Onko ”uusi moraali” syrjäyttänyt hyvät tavat?
”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi – – tekevät pimeyden valkeudeksi – – karvaan makeaksi.” (Jesaja 5:20)
KÄYTÖSTAVAT ja moraali ovat muuttuneet tällä vuosisadalla rajusti. Molempia maailmansotia seuranneina vuosikymmeninä alettiin vanhoja arvojärjestelmiä vähitellen pitää vanhanaikaisina. Olosuhteiden muuttuminen ja uudet psykologian ja luonnontieteitten luomat teoriat saivat monet uskomaan siihen, että vanhat arvot eivät olleet enää järkeviä. Tavat, joita oli pidetty suuressa arvossa, karistettiin pois, koska niitä pidettiin nyt turhana painolastina. Raamatun ohjeet, joita oli kunnioitettu, hylättiin vanhanaikaisina. Ne olivat aivan liian rajoittavia säännöistä piittaamattomalle, vapautuneelle 1900-luvun yhteiskunnalle, joka koostui huippumoderneista yksilöistä.
Vuosi, jona tämä ihmisen historian käänne tapahtui, oli 1914. Historioitsijoiden teokset, joissa kerrotaan tästä vuodesta ja ensimmäisestä maailmansodasta, ovat täynnä heidän havaintojaan, joiden mukaan vuosi 1914 oli tärkeän muutoksen vuosi, todellinen rajapyykki kahden eri aikakauden välillä ihmisen historiassa. Sodan kintereillä seurasi ”iloinen kaksikymmenluku”, ja ihmiset koettivat saada täyden korvauksen niistä nautinnoista, jotka olivat menneet heiltä noina sotavuosina ohi. Vanhat arvot ja epämukavat moraaliset hillikkeet heitettiin yli laidan, pois nautinnonhalujen tyydyttämisen tieltä. Uusi moraali, lihallisten nautintojen tavoittelulle omistautuminen, jossa ei periaatteessa mikään ollut kiellettyä, omaksuttiin muitta mutkitta. Uudet moraalisäännöt toivat väistämättä muassaan myös muutoksen käytöstavoissa.
Historioitsija Frederick Lewis Allen selittää: ”Yksi seuraus vallankumouksesta oli, että tavat eivät vain muuttuneet erilaisiksi, vaan myös – muutamiksi vuosiksi – tapojen puutteeksi. – – Tämän vuosikymmenen aikana emännät – – saivat havaita, että heidän vieraansa eivät vaivautuneet puhumaan heidän kanssaan saapuessaan tai poistuessaan, että kuokkavierailujen tekemisestä tanssiaisiin tuli hyväksytty tapa, ihmiset saapuivat päivällisille ’muodikkaasti myöhässä’, jättivät palavia savukkeita huolettomasti sinne tänne, ripottelivat tuhkaa matoille pyytämättä anteeksi. Vanhat hillikkeet olivat poissa, uusia ei ollut luotu ja sillä välin ihmiset elivät kuin siat pellossa. Saattaa olla, että sotaa seurannutta kymmenvuotisjaksoa tullaan jonakin päivänä sattuvasti sanomaan ’huonojen tapojen vuosikymmeneksi’. – – Jos tämä vuosikymmen oli huonotapainen, se oli myös onneton. Vanhan asiaintilan mukana oli hävinnyt arvojärjestelmä, joka oli antanut elämälle mieltä ja sisältöä, eikä korvaavia arvoja ollut helppoa löytää.”
Korvaavia arvoja, jotka olisivat tehneet elämän jälleen mielekkääksi ja sisällökkääksi, ei löytynyt. Ei niitä kyllä etsittykään. Iloisen kaksikymmenluvun jännittävä, vapaamielinen elämäntyyli vapautti ihmiset moraalisista hillikkeistä, mikä sopi heille vallan erinomaisesti. He eivät heittäneet moraalia romukoppaan, sillä he vain korjailivat sitä, löysäsivät sitä hieman. Jonkin ajan kuluttua sitä alettiin kutsua ”uudeksi moraaliksi”. Siinä jokainen tekee sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein. Hän pyrkii pitämään huolta vain omasta itsestään. Hän tekee niin kuin hän haluaa. Hän kulkee päättäväisesti omia polkujaan.
