Raamatun näkökanta
Apua murheeseesi
”SURU TEKEE MEISTÄ KAIKISTA JÄLLEEN LAPSIA: SE HÄVITTÄÄ KAIKKI ÄLYKKYYDEN EROT. VIISAINKAAN EI TIEDÄ MITÄÄN.” (RALPH WALDO EMERSON, 1800-LUVULLA ELÄNYT YHDYSVALTALAINEN RUNOILIJA JA ESSEISTI)
KUOLEMAN pistin ei ainoastaan tuota tuskaa vaan saa myös useimmat jälkeenjääneistä murtumaan: aviomiehen, vaimon, isän, äidin, pojan, tyttären tai ystävän. Viisas voi esittää kysymyksiä mutta ei kuule lohduttavia vastauksia, ja vahva voi itkeä murheen taakan alla mutta ei saa huojennusta. Raamatun lukijoille saattaa muistua mieleen, miten Daavid itki petollisen Absalomin teloitusta: ”Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!” (2. Samuelin kirja 18:33.) Tässä ei kuningas itkenyt petturia, vaan isä itki kuollutta poikaansa. Sinullakin on voinut olla samanlainen tunne, kun olet menettänyt jonkun omaisesi.
Syvän surun aikana saattaa herätä kysymyksiä, jotka vaivaavat mieltä. Miksi sen täytyi tapahtua? Tiesikö Jumala, että näin kävisi? Jos hän tiesi, miksei hän estänyt sitä? Vaikka ihminen olisi perehtynyt hyvin Raamattuun ja tietäisi, että kuolleet herätetään, mieltä askarruttavat kysymykset voivat vaatia syvällistä mietiskelyä, jotta hän saisi lohdutusta.
Väärät vastaukset eivät tuota todellista tyydytystä, ne antavat vain valheellista lohtua. Kun ihmiselle sanotaan: ”Jumala tarvitsi rakkaasi”, se johtaa usein siihen, että hän kääntää katkeroituneena selkänsä Jumalalle. Raamatun totuus vastaa murhetta koskeviin kysymyksiin ja vetää ihmistä lähemmäksi Jehova Jumalaa sen sijaan, että se työntäisi hänet pois Jumalan luota. Meille vakuutetaan 2. Korinttolaiskirjeen 1:3, 4:ssä, että hän on hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala.
Jumalan tieto ja voima ovat sopusoinnussa keskenään
Jehova Kaikkivaltias tietää kaiken, mitä tapahtuu hänen valtavassa luomakunnassaan. Psalmissa 11:4 vakuutetaan meille: ”Herra, jonka istuin on taivaassa – hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset.” Heprealaiskirjeen 4:13:ssa apostoli Paavali kirjoitti: ”Eikä ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen.” Jumala ei ainoastaan tiedä, vaan myös välittää! Jeesus sanoi: ”Eikö kaksi varpusta myydä vähäarvoisesta kolikosta? Silti yksikään niistä ei putoa maahan Isänne tietämättä. – – te olette arvokkaammat kuin monta varpusta.” (Matteus 10:29, 31.)
Olisiko Jumala voinut estää rakkaan ennenaikaisen kuoleman ja sitä seuranneen murheen? Kyllä olisi. ”Kaikki on mahdollista Jumalalle”, sanoi Jeesus (Markus 10:27). Kauan sitten Jehova kuunteli kuolevan Hiskian rukousta, paransi hänet ja antoi hänelle lisää elinvuosia (Jesaja 38:2–5). Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Jehova kykene tekemään kaiken, mitä hän haluaa, mutta meidän täytyy ymmärtää enemmän hänen tahdostaan. Olemme kaikki lukeneet kertomuksia ihmisistä, jotka loukkaantuivat tai sairastuivat vakavasti ja selvisivät kuitenkin hengissä. Puuttuiko Jehova tilanteeseen heidän hyväkseen?
Joillakin ihmisillä on poikkeuksellista voimaa toipua sekä voimakas elämänhalu. Tämä saattaa selittää heidän ihmeeltä näyttävän toipumisensa. Tai jotkin uudet hoitomuodot ovat voineet osoittautua menestyksellisiksi. Meidän ei pidä siksi automaattisesti päätellä Jehovan puuttuneen asioiden kulkuun. (Filippiläisille 4:13.)
