Huolenpidon päivittäiset paineet ja niistä selviytyminen

JOS vanhemmista huolehtiminen aiheuttaa sinulle paineita, varsinkin aivan odottamattomia paineita, voit helposti tuntea syyllisyyttä. Saatat kysyä itseltäsi: Eikö suhteeni vanhempiini ole kunnossa? Eivätkö aikuiset lapset pysty monissa kulttuureissa asumaan onnellisesti vanhempiensa kanssa koko elämänsä ajan?

Sinun tilanteesi voi kuitenkin olla erilainen. Vanhempasi ovat ehkä muuttaneet luoksesi asuttuaan muualla 20, 30 tai 40 vuotta tai vieläkin kauemmin. Tämä merkitsee sitä, että suurimman osan elämästänne sinä ja vanhempasi olette omaksuneet elämäntapoja toisistanne riippumatta. Useiden vuosikymmenten kuluessa nuo tavat ovat voineet muotoutua hyvin erilaisiksi. Mutta nyt kun pidät huolta vanhemmistasi, sinun on saatettava elämäsi sopusointuun heidän elämänsä kanssa. Tämä voi olla nyt vaikeampaa kuin siinä tapauksessa, että olisitte asuneet yhdessä koko ajan.

Lisäksi jotkut vanhemmat voivat olla melko sairaita tai tarvita muuta erityishuolenpitoa. Vaikka saatat kiitettävästi huolehtia kaikesta tarpeellisesta etkä tällä hetkellä näe mitään syytä sijoittaa vanhempiasi laitoshoitoon, on ymmärrettävää, että tällainen tilanne kasaa päivittäin paineita teille kaikille. Vanhemmista huolehtiminen on luonnollista; vanheneminen ja sairastuminen eivät ole. Luojan tarkoitus ei milloinkaan ollut, että ihmisten voimat ja terveys heikkenisivät iän myötä. Älä siksi ajattele, että sinussa on jotakin vialla, jos tilanne vaatii sinulta oletettua enemmän henkisiä ja fyysisiä voimavaroja. (1. Mooseksen kirja 1:26–31; Psalmit 90:10.)

Hoitamiseen liittyvät paineet eivät välttämättä tarkoita sitä, että sinun ja vanhempiesi välinen suhde olisi huono. Varsinkin jos olit hyvissä väleissä heidän kanssaan, ennen kuin he alkoivat tarvita apuasi, kaikki kokemanne vaikeudet johtuvat todennäköisesti hoitosuhteen tuomista haasteista. Miten voit menestyksellisesti kohdata nämä päivittäiset paineet?

Syyllisyydentunteeseen suhtautuminen

Sellaisetkin ihmiset, jotka tekevät vanhempiensa hyväksi kaiken, minkä he voivat ja mitä heidän tulee tehdä, tuntevat toisinaan syyllisyyttä sen vuoksi, etteivät he tee enempää. Aiheeton syyllisyydentunne voi kuitenkin olla ongelma. Voit havaita tekeväsi ratkaisuja, joiden tarkoitus on huojentaa syyllisyydentunnettasi, mutta jotka eivät välttämättä koidu sinun tai vanhempiesi parhaaksi. Mitä esimerkiksi tapahtuisi, jos nainen lievittääkseen omaa aiheetonta syyllisyydentunnettaan uppoutuisi vanhempiensa hoitamiseen niin täysin, että hän laiminlöisi aviomiestään ja lapsiaan? Hän, hänen miehensä ja lapsensa joutuisivat kärsimään seurauksista. Älä anna siksi aiheettoman syyllisyydentunteen hallita elämääsi.

Tunnetko joskus syyllisyyttä sen vuoksi, ettet näytä millään pystyvän tekemään kylliksi vanhempiesi hyväksi? Silloin vanhemmillasi on mahdollisesti enemmän tarpeita kuin sinä kykenet täyttämään. Tilanne voi olla sellainen, että teetpä mitä tahansa, aina jää vielä paljon tehtävää. Jos sitä paitsi yrität hoitaa vanhempiasi voidaksesi maksaa heille takaisin kaiken sen, mitä he tekivät sinun hyväksesi varttuessasi heidän hoivassaan, tunnet aina syyllisyyttä, koska et yksinkertaisesti pysty korvaamaan sitä heille täysin.