Tai niin hän luulee. Viisas kuningas Salomo näet kirjoitti jo 3000 vuotta sitten: ”Ei ole mitään uutta auringon alla.” (Saarnaaja 1:9.) Jo aikaisemmin, tuomareitten aikana, israelilaisilla oli melkoisesti toimintavapautta sen suhteen, tottelisivatko he Jumalan lakia vai eivät: ”Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein.” (Tuomarien kirja 21:25.) Suurin osa kansasta ei kuitenkaan halunnut totella Lakia. Tällaisesta kylvöstä oli satona se, että seuraavat vuosisadat toivat tullessaan Israelille kansallisonnettomuuksia. Näin on käynyt myös nykyään, sillä kansat ovat vuosisatojen kuluessa korjanneet satona tuskaa ja kärsimyksiä, ja pahin on vielä edessäpäin.
Ei pidä unohtaa erästä termiä, joka kertoo meille jotakin lisää uudesta moraalista, nimittäin ”relativismia”. Suomen kielen perussanakirja määrittelee sen näin: ”Katsomus, jonka mukaan kaikki totuudet ja arvot ovat suhteellisia.” Lyhyesti ilmaistuna relativismin opetuslapset sanovat, että se mikä on heistä hyvää, on heistä myös eettisesti moitteetonta. Eräs kirjoittaja selittää relativismia: ”Relativismi, joka pitkään oli piilotellut pinnan alla, nousi 1970-luvulla esiin ’minä-vuosikymmenen’ vallitsevaksi ajattelumalliksi, ja se on yhä vallalla 1980-luvun juppikulttuurissa. Saatamme yhä kunnioittaa huulillamme perinteisiä arvoja, mutta käytännössä oikein on kaikki se, mistä minulle on hyötyä.”
Tähän sisältyvät myös käytöstavat: ”Teen sen, jos se tuntuu minusta hyvältä; jollei, niin en tee sitä. Minusta se ei olisi sopivaa, vaikka sinusta se tuntuisikin paremmin hyvien tapojen mukaiselta. Se riistäisi minulta perimmäisen yksilöllisyyteni, saisi minut näyttämään heikolta, tekisi minut nahjusmaiseksi.” On ilmeistä, että tällaisten ihmisten tapauksessa tämä pätee ei vain käytöstapojen rumuuteen, vaan myös sellaisiin yksinkertaisiin arjen kohteliaisuuksiin kuin ”ole hyvä, olen pahoillani, anteeksi että, kiitos, saanko avata sinulle oven, saat tästä paikkani, saanko auttaa paketin kantamisessa”. Nämä ja muut ilmaisut ovat hyviä voiteluaineita, jotka vähentävät kitkaa ihmissuhteista ja tekevät ne miellyttäviksi. Minäkeskeinen ihminen voi kuitenkin olla eri mieltä ja ajatella: ”Jos alan kohdella toisia huomaavaisesti, se häiritsisi elämäntapaani, jonka mukaan minä olen kaiken keskipiste, ja vaikuttaisi haitallisesti siihen mielikuvaan, jonka haluan antaa itsestäni tällaisena ihmisenä.”
