Mitä tarkoitetaan säteittäisellä sarveiskalvonviiltelyllä?

Herätkää!-lehti antaa tässä kirjoituksessa tietoa siitä, mitä säteittäiseksi sarveiskalvonviiltelyksi kutsutulla leikkauksella voidaan saada aikaan ja mitä riskejä siihen voi liittyä. Herätkää!-lehti ei suosittele tätä menetelmää. Jokaisen on asiaan perehdyttyään itse ratkaistava, sopiiko tämä menetelmä hänelle vai ei.

SÄTEITTÄINEN SARVEISKALVONVIILTELY on viime aikoina saanut joissakin maissa aiempaa enemmän julkisuutta televisiossa, aikakauslehdissä, sanomalehdissä ja radiossa. Kahden viime vuoden ajan se on ollut pääasiallinen keskustelunaihe kansainvälisissä silmälääkäreiden konferensseissa. Vaikka tämä menetelmä on ollut käytössä yli 20 vuoden ajan ja lääketieteen tutkijat olivat esitelleet sitä joitakin vuosia ennen sen käyttöönottoa, se on vasta aivan hiljattain alkanut yleistyä. Yhä useammat silmäkirurgit osallistuvat seminaareihin ja opettelevat tämän toimenpiteen.

Miljoonat ihmiset joko syntyvät likinäköisinä tai tämä vaiva kehittyy heille myöhemmin heidän elämässään. Mitä likinäköisyydellä tarkoitetaan? Se merkitsee sitä, että ihminen ei näe kauas selvästi ilman silmälaseja tai piilolinssejä. Tavallisesti likinäköiset voivat lukea ilman laseja, mutta heidän on yleensä pidettävä teksti lähellä silmiään, jotta he näkisivät sen tarkasti.

Säteittäinen sarveiskalvonviiltely on leikkaus, jolla pyritään – kun se tehdään likinäköiselle – vähentämään kaukolasien tarvetta tai tekemään ne tarpeettomiksi. Tällä sarveiskalvon leikkauksella muutetaan silmän muotoa siten, että kuva terävöityy verkkokalvolle, ei sen eteen, kuten likinäköisillä. Viillot tehdään säteittäisesti sarveiskalvon uloimpiin kerroksiin kohti optisen alueen reunaa, jotta optinen keskipiste tulisi kirkkaaksi. Viiltojen syvyys, pituus ja määrä vaihtelevat tapauksittain.

Ei uusi leikkausmenetelmä

Muinaiset kiinalaiset yrittivät korjata likinäköisyyttä nukkumalla hiekkapussit silmillään. Vaikutukset olivat vain tilapäisiä. Jo vuonna 1894 lääketieteellisissä lehdissä kerrottiin kirurgisista sarveiskalvon korjaus- tai muovausmenetelmistä. Siitä lähtien eteläamerikkalaiset ja myöhemmin japanilaiset kirurgit kertoivat menetelmistä, joilla näköä pyrittiin terävöittämään muuttamalla sarveiskalvon muotoa leikkauksen avulla. Japanilaisten kokemukset innostivat erään neuvostoliittolaisen kirurgin tekemään muutoksia tähän menetelmään, jotta tulokset olisivat parempia.

Kun menetelmä osoittautui luotettavaksi, monia muiden maiden lääkäreitä tuli seuraamaan leikkausta. He palasivat useita kertoja tekemään havaintoja tuloksista ja alkoivat sitten tehdä näitä leikkauksia omissa maissaan. Vuoden 1979 aikoihin kirjoiteltiin monia tieteellisiä tutkielmia, joissa kerrottiin tästä menetelmästä, sillä saaduista tuloksista ja muutoksista, jotka olisivat tarpeellisia tulosten parantamiseksi. Vaikka tämä menetelmä voikin siis tuntua uudelta, se ei ole uusi kirurgeille.