Kirjassa ”Sinä ja ikääntyvät vanhempasi” osoitetaan, että sinun on päätettävä, kuinka paljon ponnistelet vanhempiesi hyväksi. Siinä sanotaan: ”Säästät itseäsi suuresti, kun et tee – – [ratkaisujasi] ensisijaisesti sen perusteella, mitä haluaisit tehdä, tai edes sen perusteella, mitä sinun kuuluisi tehdä, vaan sen perusteella, mitä voit tehdä.”

Määritä siis realistisesti, mitä voit odottaa itseltäsi. Voisi olla hyvä pyytää apua joltakulta luotettavalta ystävältä, joka tuntee kykysi, rajoituksesi ja perhetilanteesi. Voitko ottaa vanhempasi asumaan kanssasi? Onko luonasi riittävästi tilaa? Suostuvatko he muuttamaan? Elleivät vanhemmat asu kanssasi, milloin ja kuinka usein voit käydä heidän luonaan? Jos teet voitavasi, sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Jos syyllisyydentunne silti vaivaa sinua, myönnä, että se on aiheeton tunne, äläkä anna sen ohjata päätöksiäsi.

Jaa taakkaa

Raamatun Saarnaajan kirjassa osoitetaan, kuinka vahingollista on olla ”kovin jumalaton” tai ”kovin vanhurskas” ja että esiintymällä liian vanhurskaana voit ”tuhota itsesi” (Saarnaaja 7:17–19). Näin voi käydä, jos yrität tehdä enemmän kuin haluat, pystyt ja sinun edes kuuluukaan tehdä.

Jos sinulla on jo tiivis ohjelma, ennen kuin alat huolehtia vanhemmistasi, sinun täytyy karsia aikataulustasi joitakin muita toimia tai saada apua. Kuitenkin monet avun tarpeessa olevat epäröivät pyytää sitä. He ovat ehkä liian ujoja tai väittävät toisten olevan haluttomia auttamaan. Teet kuitenkin itsellesi ja kaikille ympärilläsi oleville karhunpalveluksen, jos väsytät itsesi loppuun. Vanhempien hoivaamiseen liittyviä asioita käsittelevässä kirjassaan E. Jane Mall nimittää tällaista liiallista yrittämistä ”marttyyrisyndroomaksi”. Kirjoittaja neuvoo: ”Sinun tulisi panna asiat arvojärjestykseen, ja kolmen tärkeimmän asian joukossa tulisi olla aika jonka käytät – – [puolisosi] kanssa, aika jonka käytät lastesi ja ystäviesi kanssa, sekä aika jonka varaat itsellesi.”

Voi olla, että sinun täytyy jakaa taakkaa. Mistä voit siinä tapauksessa saada apua? Perheenjäsenet, ystävät, naapurit ja vanhustenhoidon ammattilaiset voivat auttaa. Sinun on kuitenkin pyydettävä apua. Avunpyyntö on esitettävä suoraan; vihjeet eivät aina riitä. Saatat yllättyä huomatessasi, ketkä ja kuinka monet ovat halukkaita auttamaan, kunhan vain kerrot selvästi, mitä tarvitset, ja esität täsmällisiä toivomuksia. Voisit esimerkiksi pyytää joltakulta siivousapua. Jos se toisi sinulle kaivattua helpotusta, sinun ei kannata pitää kiinni siitä ajatuksesta, että haluat siivota itse koko talon, koska ”kukaan muu ei osaa tehdä sitä oikein”.

Jos sinulla on veljiä tai sisaria, heilläkin on velvollisuus huolehtia vanhemmistaan. Tähän mennessä sinä olet ehkä hoitanut vanhempasi kokonaan tai suurimmaksi osaksi, koska olet luullut, etteivät veljesi ja sisaresi pysty osallistumaan tai halua osallistua siihen. Mutta oletko pyytänyt suoraan heidän apuaan? Auttamishaluisia kyllä on, kunhan heille vain kerrotaan selvästi avuntarpeesta.

Jotkut pitävät isän tai äidin hoitamista yksinoikeutenaan, koska he yrittävät saavuttaa hänen hyväksymyksensä tai vaalia sitä. Tai he saattavat tuntea olevansa kuuliaisia vanhempiaan kohtaan huolehtimalla kaikesta itse. He voivat valittaa sitä, että toiset eivät tarjoa apua, mutta viestivät samalla haluavansa kaiken pysyvän ennallaan. Tälläkin tavalla voi yrittää olla liian vanhurskas. Mutta miksi tuottaisit itsellesi tarpeetonta kärsimystä? Jos apua on saatavilla, pyydä sitä ja ota se vastaan.

Muutama varoituksen sana on paikallaan: Älä odota, että veljesi ja sisaresi ottavat kannettavakseen yhtä paljon vastuuta kuin sinä. Vaikka he voisivatkin toisinaan tasata vastuun, usein heidän on omien olosuhteidensa vuoksi vaikeaa, ellei mahdotontakin, toimia siten. Monesti on käytännöllisintä järjestää niin, että yksi perheestä on ensisijainen hoitaja ja muut, erityisesti veljet ja sisaret, auttavat taloudellisesti sekä siten, että he soittavat vanhemmilleen, käyvät heidän luonaan tai ottavat heidät silloin tällöin luokseen tai jollekin viikonloppumatkalle.

Yhdessä asuminen

Yhdessä asuminen voi toisinaan synnyttää pientä ärtymystä. Läheisten perheenjäsenten tavat voivat tuntua sietämättömiltä, vaikka antaisit samanlaisen käytöksen helposti anteeksi jollekulle ystävällesi.

Isäsi tai äitisi voi lisäksi sanoa jotakin seuraavankaltaista: ”Toivoisin, että olisit enemmän minun kanssani, mutta eihän sinulla ole aikaa siihen.” Ajatuksen taakse saattaa kätkeytyä olettamus, ettet todellisuudessa välitä hänestä riittävästi. Tuollainen lausahdus voi harmittaa sinua. Eikö ärsyyntymisen sijasta olisi parempi kohdistaa huomio vanhempasi perimmäiseen huolenaiheeseen, siihen että hän haluaisi viettää enemmän aikaa kanssasi? Vaikket voikaan suostua pyyntöön, on parempi selittää asiat ystävällisesti kuin vastata loukkaavasti (Sananlaskut 12:18).

Kun pyrit vilpittömästi kehittämään Raamatussa suositeltuja ominaisuuksia, voit olla ystävällinen mutta tarvittaessa luja. Kolossalaisille osoitetussa Raamatun kirjassa myönnetään realistisesti, että toisinaan meillä on ”valituksen syytä toista vastaan”, ja meitä neuvotaan: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi.” Lisäksi meitä kehotetaan pukeutumaan ”sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen”. (Kolossalaisille 3:12–14.) Varmasti tällaiset ominaisuudet auttavat paljolti vähentämään yhdessä asumisesta johtuvia ärtymyksen aiheita.

Silloinkaan kun sinulle sattuu erehdys, menetät kärsivällisyytesi ja sanot jotakin sellaista, mitä sitten kadut, ”älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa”. Pyydä nopeasti anteeksi ja unohda koko asia. Älä ala tuntea syyllisyyttä tämänkään asian vuoksi. (Efesolaisille 4:26, 27.)

Yksityisyyden varjeleminen

Jos sinä ja vanhempasi asutte saman katon alla, voit huomata, että yksityisyyden säilyttäminen on vaikeaa. Sinä ja vanhempasi tarvitsette kuitenkin jonkin verran omaa rauhaa. Voisit keskustella tästä ongelmasta heidän kanssaan ja päästä yhteisymmärrykseen siitä, että tietyt ajat ja paikat ovat vain sinua tai omaa perhettäsi varten. Joissakin perheissä, joskaan ei kaikissa, ymmärretään esimerkiksi suljetun oven, jossa on teksti ”Ei saa häiritä”, tarkoittavan sitä, että huoneessa oleva haluaa olla rauhassa jonkin aikaa.

Ellei huoneessa ole ovea, samaan tarkoitukseen voitaisiin käyttää sermiä tai seinäkettä. Mikäli kaivattua yksityiselämää yllättäen häiritään, tahdikas muistutus saattaisi olla paikallaan. Asian ydin on se, että kaikkien perheeseen kuuluvien on tärkeää kunnioittaa toinen toisensa yksityisyyden tarvetta.

Etu

Muista, että vaikka vanhempiesi terveyden heikkeneminen tuottaakin sinulle tuskaa, Luojamme, Jehova, haluaa meidän säilyttävän ilomme silloinkin, kun joudumme kestämään koettelevia olosuhteita. Hoitotyö voi auttaa sinua myös vetäytymään lähemmäs Jehovaa, kun turvaudut häneen rukouksessa. Eräs vanhemmistaan huolehtiva nainen ilmaisi asian näin: ”Olin aina ollut lähellä Jehovaa, mutta vanhempieni hoivaaminen opetti luottamaan häneen täysin. Ero oli yhtä suuri kuin silloin, kun keskustelee puhelimessa jonkun kaukana olevan ihmisen kanssa tai kun saa hänet vierelleen. Jehova oli aivan vierelläni.”

