Miksi takaisin koulunpenkille?
TYÖNHAUSTA tuli Robertille kolme pitkää vuotta kestänyt turhauttava kokemus. Lopulta hän 21-vuotiaana sai työtä koululaisten kesäleirin valvojana. Vaikka Robert tunsikin olonsa huojentuneeksi, häneltä oli nyt väsyttävän työnhaun jäljiltä veto poissa. ”Vanhempamme eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, mistä on kysymys”, hän sanoo. ”Nykyään se on paljon vaikeampaa kuin aikaisemmin.”
Robert on yksi niistä lukemattomista koulunsa päättäneistä nuorista, jotka vuosittain liittyvät työvoiman joukkoon. Heillä on toiveita. Heillä on suunnitelmia. Yhä useammat ovat kuitenkin joutuneet havaitsemaan, että he eivät voi saada sellaista työtä, jota olisivat halunneet.
Monet ovatkin ryhtyneet hankkimaan lisäkoulutusta. Talouslehti Fortune kirjoittaa: ”Jos 1970-luku pani suhtautumaan koulutukseen kielteisesti, niin 1980-luku iskosti ihmisiin toisenlaisen ajatuksen: et pärjää ellet hanki lisäkoulutusta.”
Miksi ajankohtainen kysymys?
Miksi lisäkoulutus on usein välttämätöntä? Ensiksi, monet työtehtävät vaativat nykyään korkeampaa ammattitaitoa kuin aikaisemmin. ”Pankkivirkailija, joka pelkästään otti vastaan talletuksia, on korvattu kassapäätteellä”, Yhdysvaltain työvoimaministeriön edustaja selittää. ”Nykyään – – [pankkivirkailijan] on kyettävä antamaan asiakkaalleen sijoitusneuvontaa: selittämään hänelle, miksi hänen kannattaisi ostaa joitakin tiettyjä joukkovelkakirjoja, joita saattaa olla tarjolla kolmea eri tyyppiä.” William D. Ford, Yhdysvaltain kongressin koulutus- ja työvoimakomitean puheenjohtaja, sanoo: ”Yksinkertaisia työtehtäviä ei enää ole.”
Toiseksi, jotkut ovat sitä mieltä, että koulut eivät nykyään anna oppilailleen riittävää koulutusta. Heidän mukaansa esimerkiksi sellaisten asioitten kuin huumeidenkäytön, aidsin ja raskaudenehkäisyn tarkasteluun uhrataan enemmän huomiota kuin luku- ja kirjoitustaidon sekä laskennon opettamiseen. 27 vuotta opettajana toiminut Robert Appleton pahoittelee sitä, että koulujärjestelmästä on kaikesta päättäen tullut ”sosiaalinen palvelulaitos”, jonka raskaana taakkana on ”käsitellä ongelmia, joiden ei aiemmin katsottu kuuluvan koululle”.
Koska jotkin koulut eivät ole opettaneet oppilailleen näiden tarvitsemia taitoja, monet oppivelvollisuuskoulun käyneistä eivät kykene huolehtimaan toimeentulostaan. ”Heitä ei ole opetettu tekemään työtä”, sanoo Joseph W. Schroeder, erään floridalaisen työvoimatoimiston johtaja. ”Työnantajat, jotka ovat tekemisissä nuorten kanssa, ottavat yhä uudelleen kanssani puheeksi sen, että nuoret eivät osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla. He eivät osaa täyttää työhakemusta.”
Kolmas syy, jonka vuoksi lisäkoulutus on ehkä välttämätöntä, on se, että monissa maissa korkeakoulututkinnon suorittaneista on työmarkkinoilla ylitarjontaa. ”Korkeakoulututkinnon suorittaneita on enemmän kuin heille on tarjolla heidän koulutustaan vastaavia työpaikkoja”, kirjoittaa The New York Times. Lehti jatkaa: ”Tällaisen ylitarjonnan takia työnantajat ovat haluttomia ottamaan sitä riskiä, että palkkaisivat oppivelvollisuuskoulun käyneitä.”
Monet ovatkin palanneet takaisin koulunpenkille voidakseen pätevöityä tekemään sellaista työtä, joka antaisi heille riittävän toimeentulon. Yhdysvalloissa 59 prosenttia jatkaa koulutustaan oppivelvollisuuskoulun jälkeen. Se on melkoinen lisäys verrattuna siihen 50 prosentin tasoon, jolla määrä pysytteli vuosikymmeniä.
Sama ilmiö on pantu merkille muissakin maissa. Esimerkiksi Englannissa on niiden oppilaitten osuus, jotka oppivelvollisuuskoulun jälkeen hankkivat lisäkoulutusta, kasvanut 1960-luvulta lähtien suuresti. Eräänä äskeisenä vuonna haki Australiassa lukion päättäneistä 85 prosenttia erilaisiin korkeakouluihin. Japanissa noin 95 prosenttia oppilaista osallistuu pääsykokeisiin jatkaakseen ylimääräiset kolme vuotta koulua, jonka jälkeen he ovat valmiita astumaan työelämään tai menemään korkeakouluun.
Lisäkoulutus ei silti aina tuota toivottua lopputulosta. Millaisia ovat sen edut ja haitat?