Ihmisten auttaminen lukemaan
KEITÄ ovat nämä miljoonat, jotka eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa? Yleensä he ovat vastuuntuntoisia, ahkeria kansalaisia. Kehitysmaissa he hankkivat ravinnon, vaatteet ja suojan valtaosalle niiden väestöstä. Teollisuusmaissa he ottavat vastaan sellaisia töitä, joita ketkään muut eivät halua tehdä – töitä, jotka ovat uuvuttavia, yksitoikkoisia ja halpa-arvoisia, mutta silti yhteiskunnan kannalta välttämättömiä.
Siihen, että jotkut eivät osaa lukea eikä kirjoittaa, on useimmiten syynä mahdollisuuksien puute. Kokonaisuutena katsoen lukutaidottomat eivät ole tyhmiä, oppimattomia eivätkä kyvyttömiä. ”Ei minun järjenjuoksussani mitään vikaa ole”, sanoi eräs tyypillinen oppilas. ”Minun ongelmani on vain se, etten osaa lukea.”
Mahdollisuuksien puute
Monilla lukutaidottomuuteen on syynä köyhyys. Perheitten tasolla köyhyys merkitsee sitä, että ihmisille on tärkeämpää hankkia ruokaa kuin koulusivistystä. Kun lasten työpanos tarvitaan kotona, he eivät käy koulua. Monet niistä, jotka käyvät koulua, joutuvat jättämään sen kesken.
Köyhyydestä on haittaa myös yhteiskunnan tasolla. Kehitysmailla, joilla on paljon ulkomaista velkaa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin säästää koulumenoissaan. Esimerkiksi Afrikassa pieneni koulumenojen kokonaismäärä melkein 30 prosenttia 1980-luvun alkupuoliskolla. Siinä missä rikkaat maat käyttävät jokaista koululasta kohden noin 35000 markkaa vuodessa, käyttävät jotkin köyhät Afrikan ja Etelä-Aasian maat lasta kohden vain noin 12 markkaa. Seurauksena on ollut se, että kouluja on liian vähän ja opettajilla on liikaa oppilaita.
Sodat ja sisällissodat vaikuttavat myös siihen, että on lukutaidottomuutta. UNICEF on arvioinut, että seitsemän miljoonaa lasta viruu pakolaisleireillä, joilla koulunkäyntimahdollisuudet ovat usein riittämättömiä. Eräässä Afrikan maassa pelkästään on 1,2 miljoonalla alle 15-vuotiaalla lapsella koulunkäynti keskeytyksissä sisällissodan takia.
Niillä, joilla ei ole lapsuudessaan ollut mahdollisuutta käydä koulua, tarjoutuu joskus tilaisuus oppia lukemaan ja kirjoittamaan myöhemmällä iällä, mutta kaikki eivät pidä sitä vaivan arvoisena. Eräässä kehitysmaiden kouluoloja tarkastelevassa kirjassa sanotaan maaseudun lukutaidottomista: ”On epätodennäköistä, että aikuinen, joka on tullut toimeen ilman luku- ja kirjoitustaitoa, tuntee palavaa halua lukea ja kirjoittaa. – – Vaikka olisi täysin väärin tehdä sellaista johtopäätöstä, että hän on täysin tyytyväinen olosuhteisiinsa, hän ei silti ehkä ole niin tyytymätön, että olisi halukas tekemään kovinkaan paljon niiden muuttamiseksi.” (Adult Education for Developing Countries.)
Monilla kuitenkin on voimakas halu kehittää itseään. Syitä on tietenkin monenlaisia. Jotkut haluavat yksinkertaisesti kohentaa koulusivistystään ja itsetuntoaan. Toisilla ovat kannustimena taloudelliset syyt. Ne, joilla ei ole työtä, ajattelevat, että lukutaidon ansiosta heidän on helpompi saada sitä, ja ne, joilla on työtä, saattavat etsiä parempaa työtä.
Tiedostaessaan sen, miten suuri merkitys lukutaidolla on sekä yksityisten ihmisten että koko yhteiskunnan eteenpäinmenolle, hallitukset ja erilaiset järjestöt ovat järjestäneet koulutusohjelmia aikuisten opettamiseksi lukemaan ja kirjoittamaan. Se ei ole mikään helppo tehtävä, sillä opettajien täytyy paitsi kyetä osoittamaan empatiaa myös ymmärtää, että aikuisoppilas on joissakin suhteissa aivan erilainen kuin koululapsi.
