjuttiin kylmästi.

”Sinä et koskaan kuuntele minua!”

Syytös kuulostaa hullunkuriselta. Miehestä tuntuu siltä, ettei hän muuta teekään kuin kuuntelee. Kun vaimo puhuu, vaimolla on kuitenkin selvä tunne siitä, että hänen sanojaan seuloo ja analysoi tietokone, joka on pantu ratkaisemaan matemaattista tehtävää. Hänen epäilyksensä saavat vahvistuksen, kun mies keskellä jotakin lausetta sanoo: ”No mutta mikset sinä vain ...”

Kun vaimo lähestyy miestään kertoakseen ongelmastaan, niin hyvin usein tilanne on se, että hän ei ole panemassa sitä miehensä syyksi eikä ole etsimässä siihen ratkaisua mieheltään. Eniten vaimo kaipaa myötätuntoista, ymmärtäväistä korvaa, joka ei kuuntele vain kylmiä tosiasioita, vaan myös niitä ajatuksia ja tuntemuksia, joita jokin asia on herättänyt hänessä. Tämän jälkeen vaimo ei halua saada neuvoja, vaan vahvistuksen sille, että hänen ajatuksensa ja tuntemuksensa ovat olleet hyväksyttäviä. Tässä selitys siihen, miksi moni hyvää tarkoittanut mies on saanut aikaan räjähdyksen sanottuaan vain: ”Kultaseni, sinun ei pitäisi suhtautua asiaan tuolla tavoin. Ei se noin vakavaa ole.”

Usein ihmiset otaksuvat, että heidän puolisonsa osaa lukea heidän ajatuksiaan. ”Olemme olleet naimisissa 25 vuotta”, sanoi eräs mies. ”Jollei vaimoni nyt jo tiedä, mitä haluan, niin asian täytyy olla niin, että hän ei joko välitä tai ei kiinnitä huomiota.” Muuan asiantuntija kirjoittaa aviosuhdetta käsittelevässä kirjassaan: ”Kun aviopuolisot eivät kerro toisilleen, mitä he haluavat, ja alinomaa arvostelevat toisiaan sen johdosta, että nämä ovat päästäneet käsistään hyviä tilaisuuksia, ei ole yllätys, että rakkauden ja yhteistoiminnan henki katoaa. Sen tilalle tulee – – kilpailu, jossa kumpikin puoliso yrittää pakottaa toisen tyydyttämään tarpeitaan.”

”Olet niin vastuuton!”

Vaimo ei ehkä suoraan sano näin miehelleen, mutta hän voi ilmaista sen aivan yhtä selvästi äänensävyllään. Kysymystä ”Miksi olet näin myöhässä?” voidaan pitää pyyntönä saada tietoja. On kuitenkin luultavampaa, että mies tulkitsee vaimonsa syyttävän katseen ja käsien puuskassa olemisen näin: ”Senkin vastuuton pikkupoika! Olen ollut sinun takiasi huolissani. Mikset soittanut? Sinä et sitten yhtään ajattele! Nyt ruoka on pilalla!”

Vaimo on tietenkin oikeassa ruoan ollessa kysymyksessä. Jos kuitenkin syntyy riita, niin onko myös heidän suhteensa vaarassa? ”Useimmiten riitoihin ei ole syynä se, että kaksi ihmistä on jostakin eri mieltä, vaan se, että joko mies ajattelee, ettei vaimo hyväksy hänen näkemystään, tai nainen ei hyväksy sitä, millä tavoin mies puhuu hänelle”, toteaa John Gray.

Jotkut ovat sitä mieltä, että koti on paikka, missä jokaisella pitää olla vapaus sanoa, mitä hän haluaa. Taitava sanankäyttäjä kuitenkin pyrkii rakentamaan sopua ja saamaan aikaan rauhan, ja hän ottaa huomioon kuulijansa mielipiteet ja tunteet. Tällaista puhetta voitaisiin jollain tapaa verrata siihen, että joku tarjoaa puolisolleen lasin jäävettä, sen sijaan että loiskauttaisi sen hänen kasvoilleen. Jos jäävettä voidaan antaa toiselle kahdella näin erilaisella tavalla, voivat myös puhetavat, joilla haluttu viesti aiotaan toimittaa perille, erota yhtä paljon toisistaan.

Riidat haihtuvat ja kotielämä muuttuu onnelliseksi, kun sovellamme seuraavia Kolossalaiskirjeen 3:12–14:n sanoja: ”Pukeutukaa – – sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.”

[Kuva s. 9]

Mies puolustaa tosiasioita, nainen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan