Vanhemmat – millä lapsenne leikkivät?
”JOS Jussin on tehtävä kaiken aikaa vain työtä, hän tylsistyy sen myötä.” Näin sanoo vanha sananparsi. Leikki on aina ollut tärkeällä sijalla lasten elämässä. Leikkien avulla lapset avartavat ajatusmaailmaansa, harjaannuttavat lihaksiaan ja oppivat tärkeitä taitoja. Lasten leikeistä on kuitenkin tullut suurta liiketoimintaa. Lelujen maailmaa eivät enää hallitse lapset tai vanhemmat, vaan tehtailijat, vähittäiskauppiaat, mainostajat ja nokkelat markkinatutkimusten tekijät. Koska heillä on hallussaan uusin lelujenvalmistustekniikka ja tukenaan tiedotusvälineitten voima, he ovat piirtämässä leikkien maailmalle uusia rajoja – millä on vakavat seuraukset vanhempia ja lapsia ajatellen.
Epäilemättä monet leluteollisuuden piirissä toimivat ovat aidosti kiinnostuneita lasten hyvinvoinnista. Hyvin usein voitontavoittelu kuitenkin nousee päällimmäiseksi. Tärkeintä ei enää ole se, millaiset lelut kasvattavat lapsia tai kiihottavat heidän mielikuvitustaan, vaan yksinkertaisesti se, millaiset lelut menevät kaupaksi. Myyntivaltteja eivät enää aina ole lähimenneisyydestä tutut yksinkertaiset kangas-, puu- ja muovilelut, vaan realistiset leikkikalut, joihin on pakattu elektroniikkaa ja jotka eivät jätä lapsen mielikuvitukselle juuri laisinkaan liikkumatilaa.
Esimerkiksi eräs valmistaja markkinoi lelusarjaa, jonka autoissa on matkustajina pieniä nukkeja, jotka iskun voimasta hajoavat kappaleiksi. Autojen ajaessa kolareita niiden ikkunoista lentää ulos nukkien käsiä, jalkoja – ja päitä. Eräs toinen realistinen lelu yrittää jäljitellä raskaana olemista. Repun kaltainen pussi, jonka pikkutyttö voi kietoa mahansa ympärille, jäljittelee kehittyvän sikiön pieniä potkaisuja ja sydämenlyöntejä.
Jotkut uskovat tällaisilla leluilla olevan kasvatuksellista arvoa. Donna Gibbs, erään leluja valmistavan yhtiön viestintäjohtaja, sanoo raskaudentilaa matkivaa lelua ”hauskaksi välineeksi, joka antaa – – [pikkutytöille] mahdollisuuden saada tuntumaa siihen, mitä äiti kokee”. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä innostuneita. Lastentautiopin professori T. Berry Brazelton, joka opettaa Harvardin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa, sanoo tällaisen lelun ”riistävän vanhemmilta mahdollisuuden kertoa lapselleen jotakin arvokasta”. Lapsen kehityksen tutkija, professori David Elkind sanoo, että ”nämä lelut menevät liian pitkälle”. Hänen mukaansa nukke, joka matkii sikiötä, ”on kaukana – – [lasten] käsitys- tai kuvittelukyvyn ulkopuolella”. Entä lelut, jotka todentuntuisesti esittävät kolareissa tulevia ruumiita? Hän sanoo, että koska televisio on jo täynnä väkivaltaa, niin ”miksi antaa sille lisäpontta tällaisella leikkikalulla”. (The Globe and Mail 8.2.1992.)
Myös muunlaisista suosituista leikkivälineistä on käyty kiistelyä. Niitä ovat esimerkiksi televisioon kytkettävät taistelupelit ja pitkälle ampuvat lasten vesitykit. Koska Yhdysvaltain lelunvalmistajien liiton puheenjohtajan mukaan ”markkinoilla on kaiken aikaa arviolta 150000 lelua”, ovat vanhemmat erittäin vaikean tehtävän edessä, kun heidän pitäisi päättää, millaisia leluja he ostavat. Mitä vanhempien tulisi pitää oppaanaan? Onko pätevää aihetta kantaa huolta joistakin nykyajan leluista? Näitä ja muita aiheeseemme liittyviä kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.