Satanismin päivät ovat luetut

JEHOVA JUMALA loi Aadamin ja Eevan, pani heidät paratiisilliseen puutarhaan ja käski heidän lisääntyä ja täyttää maan vanhurskailla jälkeläisillään. Heidän oli määrä huolehtia puutarhasta, viljellä sitä ja pitää se kunnossa ja elää ikuisesti. Tähän kaikkeen sisältyi kuitenkin yksi yksinkertainen ehto: He eivät saaneet syödä yhdestä keskellä paratiisia olleesta puusta. Jos he söisivät siitä, he kuolisivat. (1. Mooseksen kirja 1:27, 28; 2:8, 9, 15–17; Jesaja 45:18.)

Eräs mahtava enkeli nousi kapinaan Jumalaa vastaan, ja hänestä tuli Saatana, joka tarkoittaa ”vastustajaa”, koska hän halusi anastaa itselleen vallan. Hän halusi saada kaikkien ihmisten palvonnan itselleen. Hän sai Eevassa kehittymään halun syödä kiellettyä hedelmää väittämällä, että siitä oli hyvä syödä ja että Eeva ei kuolisi, vaan tulisi Jumalan kaltaiseksi ja pystyisi itse päättämään, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Hänen ensimmäinen valintansa oli huono. Hän näet tuli siihen tulokseen, että kielletystä hedelmästä syöminen olisi hyvä asia. Eeva söi hedelmää, antoi sitä Aadamille ja hänkin söi, ja lopulta he molemmat kuolivat. Näin Aadam tuotti synnin ja kuoleman heidän jälkeläisilleen, jotka ovat kuolleet aina siitä lähtien. (1. Mooseksen kirja 3:1–6; Roomalaisille 5:12.) Kaksi ensimmäistä ihmistä halusivat mennä Saatanan puolelle, ja heistä saatananpalvonta sai ensimmäiset käännynnäisensä. Aina tähän päivään asti miljoonat ovat päättäneet, että heidän ensimmäisten vanhempiensa uskonto oli ja on riittävän hyvä heille. ”Jos jatkuvasti tarjoudutte jollekulle orjiksi totellaksenne häntä, niin te olette hänen orjiaan, koska tottelette häntä.” (Roomalaisille 6:16; Johannes 17:15, 16; 1. Johanneksen kirje 5:19.)

Jehova ilmoitti, millaisen rangaistuksen Saatana lopulta saisi, mutta salli kuitenkin tämän säilyä jonkin aikaa. Tämä antoi Saatanalle tilaisuuden todistaa sen väitteensä, jonka mukaan Jumala ei voi panna maan päälle ihmisiä, jotka koetukselle pantuina osoittautuisivat Hänelle kuuliaisiksi. Tämä väite tulee dramaattisella tavalla ilmi Raamatussa Jobin kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa, joissa siihen myös saadaan Jehovan kannalta suotuisa vastaus: Ollessaan Saatanan julmien ja vihamielisten hyökkäysten kohteena Job päättäväisesti säilytti nuhteettomuutensa Jumalaa kohtaan, ja näin hän todisti Saatanan valehtelijaksi. (1. Mooseksen kirja 3:15; 2. Mooseksen kirja 9:16; Job 42:7.) Heprealaiskirjeen 11. luvussa on myös lueteltu koko joukko todistajia, jotka asettuivat Jehovan puolelle kaikkeuden suvereeniutta koskevassa kiistakysymyksessä.

Kristus Jeesus on huomattavin niistä, jotka ovat puolustaneet Jumalaa suuressa kiistakysymyksessä koko kaikkeuden suvereeniudesta ja ihmisen nuhteettomuudesta Jumalaa kohtaan, sillä hän antoi siihen sellaisen Jehovalle suotuisan vastauksen, joka on täysin tyydyttävä ja riittävä kaikiksi ajoiksi. Se mitä Jeesus teki, oli murskatappio Saatanalle. Kun Saatana tarjoutui tekemään Jeesuksesta koko maailman hallitsijan siitä hyvästä, että tämä olisi tehnyt hänelle vain yhden palvontateon, Jeesus torjui tarjouksen suoralta kädeltä. Jeesus kesti myös järkähtämättä kauhean tulikokeen, kuoleman kidutuspaalussa. Hän sai voiton sekä Saatanasta että Saatanan maailmasta ja antoi meille täydellisen mallin seurattavaksi. (Matteus 4:8–10; 27:50; Johannes 16:33; Heprealaisille 5:7–10; 1. Pietarin kirje 2:21.)