Sosiologi James Q. Wilson katsoo ristiriitojen ja rikollisen toiminnan lisääntymisen olevan seurausta sen romahduksesta, mistä nykyään halveksuvasti puhutaan ”keskiluokkaisina arvoina”. Raportissa jatketaan: ”Näiden arvojen häviäminen – ja eettisen relativismin lisääntyminen – näyttää olevan yhteydessä rikollisuuden kasvuun.” Varmasti se on yhteydessä nykyiseen suuntaukseen, joka haluaa poistaa kaikki hillikkeet itsensä toteuttamisen tieltä, oli se sitten miten sivistymätöntä tai vastenmielistä tahansa. Toinen sosiologi, Jared Taylor, sanoo: ”Yhteiskuntamme on vähin erin vaihtanut itsehillinnän itsensä toteuttamiseen, ja monet hylkäävät vanhanaikaiset arvot, koska he pitävät niitä ahdistavina.”
Relativismin toteuttaminen käytännössä tekee ihmisestä oman käyttäytymisensä tuomarin, eikä hän enää piittaa kenenkään muun arvostelukyvystä, ei edes Jumalan arvostelukyvystä. Hän päättää itse, mikä on hänelle oikein ja mikä väärin, aivan kuten kaksi ensimmäistä ihmistä tekivät Eedenin paratiisissa hylätessään Jumalan säädöksen ja päättäessään itse, mikä on oikein ja mikä väärin. Käärme sai Eevan sellaisen harhaluulon valtaan, että jos hän olisi tottelematon Jumalalle ja söisi kiellettyä hedelmää, tapahtuisi niin kuin se oli sanonut hänelle: ”Aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” Niinpä Eeva otti hedelmää, söi sitä ja antoi sitä sen jälkeen Aadamille, ja hänkin söi. (1. Mooseksen kirja 3:5, 6.) Siitä, että Aadam ja Eeva päättivät syödä, oli tuhoisat seuraukset heille itselleen, ja se oli myös suuri onnettomuus heidän jälkeläisilleen.
Tehtyään pitkähkön yhteenvedon poliitikkojen, liikemiesten, urheilijoitten, tiedemiesten, erään nobelistin ja erään papin osoittamasta epärehellisyydestä muuan havainnoitsija sanoi puheessaan, jonka hän piti eräässä kaupallisessa oppilaitoksessa (Harvard Business School): ”Olen sitä mieltä, että me koemme maassamme nykyään jotakin sellaista, mitä mielelläni nimittäisin moraalisen lujuuden kriisiksi, sen katoamiseksi, mitä perinteisesti on läpi länsimaisen kulttuurin pidetty niinä sisäisinä hillikkeinä ja sisäisinä hyveinä, jotka estävät meitä tyydyttämästä omia alhaisia vaistojamme.” Hän puhui ”sanoista, jotka kuulostavat jokseenkin omalaatuisilta, kun ne lausutaan tässä ympäristössä, sellaisista sanoista kuin urhoollisuus, kunnia, velvollisuus, vastuu, myötätunto, kohteliaisuus – sanoista, jotka ovat jääneet melkein kokonaan pois käytöstä”.
1960-luvulla yliopistoissa alettiin hyökkäillä kiivaasti erilaisia asioita vastaan. Monet väittivät, että ”ei ole Jumalaa, Jumala on kuollut, ei ole mitään, ei ole olemassa ylimaallisia arvoja, elämällä ei ole mitään tarkoitusta, elämän tyhjyyden voi voittaa ainoastaan voimakkaalla yksilöllisyytensä korostamisella”. Kukkaislapset ottivat näistä ajatuksista mallia ja yrittivät voittaa elämän tyhjyyden ”nuuskaamalla kokaiinia, polttamalla marihuanaa, harrastamalla vapaita suhteita ja etsimällä mielenrauhaa”. Joka kuitenkin jäi heiltä löytämättä.
1960-luvun protestiliikkeet ovat oma lukunsa. Ne eivät jääneet ohimeneviksi hullutuksiksi, sillä amerikkalaisen kulttuurin valtavirta antoi niille tukensa ja niitä seurasi 1970-luvun itsekeskeinen vuosikymmen. Näin alkoi vuosikymmen, jota yhteiskuntakriitikko Tom Wolfe on nimittänyt ”oman minän vuosikymmeneksi”. Sitä seurasi puolestaan 1980-luku, jota jotkut ovat kyynisesti sanoneet ”ahneuden kulta-ajaksi”.
