Unelmien täyttymys!
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN NIGERIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
YLI 500 Jehovan todistajaa oli kokoontunut lounaalle Nigerian Beetel-kodissa 9. helmikuuta 1994, kun tarjoilijat toivat tarjoiluvaunulla jälkiruoaksi tarkoitetun jäätelön. ”Mitkäs juhlat nyt on?” ihmettelivät jotkut ääneen. ”Tarjolla on jäätelöä, ja makujakin on melkoinen määrä: vaniljaa, suklaata, mansikkaa ja pistaasipähkinää!”
”Neliväristä jäätelöä! Sillä on aivan erityinen merkityksensä”, ilmoitti puheenjohtaja. ”Se juhlistaa siirtymistämme neliväripainantaan!”
Ilmoitusta seuranneet myrskyisät aplodit eivät johtuneet ainoastaan ruokasaliin tuodusta jäätelöstä. Niillä osoitettiin arvostusta sitä kohtaan, että painoon oli saatu uudet painokoneet, jotka olivat jo alkaneet tuottaa nelivärisiä Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä. Neliväripainanta oli nyt todellisuutta kaikkialla maailmassa. Nigerian haaratoimisto oli siirtynyt viimeisenä suurena painotyötä tekevänä haaratoimistona neliväripainantaan. Tähän painamismenetelmään oli siirrytty vähitellen suunnilleen 1980-luvun puolivälistä lähtien. 15. maaliskuuta 1994 päivätyn Vartiotorni-lehden myötä kaksiväripainanta jäi Nigeriassa historiaan.
Kaksi uutta Koenig & Bauer Rapida 104 -painokonetta olivat tulleet Alankomaiden haaratoimistosta. Koneiden mukana tuli muuta painovälineistöä: levyskanneri, taittokone, nitomakone, kolmiteräleikkuri ja arkkileikkuri. Kaikkiaan laitteita tuli 130 tonnia.
Ilmassa leijuvia painokoneita!
Sen jälkeen kun painokoneet oli päätetty lähettää, tuli ongelmaksi se, miten ne kuljetettaisiin. Kolmenkymmenenviiden tonnin painoisia koneita ei kanniskella matkalaukussa! Bernd Sauerbier, joka järjesti niiden kuljettamisen Alankomaista, sanoi: ”Meidän täytyi miettiä, mikä olisi paras tapa kuljettaa koneet vahingoittumattomina.”
Yleensä tällaiset painokoneet kuljetetaan valtavissa puulaatikoissa. Veljet kuitenkin pelkäsivät, ettei puu kestäisi ankaraa merimatkaa eikä satamissa tapahtuvaa lastausta ja purkamista. Halvempi ja varmempi vaihtoehto olisi lähettää ne 12 metriä pitkissä teräskonteissa. Mutta miten nuo suunnattoman kokoiset koneet saataisiin kontteihin ja niistä ulos? Veli Sauerbier sanoi: ”Se oli haaste, koska meillä ei ollut kokemusta painokoneiden lastaamisesta kontteihin. Edes painokoneen valmistaja ei osannut neuvoa, miten ne voisi kuljettaa tällä tavoin.”
Ongelma ratkaistiin käyttämällä ilmatyynyelementtejä eli -moduuleita. Vaikka ilmatyynyelementit ovat vaatimattoman näköisiä, ne pystyvät melkoisiin suorituksiin. Ne ovat alumiinista ja kumista tehtyjä litteitä laitteita, vähän salkkua suurempia ja painavampia. Laitteisiin puhalletaan paineilmaa, joka virtaa niiden alitse ulos. Se saa ilmatyynyelementit irtoamaan aavistuksen verran alustastaan, ja samalla ne nostavat niiden päällä lepäävän kuorman.
Tällä tavoin jopa useita tonneja painavia painokoneen yksiköitä voidaan kannatella ohuen ilmatyynyn varassa. Ne leijuvat ilmassa! Kun yksikkö on nostettu irti alustasta, sitä on helppo työntää käsivoimin minne vain haluaa.
Veljet levittivät konttien pohjalle kovalevyjä; siten alusta olisi riittävän sileä, jotta ilmatyynyelementtejä voitaisiin käyttää. Heidän oli myös varmistettava, että jokaisen kontin pohja oli ehdottomasti tasainen. Kun koneet oli saatu kontteihin, veljet kiinnittivät kaikkien konttien seiniin ja kattoon terästankoja, jotta lasti olisi paremmassa turvassa. Kaikkien yksiköiden lastaamiseen kontteihin kului vuoden 1993 elokuussa kaksi viikkoa.
Ensimmäiset viisi konttia saapuivat Nigerian Beeteliin 29. joulukuuta 1993 kello 18.00. Veljet odottivat innoissaan päästäkseen aloittamaan vaativat purkaustyöt. He työskentelivät läpi yön päivänkoittoon asti. Koska koneet oli lastattu ilmatyynyelementtien päälle, työntekijät johtivat elementteihin paineilmaa, ja yksi kerrallaan yksiköt liukuivat ulos konteista. Sitten jokainen yksikkö nostettiin nosturilla lavalle joka oli rakennettu niitä varten painon sisäänkäynnin luo. Sen jälkeen otettiin jälleen käyttöön ilmatyynyelementit ja koneet työnnettiin käsin innostuneen katsojajoukon silmien editse niille paikoille, joissa niitä tultaisiin käyttämään.
Neliväriset lehdet herättävät ihastusta
Ensimmäinen Nigeriassa painettu englanninkielinen nelivärinen Vartiotorni tuli painokoneista ulos 3. helmikuuta 1994 kello 19.45. Pian koneet painoivat lehtiä myös jorubaksi, igboksi, efikiksi ja ranskaksi.
Kun beeteliläiset saivat lehdet ensimmäistä kertaa käsiinsä, mikä oli heidän reaktionsa? ”Olin haltioissani!” huudahti eräs heistä. ”Ne ovat monta kertaa viehättävämpiä kuin mitkään muut tässä maassa painettavat julkaisut.”
Eräs toinen sanoi: ”Heti kun oli mahdollista hankin 20 lehteä, jotka lähetin perheelleni ja ystävilleni. Tuskin maltan odottaa päästäkseni esittämään näitä lehtiä kentällä.”
Kun eräältä sisarelta kysyttiin, mitä hän ajatteli uusista nelivärisistä lehdistä, hän vastasi: ”Aivan upeaa! Tämä todistaa jälleen sen, että Jehova huolehtii jokaisesta kaikkialla maailmassa!”
Kun siis Beetelin työntekijät nautiskelivat neliväristä jäätelöään, se toi heidän mieleensä neliväriset lehdet. Kuten eräs heistä asian ilmaisi, se oli ”unelmien täyttymys”.
[Kuvat s. 21]
Useiden tonnien painoisia painokoneen yksiköitä kannateltiin ohuiden ilmatyynyjen varassa