Kun ajatellaan sitä, miten vaarallisia aikoja me nykyään elämme, voi tuntua siltä, että Saatana on tulossa aina vain voimakkaammaksi ja että saatananpalvonta on lisääntymässä. Se kuva, jonka Raamattu piirtää tästä asiasta Ilmestyskirjan 12:7–9, 12:ssa, on kuitenkin aivan toisenlainen:

”Taivaassa syttyi sota: Miikael [Kristus Jeesus] ja hänen enkelinsä taistelivat lohikäärmettä vastaan, ja lohikäärme enkeleineen taisteli, mutta ei päässyt voitolle, eikä heille löytynyt enää sijaa taivaassa. Niinpä suuri lohikäärme heitettiin alas, se alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata; hänet heitettiin alas maahan, ja hänen enkelinsä heitettiin alas hänen kanssaan. Tämän vuoksi iloitkaa, taivaat ja te niissä asuvat! Voi maata ja merta, koska Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren vihan vallassa tietäessään, että hänellä on lyhyt aika.”

Paratiisimaan päivät jatkuvat loputtomiin

”Tietäessään, että hänellä on lyhyt aika”, Saatana on kiihdyttänyt demonista toimintaansa näinä ”viimeisinä päivinä” (Jaakob 5:1–3). Ne ovat vaikeata aikaa, mutta lopputulos on kuitenkin hyvä. Ilmestyskirjan 21:1, 3–5:ssä paljastetaan, millainen se on: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä entinen taivas ja entinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ole. Sen jälkeen minä kuulin suuren äänen sanovan valtaistuimelta: ’Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän on asuva heidän kanssaan, ja he tulevat olemaan hänen kansojaan. Ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.’ Ja valtaistuimella istuva sanoi: ’Katso! Minä teen kaiken uudeksi.’ Lisäksi hän sanoo: ’Kirjoita, koska nämä sanat ovat luotettavat ja todet.’”

Kristus Jeesus tulee siis hallitsemaan tuhat vuotta, jona aikana Jehova toteuttaa alkuperäisen tarkoituksensa, joka hänellä oli, kun hän loi maan ja pani ihmiset sen päälle (Ilmestys 20:1, 2, 6). Muistamme, että ihmisten oli alun perin määrä täyttää maa vanhurskailla jälkeläisillään, varjella maata, huolehtia sen kasveista ja eläimistä, elää rauhassa ja rakastaa toisiaan. Tämän tarkoituksen toteuttamista on siirretty tuonnemmaksi, jotta Saatana olisi saanut tilaisuuden todistaa sen väitteensä, että hän voi saada kaikki ihmiset kääntämään selkänsä Jehova Jumalalle. Hän on alistanut miljardit ihmiset orjan asemaan, mutta on epäonnistunut niiden muutaman miljoonan tapauksessa, jotka eivät ole luopuneet nuhteettomuudestaan (Roomalaisille 6:16).

Ennallistusaikana Jehovan armo tullaan ulottamaan Kristuksen Jeesuksen kautta jopa hautaan, jotta nekin miljardit ihmiset, jotka ovat kuolleet menneitten vuosituhansien kuluessa, saisivat tilaisuuden elää ikuisesti paratiisimaassa: ”Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, inhottavuuksia harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.)

Kaikki ne, jotka silloin ovat haluttomia sopeutumaan uuden maan vanhurskaisiin oloihin, eivät saa jäädä saastuttamaan tai tuhoamaan uutta maata, sen kasveja ja eläimiä, ihmiskunnan rauhaa tai Jehova Jumalan tosi palvontaa. Psalmi 37:10, 11, 29 vahvistaa tämän: ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta. Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.”