Jumalan sana selittää miksi ihmiset kuolevat
Roomalaiskirjeen 5:12:ssa apostoli Paavali selittää hyvin yksinkertaisesti, että esi-isämme Aadam kapinoi Luojaansa vastaan ja hänet tuomittiin oikeudenmukaisesti kuolemaan. Hänen jälkeläisinään me olemme syntisiä ja voimme kuolla milloin tahansa. Meillä ei ole takeita elämän jatkumisesta. Entisajan viisas kuningas Salomo tekee selväksi, että aika ja aavistamattomat tapahtumat voivat kohdata ketä tahansa ja milloin tahansa; ehkä ihminen joutuu kuolemaan johtavaan onnettomuuteen tai saa yllättäen parantumattoman sairauden. Tai jollakulla voi olla syntymävika, joka lyhentää hänen elämäänsä. Lisäksi Salomo selittää, että Jumalalla on kaikelle oma aikansa. Jumala on asettanut ajan, jolloin koko uskova ihmiskunta, ei vain yksi tai muutama ihminen, parannetaan Kristuksen Jeesuksen hallinnon aikana. (Saarnaaja 3:1; 9:11, UM; 1. Korinttolaisille 15:25, 26.)
Pidä mielessäsi tämä vakavoittava ajatus: kristityt eivät tee poikkeusta, kun on kyse ihmissukua koettelevista onnettomuuksista, ja he joutuvat siksi kokemaan asioita, jotka ovat yleisiä ihmiskunnalle. ”Koetukset, joita teidän on täytynyt kestää, ovat samanlaisia, joita ihmisillä tavallisesti on.” (1. Korinttolaisille 10:13, The Jerusalem Bible.)
Kohti toipumista
Kuolemantapauksen sattuessa on aika vuodattaa kyyneliä ja samalla rukoilla mitä vilpittömämmin Jehovaa, rukouksen Kuulijaa. Vetäydy nyt lähemmäs Jumalaa kuin koskaan ennen. Vuodata nyt hänelle sydämesi auliimmin kuin koskaan ennen ja pyydä nöyrästi ymmärrystä ja voimaa sopeutua tilanteeseen. Raamatussa kannustetaan meitä toimimaan juuri niin. Pietari kehottaa meitä heittämään kaikki huolemme hänelle, koska hän huolehtii meistä (1. Pietarin kirje 5:7). Kuinka lohduttavat ovatkaan Jumalan sanat Jesajan 57:15:ssä: ”Näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki.” Ne, joilla on särjetty henki, tarrautuvat Isään, ja heidän välillään on läheisempi suhde kuin koskaan aiemmin. ”Mitä lähemmäksi menette Jumalaa, sitä lähemmäksi hän tulee teitä”, kirjoittaa Jaakob (Jaakob 4:8, JB). Jaakob vakuuttaa, että Jumala haluaa antaa meille viisautta ja voimaa, joita tarvitsemme toipuaksemme.
Lisäksi huomaat tulevasi myötätuntoisemmaksi ja ymmärtäväisemmäksi toisia kohtaan, joilla on koetuksia ja vastoinkäymisiä. Tiedät enemmän siitä, miltä toisista tuntuu ja miten esittää heille lohdutuksen ja toivon sanoja. Saatat pystyä auttamaan murehtivaa suruajan yli. Osaat tosiaan suhtautua empaattisemmin vaikeuksissa oleviin ihmisiin. (Filippiläisille 2:1.)
Rakkaan ihmisen menetys voi tuntua tuskalliselta ja raskaalta jonkin aikaa, ehkä pitkäänkin. Mutta loppujen lopuksi se voi kirkastaa sitä edessä olevaa toivoa, että saamme palvella Jumalaa ilman tuskallisia kokemuksia. Jopa meidän kristillinen persoonallisuutemme voi vahvistua (1. Pietarin kirje 1:6, 7).
Älä siksi murheen tuottamasta tuskasta huolimatta anna koskaan periksi! Päätä jatkaa Jumalan palvelemista uskollisesti hänen ylistyksekseen ja kunniakseen sekä omaksi ikuiseksi pelastukseksesi.
[Kuvan lähdemerkintä s. 26]
Jozef Israëlsin teos The Day Before Parting: lahjoittanut Alice N. Lincoln, Museum of Fine Artsin luvalla, Boston