Millainen yhteys kaikella tällä on käytöstapoihin? Siinä on kyse itsensä panemisesta muitten edelle, ja jos ihminen pitää itseään muita parempana, hän ei helposti anna periksi toisille, ei anna etusijaa toisille eikä kohtele toisia huomaavaisesti. Oman itsensä paneminen etusijalle voi olla todellisuudessa eräänlaiseen itsensä palvontaan, minänpalvontaan, antautumista. Mitä sanoo Raamattu ihmisestä, joka tekee näin? Se sanoo hänestä, että hän on ”ahne – joka merkitsee epäjumalanpalvelijana olemista”, ja että hän osoittaa ”ahneutta, joka on epäjumalanpalvelusta” (Efesolaisille 5:5; Kolossalaisille 3:5, KR-92). Ketä tällaiset ihmiset todellisesti palvelevat? ”Heidän jumalansa on heidän vatsansa.” (Filippiläisille 3:19.) Itsekkäät, vaihtoehtoiset elämäntyylit, joita monet ovat omaksuneet itselleen moraalisesti sopivina, ja ne onnettomat, hengenvaaralliset seuraukset, joita näistä elämäntyyleistä on ollut, vain todistavat Jeremian 10:23:n paikkansapitäväksi: ”Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.”
Raamattu on tiennyt kaiken tämän edeltäpäin ja ilmoittanut sen etukäteen yhdeksi ”viimeisten päivien” tuntomerkiksi, kuten voimme lukea 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:stä: ”Tiedä tämä, että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, kopeita, jumalanpilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois.”
Meidät on luotu Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi, mutta olemme loitonneet siitä kauas. Rakkauden, viisauden, oikeudenmukaisuuden ja voiman ominaisuudet ovat yhä olemassa meissä, vaikkakin ne ovat meillä nykyään vajaakäytössä ja sen lisäksi poissa tasapainosta ja vääristyneitä. Ensimmäinen toimenpide tilanteen korjaamiseksi ennalleen on ilmaistuna edellä lainatun raamatunkohdan viimeisen virkkeen lopussa, kun siinä sanottiin: ”Näistä käänny pois.” Tulee etsiä uudenlaista ympäristöä, ympäristöä joka kykenee muuttamaan jopa ihmisen sisintä toisenlaiseksi. Tienviitaksi tähän suuntaan käyvät ne viisaat sanat, jotka Dorothy Thompson jo vuosia sitten kirjoitti The Ladies’ Home Journal -lehteen. Aluksi hän kiinnittää huomiota siihen, että nuorisorikollisuuden voittamiseksi on välttämätöntä valmentaa pikemminkin nuoren tunne-elämää kuin hänen älyään:
”Hänen tekonsa ja suhtautumisensa lapsena ratkaisevat suureksi osaksi hänen tekonsa ja suhtautumisensa aikuisenakin. Mutta niihin eivät innoita aivot, vaan hänen tunteensa. Hänestä tulee sellainen, kuin mitä häntä kannustetaan ja kasvatetaan rakastamaan, ihailemaan, palvomaan, hellimään ja minkä edestä uhrautumaan. – – Kaikessa tässä näyttelevät tavat tärkeää osaa, sillä hyvät tavat eivät ole sen enempää eivätkä vähempää kuin huomaavaisuuden ilmaisemista toisia kohtaan. – – Sisäiset tunteet heijastuvat ulkonaisessa käyttäytymisessä, mutta ulkonainen käyttäytyminen auttaa myöskin sisäisten tunteitten kehitystä. On vaikea tuntea riidanhalua toimittaessa huomaavaisesti. Hyvät tavat voivat olla ainoastaan pinnalliset alussa, mutta jäävät harvoin sellaisiksi.”