Miikan 4:2–4:ssä luvataan tosi rauha ja turvallisuus: ”Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana.’ Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken, säätää oikeutta väkeville pakanakansoille, kaukaisiin maihin saakka. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. He istuvat kukin oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla kenenkään peljättämättä. Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.”

Tämä rauha tulee sulkemaan piiriinsä myös eläimet, sillä Hoosean 2:18:ssa sanotaan: ”Sinä päivänä minä [Jehova] teen heidän hyväksensä liiton metsän eläinten ja taivaan lintujen kanssa ja maan matelevaisten kanssa; ja jousen ja miekan ja sodan minä särjen maasta ja annan heidän asua turvassa.” Hesekiel 34:25 puhuu myös liitosta, jonka perusteella poistetaan kaikki ”pahat eläimet”.

Eikä tässä kaikki. Jesajan 11:6–9:ssä luvataan myös eläinten välille rauha paratiisissa: ”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.”

Nöyrät tulevat perimään maan. He pitävät huolta ilmasta, vedestä ja maaperästä. Rutikuivat maa-alueet saavat runsaasti vettä lähteistä ja joista. Metsät vaatettavat vuoria, jotka itsekkään voitonpyynnin takia on hakattu paljaiksi. Metsät kukoistavat ja entiset aavikot kukkivat kuin ruusu. Sokeat tulevat näkemään, kuurot kuulemaan, rammat kävelemään ja mykät puhumaan. (Jesaja 35:1–7.) Arvostus Jehovan juhlallisen komeita vuoria ja laaksoja ja kuohuvia meriä reunustavia rannikoita kohtaan ei salli ihmisen ahneuden enää koskaan nousta turmelemaan maata. Jokaisen täydellisen ihmisen on silloin helppoa ja luonnollista – hänen ollessaan täynnä Jehovan hengen hedelmiä – saada iloa siitä, että hän voi rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään ja ennen kaikkea rakastaa Jehovaa koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan. Kaikki ihmiset tulevat kantamaan hengen hedelmää: ”rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä ja itsehillintää” (Galatalaisille 5:22, 23).

Liian hyvää ollakseen totta?

Jotkut lukijat voivat nyt ajatella, että tämä kaikki on liian hyvää ollakseen totta. Asia ei ole niin, vaan nykyiset olosuhteet ovat liian huonoja voidakseen jatkua. Me elämme aikaa, jota Raamatussa kutsutaan ”viimeisiksi päiviksi”. Ei tarvitse muuta kuin katsahtaa ympärilleen, niin voimme olla samaa mieltä. Jumalan sanassa sanotaan: ”Viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, kopeita, jumalanpilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, panettelijoita, vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden; ja näistä käänny pois. Mutta pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan eksyttäen ja eksyen.” (2. Timoteukselle 3:1–5, 13.)

Vaikka edellä oleva antaakin havainnollisen kuvan ajastamme, monet tulevat silti pilkkaamaan. Sitä voidaan myös odottaa. Heidän pilkkansa on yksi osanen siinä todisteitten palapelissä, joka osoittaa meidän elävän viimeisiä päiviä: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka kulkevat omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.’ – – nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle, ja niitä säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivään. – – Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” (2. Pietarin kirje 3:3, 4, 7, 13.)

Jehova on luvannut, että hänen uudessa, vanhurskaassa maailmassaan ei tätä pahaa, vanhaa Saatanan maailmanjärjestelmää enää edes muisteta: ”Minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.” (Jesaja 65:17, 18.) Satanismin päivät ovat luetut, ja Jumalan määräaikana tullaan myös itse Saatana hävittämään ainiaaksi (Ilmestys 20:1–3, 7–10).

Siunatut olosuhteet, jotka toteutuvat paratiisimaassa, eivät varmastikaan ole liian hyviä ollakseen totta. Päinvastoin Jehova katsoo, että Saatanan hallitseman vanhan järjestelmän nykyiset olosuhteet ovat liian huonoja voidakseen jatkua.

[Kuva s. 10]

Siunatut olosuhteet, jotka toteutuvat paratiisimaassa, eivät ole liian hyviä ollakseen totta