Harvinaisia valkoisia ja sinisilmäisiä alligaattoreita!
SEURAAVA selostus, jonka on laatinut Curt Burnette Audubon-instituuttia varten, kertoo poikkeuksellisista valkoisista alligaattoreista.
”Valkonahkainen, sinisilmäinen alligaattori ei ole uusi laji, vaan mississipinalligaattorin mutantti. Tätä mutaatiota sanotaan leukismiksi, ja nämä ovat siksi leukistisia alligaattoreita. Albiinoilla on valkoinen nahka ja punertavan keltaiset silmät. Leukistisilla eläimillä on väriainetta silmissä. Albinismi on harvinaista, mutta leukismi on vielä harvinaisempaa. Vaikka sitä tiedetään esiintyvän muutamilla muilla eläinlajeilla, nämä valkoiset alligaattorit ovat ensimmäisiä tunnettuja leukistisia lajinsa edustajia.
Valkoisia alligaattoreita on kahdeksantoista, ja ne kaikki löydettiin samasta pesästä elokuun lopussa 1987. Kolme cajunikalastajaa löysi ne Louisianasta läheltä Houmaa New Orleansista lounaaseen. Kun ensimmäiset valkoiset alligaattorit tuotiin 5. syyskuuta 1987 Audubonin eläintarhaan, ne olivat suunnilleen viikon kahden ikäisiä. Näiden kahdeksantoista valkoisen alligaattorin lisäksi vangittiin seitsemän niiden normaaliväristä sisarusta, ja epämääräinen joukko tällaisia tavallisia poikasia pääsi pakoon. Pesä sijaitsi Louisianan maantutkimusyhtiön (LL&E) omistamalla maalla. Vaikka pesäaluetta on tarkkailtu ja munia on kerätty ja haudottu, valkoisia alligaattoreita ei ole tämän jälkeen enää löytynyt.
Kaikki kahdeksantoista valkoista alligaattoria ja niiden seitsemän tavallista sisarusta ovat uroksia. Tämä on mahdollista, koska alligaattorinpoikasen sukupuoli määräytyy pesän lämpötilan mukaan, ja siksi kaikki voivat olla uroksia tai naaraita tai poikueessa voi olla niitä molempia. Tämän kirjoittamisen aikaan poikaset ovat saavuttamassa sukukypsyyden (5–6-vuotiaina). Näiden kahdeksantoista alligaattorin koko vaihtelee noin 5 jalasta [1,5 metristä] ja 50–60 paunasta [23–27 kilosta] yli 8 jalkaan [2,5 metriin] ja 250 paunaan [113 kiloon]. Tämä johtuu erilaisista hoitotavoista. LL&E-yhtiön alligaattorifarmilla hoidettavat alligaattorit kasvavat muita nopeammin.
LL&E-yhtiö omistaa näistä valkoisista alligaattoreista neljätoista ja on ystävällisesti lahjoittanut neljä muuta Audubon-instituutille. Kaksi valkoista alligaattoria on tällä hetkellä nähtävissä Audubon-instituutin eläintarhassa ja kaksi sen akvaariossa (Aquarium of the Americas). Kahta alligaattoria lainataan muihin eläintarhoihin ja akvaarioihin, ja ne ovat käyneet jo yli kymmenessä paikassa Yhdysvalloissa ja yhdessä paikassa Japanissa.
Valkoiset alligaattorit ovat tulleet kuuluisiksi ja suosituiksi kaikkialla maailmassa. Niiden löytymisestä kerrottiin maailmanlaajuisesti CNN-verkon välityksellä. Niitä on näytetty useita kertoja televisiossa, esimerkiksi ohjelmissa Today Show, Tonight Show, CBS Morning News ja Late Night with David Letterman sekä kanavilla Nashville Network, Christian Broadcast Network ja Music Television sekä monissa ulkomaisissa uutis- ja aamulähetyksissä. Eri puolilla maailmaa ilmestyvissä sanoma- ja aikakauslehdissä on aika ajoin erikoisartikkeleita niistä. Muutama vuosi sitten niistä julkaistiin eräässä ranskalaisessa lehdessä kirjoitus ja valokuvia, ja yleisön reaktio oli niin myönteinen, että kirjoitukseen laadittiin jatko-osa.
Miksi valkoisia alligaattoreita sitten on niin vähän, ja miksei kukaan ole aiemmin nähnyt niitä? Leukistiset ja albiinoalligaattorit ovat ensiksikin harvinaisia mutantteja, ja lisäksi niiden eloonjäämismahdollisuudet ovat selvästi heikommat kuin tavallisten alligaattoreiden. Kun alligaattorinpoikanen kuoriutuu, se on vain 8–10 tuuman [20–25 senttimetrin] pituinen. Alligaattoriemo vartioi pesää jonkin aikaa, mutta pian pikkualligaattorit saavat selviytyä omin päin. Tavallisesti vastakuoriutuneilla poikasilla on keltaisia ja mustia juovia, ja ne sulautuvat hyvin ympäristöönsä. Monet eri petoeläimet huomaisivat helposti valkoisen poikasen, ja se saalistettaisiin pian.
Vielä kaksi kiinnostavaa ja epätavallista seikkaa valkoisista alligaattoreista: niiden mustat läikät ja niiden luonne. Vain hyvin harvoilla valkoisista alligaattoreista oli kuoriutuessaan mustia läikkiä. Suurimmalla osalla ei ollut niitä lainkaan. Mutta kun alligaattorit kasvoivat, toisillekin alkoi ilmestyä mustia alueita. Useimmat läikät ilmaantuivat vain pään ja kaulan ympärille. Nyt on helpompi erottaa alligaattorit toisistaan, vaikka joillekin niistä ei ole tullut ainuttakaan läikkää.
Lopuksi voitaisiin vielä todeta, että kaikki valkoisten alligaattoreiden parissa työskennelleet ovat samaa mieltä siitä, että ne ovat tavallisia alligaattoreita ärhäkkäämpiä ja temperamenttisempia. Kukaan ei tiedä varmasti, mistä se johtuu, mutta niitä käsitellään ikään kuin ne olisivat nopealiikkeisiä ja äkkipikaisia krokotiileja, eivät jossain määrin hitaampia ja rauhallisempia alligaattoreita. Siinä vielä yksi niistä monista arvoituksista, jotka liittyvät näihin valkoisiin rämeikön ihmeisiin.” (Curt Burnette Audubon-instituutista.)
[Kuvan lähdemerkintä s. 16]
Valokuvat: Audubon Zoo, New Orleans