Hän huomauttaa myös, että hyvyys ja pahuus eivät ole harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ”aivojen vaan tunteitten määräämiä” ja että ”rikolliset eivät tule rikollisiksi valtimoitten kovettumisen, vaan sydämen paatumisen johdosta”. Hän tähdentää sitä, että tunne ohjaa käytöstämme useammin kuin mieli ja että se, miten meidät on kasvatettu, ja se, miten me toimimme – vaikka se aluksi olisikin väkinäistä – vaikuttaa siihen, mitä olemme sisimmässämme, ja muuttaa sydämen.
Raamattu on kuitenkin ylivoimainen siinä, että se sisältää Jumalan antamat reseptit, joita käyttämällä ihminen voi muuttaa sisäistä minäänsä.
Ensimmäinen niistä on Efesolaiskirjeen 4:22–24:ssä: ”Teidän tulee panna pois vanha persoonallisuus, joka mukautuu entiseen käytöstapaanne ja joka turmeltuu petollisten halujensa mukaan – – teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea yllenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.”
Toinen on Kolossalaiskirjeen 3:9, 10, 12–14:ssä: ”Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla Hänen kuvansa mukaan, joka sen loi – – Pukeutukaa siis Jumalan valitsemina, pyhinä ja rakastettuina sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.”
Historioitsija Will Durant kirjoittaa: ”Aikamme tärkein kysymys ei ole kommunismin ja individualismin vastakkainolo, ei Euroopan ja Yhdysvaltojen vastakkainolo eikä edes idän ja lännen vastakkainolo, vaan se, kykenevätkö ihmiset elämään ilman Jumalaa.”
Jotta voisimme viettää tarkoituksenmukaista elämää, meidän täytyy noudattaa hänen ohjeitaan. ”Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat. Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” (Sananlaskut 3:1–6.)
Ne huomaavaiset ja kohteliaat tavat, jotka eläminen on vuosisatojen kuluessa opettanut, eivät tosiaankaan ole turhaa painolastia, eivätkä Raamatun elämänohjeet ole ollenkaan vanhanaikaisia, vaan ne tulevat osoittautumaan ihmisten ikuiseksi pelastukseksi. Ilman Jehovaa he eivät kykene jatkamaan elämistään, sillä ”sinun [Jehovan] tykönäsi on elämän lähde” (Psalmit 36:10).
[Huomioteksti s. 11]
”Se, miten me toimimme – vaikka se aluksi olisikin väkinäistä – vaikuttaa siihen, mitä olemme sisimmässämme, ja muuttaa sydämen”
[Tekstiruutu s. 10]
Moitteettomia pöytätapoja, joista ihmiset voisivat ottaa mallia
Amerikantilhit ovat kauniita, hyvätapaisia ja hyvin sosiaalisia, ja ne ruokailevat yhdessä isossa pensaassa, joka on täynnä kypsiä marjoja. Ne asettuvat riviin oksalle ja syövät marjoja, mutta siitä on itsekkyys kaukana. Marja kulkee nokasta nokkaan ja edestakaisin linnulta toiselle, kunnes jokin niistä lopulta jalomielisesti syö sen. Ne eivät missään tapauksessa unohda ”lapsiaan”, vaan tuovat uupumatta näille ruokaa marjan kerrallaan, kunnes kaikki tyhjät suut on täytetty.
[Lähdemerkintä]
H. Armstrong Roberts
[Kuva s. 8]
Jotkut sanovat: ”Alas Raamattu ja moraaliarvot”
[Kuva s. 9]
”Jumala on kuollut.”
”Elämällä ei ole tarkoitusta!”
”Polta marihuanaa, nuuskaa kokaiinia”
[Kuvan lähdemerkintä s. 7]
Kuva vasemmalla: Life; oikealla: Grandville