Aikuisopiskelijan muotokuva
Niiden, jotka opettavat aikuisia, tulee ymmärtää, että aikuisopiskelijat ovat koululapsiin verrattuna erilaisia. Aikuisilla on vakiintuneempi persoonallisuus ja vakiintuneemmat tavat, asenteet ja päämäärät kuin lapsilla, joten he eivät ole enää yhtä joustavia ja vastaanottavaisia kuin lapset. Toisaalta aikuisilla on runsaasti kokemusta, jonka varaan he voivat rakentaa uutta, ja he pystyvät helpommin omaksumaan sellaisia asiatietoja ja käsitteitä, jotka voivat aluksi saattaa lapset ymmälleen. Useimmiten heillä ei ole yhtä paljon vapaa-aikaa kuin lapsilla. Eräs tärkeä eroavuus on se, että aikuisopiskelijoilla on vapaus keskeyttää koulunkäyntinsä milloin tahansa, mitä vapautta lapsilla ei ole.
Monilla lukutaidottomilla aikuisilla on harvinaislaatuisia kykyjä, ja he ovat menestyneet joillakin elämänalueilla; on vain niin, että he eivät ole hankkineet luku- ja kirjoitustaitoa. On tärkeää, että lukutaidonopettaja kannustaa heitä käyttämään hyväkseen sitä mukautuvaisuutta, luovuutta ja kärsivällisyyttä, jota he ovat jo osoittaneet muuten elämässään.
Lukutaidoton tarvitsee rohkeutta voidakseen myöntää avuntarpeensa ja pyytää apua. Vaikka olosuhteet ovat erilaisia ja ihmiset ovat yksilöinä erilaisia, monet aikuiset suhtautuvat luku- ja kirjoitustaidon opetteluun epäillen ja tuntien itseluottamuksen puutetta. Joillakuilla voi koulumenestys olla pitemmältä ajalta heikkoa. Toiset ehkä ajattelevat, että he ovat liian vanhoja oppiakseen uutta. ”Vanhana on vaikea oppia vasenkätiseksi”, sanoo nigerialainen sananparsi.
Opettajat voivat vahvistaa itseluottamusta ja saada mielenkiinnon säilymään siten, että he antavat nopeasti kiitosta edistymisestä. Oppikurssi on syytä laatia siten, että oppilaiden mahdollisuus epäonnistua jää hyvin pieneksi, ja samalla on syytä huolehtia siitä, että oppimistavoitteet pysyvät sellaisina, että ne on kukin vuorollaan mahdollista myös saavuttaa. Eräässä aikuisopetuksen oppaassa sanotaan: ”Onnistuminen odotetulla tavalla on todennäköisesti tärkein motivaatiota ylläpitävä tekijä.” (Educating the Adult.)
Aikuiset yleensä tietävät, mitä he haluavat saada kouluopetukseltaan, ja he yleensä haluavat edetä nopeasti kohti tavoitteitaan. Eräs afrikkalainen aikuisopetuksen tuntija on sanonut: ”He haluavat aloittaa oppikurssin, hankkia tarvitsemansa opin mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen lopettaa opintonsa.”
Joskus oppilas saattaa malttamattomuudessaan asettaa itselleen liian kunnianhimoisia tavoitteita. Opettajan pitäisi jo heti alussa auttaa oppilastaan asettamaan välitavoitteita, lyhyen ajan tavoitteita, ja sen jälkeen auttaa häntä niiden saavuttamisessa. Sanokaamme, että joku kristitty ilmoittautuu luku- ja kirjoitustaidon kurssille, koska hän haluaa oppia lukemaan Raamattua ja sitä selittäviä julkaisuja. Nämä ovat pitemmän ajan tavoitteita. Kun oppilas työskentelee niiden saavuttamiseksi, opettaja voi kannustaa häntä asettamaan itselleen välitavoitteita, joita ovat esimerkiksi aakkosten oppiminen, etukäteen valittujen raamatunkohtien löytäminen ja lukeminen ja pelkistettyjen Raamattua selittävien julkaisujen lukeminen. Kun oppilas saavuttaa tavoitteet yhden toisensa jälkeen, hänellä säilyy motivaatio ja hän haluaa jatkaa opiskeluaan.