Vanhemmista huolehtiminen on etu ja velvollisuus. Pidä yhteyttä vanhempiisi, jotta tiedät, mitä he tarvitsevat. Huolehdi heistä ja säilytä ilosi tuossa työssä. (Filippiläisille 4:4–7; 1. Pietarin kirje 5:7.)

[Tekstiruutu s. 7]

Vanhemmista huolehtiminen voi olla miellyttävää

1. Tavallisesti vanhemmat haluavat, että heillä on merkityksellinen suhde aikuisiin lapsiinsa. Sinun on siksi vetäydyttävä lähelle vanhempiasi ja paljastettava heille tärkeitä puolia itsestäsi. Tämä voi olla vaikeaa isän tai äidin ja aikuisen lapsen välisessä suhteessa. Jommankumman osapuolen tuomitsevat asenteet voivat nousta esteeksi. Tällaiset asenteet täytyy hylätä, jotta suhteesta voi tulla läheinen.

2. Jos jompikumpi vanhemmistasi kertoo sinulle jostakin ongelmasta tai huolestaan, kuuntele empaattisesti. Kielteiset tunteet voivat voimistua, jos vastaat heidän tunteitaan vähätellen ja sanot esimerkiksi: ”No, eihän asia nyt sentään niin huonosti ole” tai: ”Tiedän, sillä minulle on käynyt ihan samoin.” Pääset paljon parempiin tuloksiin, kun yrität saada selville vanhempasi pohjimmaiset tunteet ja sitten suhtaudut vakavasti ja otat osaa niihin (”sinulla tuntuu nyt olevan vaikeaa, mutta eiköhän tästä yhdessä selvitä”). (Sananlaskut 20:5.)

3. Jos puolisosi on vanhempien ensisijainen hoitaja, auta häntä fyysisesti ja henkisesti. Keskustele hänen kanssaan; muutoin syntyy väärinkäsityksiä. Aviopuolison tuki merkitsee hyvin paljon. Eräs nainen, joka ei saanut tukea perheeltään, kertoi, että siitä oli ”vaikeampi selviytyä kuin varsinaisesta äidin hoitamisesta”. Toisaalta hän arvosti suuresti sitä, että eräs ystävätär auttoi häntä tarpeen tullen. Hän sanoi: ”Sydäntäni lämmitti, kun hän tarjoutui auttamaan. Se tuntui minusta hyvältä ja teki meistä entistä läheisempiä.”

[Tekstiruutu s. 10]

Kun sinusta huolehditaan

Sinä saatat itse olla huolenpidon kohteena. Mitä voit tehdä, jotta suhde lapsiisi säilyisi tasapainoisena ja sopuisana?

Jotkut vanhemmat tekevät sen virheen, että he yrittävät saada tilanteen hallintaansa nalkuttamalla, urkkimalla tai ruokkimalla syyllisyydentunnetta. Tiedät todennäköisesti, että tällöin tilanne vain riistäytyy valvonnastasi ja paineet kasvavat. Asiat luistavat paremmin, kun osoitat kunnioittavasi aikuisia lapsiasi, heidän yksityisyyttään ja näkökantojaan, silloinkin kun olet eri mieltä asioista. Sinun kannattaa kiittää lapsiasi säännöllisesti. Eräs aikuinen nainen sanoi: ”Lapsi kaipaa vanhempiensa hyväksymystä, onpa hän minkä ikäinen tahansa.”

Kerro lapsillesi tällaisen rakkauden ja kunnioituksen ilmapiirin vallitessa, mitä tarvitset. Vihjauksista ja epämääräisistä merkeistä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä, joten ole suora mutta huomaavainen. Vaikka sinä ja lapsesi olisitte eri mieltä jostakin asiasta, tahdikkuutesi ansiosta väärinkäsitykset eivät pääse turmelemaan läheistä, rehellistä suhdettanne.

[Kuvat s. 8, 9]

Varaa aikaa myös puolisollesi, lapsillesi ja itsellesi sen ohella, että huolehdit vanhemmistasi