Tehokkaat opettajat voivat tehdä paljonkin oppilaittensa motivaation vahvistamiseksi, kun he rohkaisevat oppilaitaan, antavat heille kiitosta ja auttavat heitä työskentelemään käytännöllisten, realististen tavoitteitten saavuttamiseksi. Aikuisten ei kuitenkaan pidä odottaa, että heitä on ruokittava lusikalla, ennen kuin he voivat edistyä. Heidän täytyy olla halukkaita ottamaan vastuu omasta koulunkäynnistään ja työskentelemään ahkerasti oppiakseen uusia asioita. Kun he tekevät näin, he oppivat lukemaan ja kirjoittamaan ja nämä taidot muuttavat heidän elämänsä toisenlaiseksi.
[Tekstiruutu s. 6]
Ohjeita luku- ja kirjoitustaidon aikuisopetukseen
1. On tärkeää vahvistaa oppilaan motivaatiota. Opettajan tulee ensimmäiseltä oppitunnilta lähtien tähdentää sitä, mitä hyötyä luku- ja kirjoitustaidon oppimisesta on, ja kannustaa oppilasta asettamaan itselleen järkeviä pitemmän ja lyhyen ajan tavoitteita.
2. Jos oppilas mielii edistyä, hänen tulee saada opetusta useita kertoja viikossa. Yksi kerta viikossa ei riitä. Oppilaan tulee saada oppituntien väliin kotiläksyjä.
3. Älä ole liian vaativa äläkä lannista oppilastasi kasaamalla yhdelle oppitunnille liikaa aineistoa. Se voi saada hänet masentumaan ja jättämään kurssin kesken.
4. Ole aina rohkaiseva ja myönteinen. Luku- ja kirjoitustaito opitaan pienin askelin, asteittain. Oppilaan tulee voida olla tyytyväinen edistymiseensä.
5. Kannusta oppilastasi soveltamaan oppimaansa mahdollisimman nopeasti jokapäiväiseen elämäänsä.
6. Älä haaskaa aikaa sivuseikkoihin. Aikuisilla ei ole aikaa tuhlattavaksi. Käytä suurin osa opetusajasta olennaisten asioitten opettamiseen.
7. Suhtaudu oppilaaseesi aina kunnioittavasti ja anna hänelle se arvo, jonka hän ansaitsee. Älä milloinkaan nolaa äläkä väheksy häntä.
8. Ole valpas huomaamaan yksilölliset ongelmat. Oppilas ei ehkä kykene lukemaan pientä tekstiä, koska hän tarvitsee silmälasit. Joku toinen oppilas saattaa olla huonokuuloinen, joten hänen on ehkä vaikea kuulla oikeaa ääntämistapaa.
9. Oppilaan pitäisi opetella tekstaamaan ennen kuin hän yrittää kirjoittaa kaunokirjoitusta (jossa kirjaimet liitetään yhteen). Tekstaamisen oppii nopeammin, ja siinä käytetyt kirjaimet muistuttavat enemmän painetun tekstin kirjaimia.
10. Hyvä keino opettaa kirjainten kirjoittamista on se, että oppilas saa piirtää niitä mallista. Hän voi piirtää kirjaimen muutaman kerran mallista ja sen jälkeen yrittää sen jäljentämistä ilman mallia.
11. Lukutaidossa edistyminen on usein nopeampaa kuin kirjoitustaidossa edistyminen. Älä viivyttele ääneenlukuharjoitusten jatkamista, jos oppilas ei suoriudu kotiläksyksi saamistaan kirjoitustehtävistä. Toisaalta tulee muistaa, että uudet kirjaimet opitaan ja muistetaan helpommin, jos oppilas harjoittelee niiden kirjoittamista.
12. Vaikka aikuisopiskelija saattaa olla muutoin hyvinkin taitava käsistään, niin kynällä kirjoittaminen voi tuntua hänestä vaikealta ja turhauttavalta. Häneltä ei pidä vaatia täysin puhdasmuotoisia kirjaimia.