Yleisön suojelemiseksi useissa Yhdysvaltain tutkimuskeskuksissa tehtiin tutkimus, jossa pyrittiin selvittämään, kuinka tehokas leikkausmenetelmä tämä on. Tulokset julkaistiin 1980-luvulla niin sanotussa PERK-tutkimuksessa. Amerikan silmätautiopin akatemia hyväksyi sen jälkeen tämän menetelmän tehokkaaksi tavaksi vähentää likinäköisyyttä.

Kenelle tämä leikkaus sopii?

Nyt kun tiedämme jotakin sarveiskalvon viiltoleikkauksen kehitysvaiheista, niin mistä ihminen voi tietää, sopiiko tämä leikkaus hänelle? Silmät täytyy ensinnäkin tutkia perin pohjin. Kun lääkäri on päätynyt siihen tulokseen, että likinäköisen silmiä voidaan hoitaa tällä menetelmällä, onnistumisen todennäköisyys voidaan määrittää likinäköisyyden asteen perusteella. Mitä vaikeampi likinäköisyys on, sitä pienemmät ovat onnistumisen mahdollisuudet.

Jos sarveiskalvon viiltoleikkaus voidaan tutkimusten perusteella tehdä, tarvitaan sellainen kirurgi, jolla on huomattava kokemus näiden leikkausten tekemisestä. Suurissa kaupungeissa saattaa olla tämän alan asiantuntija, jolla on joidenkin vuosien kokemus näistä leikkauksista. Osallistumalla seminaareihin, käymällä läpi potilasaineistoa sekä puhumalla entisille potilaille ja muille silmälääkäreille, voi ehkä löytää silmälääkärin, joka on saanut vakaasti hyviä tuloksia.

Vuodesta 1991 vuoteen 1992 näitä leikkauksia tekevien silmälääkärien määrä kasvoi Yhdysvalloissa 13 prosentista 25 prosenttiin. Jotkut ovat siis uusia alalla, mutta tämä osoittaa myös sen, että yhä useammat hyväksyvät tämän menetelmän. Alan asiantuntijat kehottavatkin nyt uusia kirurgeja hankkimaan valmennusta, jotta he voisivat ehkäistä ne komplikaatiot, joita ensimmäisille kirurgeille tuli usein vastaan.

Ennen kuin ihminen päättää mennä leikkaukseen, hänen on hyvä perehtyä tähän menetelmään, jotta hän voi saada kysymyksillään selville hänen kannaltaan tarpeelliset tiedot. Menestyvät kirurgit kykenevät erittelemään kunkin potilaan tilannetta ja säätelemään lopputulosta tekemällä muutoksia leikkaukseen tilanteen mukaan. He hoitavat jokaista yksilöllisesti ja sovittavat leikkauksen kunkin tarpeita vastaavaksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että viiltojen määrä, syvyys ja pituus vaikuttavat ratkaisevasti lopputulokseen. Potilaan ikä, sukupuoli, silmänpaine ja silmän muoto on myös otettava huomioon. Kirurgi saattaa harkita muitakin yksilöllisiä seikkoja, jotta lopputuloksesta saataisiin mahdollisimman tarkasti potilaan tarpeita vastaava.

Kun leikkausta harkitseva saa tietää, kuinka monta vuotta ja kuinka monelle potilaalle kyseinen kirurgi on suorittanut näitä leikkauksia, hän saa kuvan siitä, miten suuri kokemus kirurgilla on takanaan. Lääketieteellisten lehtien viimeaikaisissa kirjoituksissa on ehdotettu, että sarveiskalvon viiltoleikkauksia tekevien kirurgien vakiovälineistöön tulisi kuulua sarveiskalvon topografialaite. Mitä parempia välineitä on käytössä, sitä todennäköisempää on, että leikkaus onnistuu hyvin.

Itse menetelmä

Jos likinäköinen asiaa harkittuaan haluaa, että hänelle tehdään tämä leikkaus, niin mitä on odotettavissa? Ennen leikkausta tehdään tutkimus, johon sisältyy silmän tutkiminen, silmän ja sen paksuuden mittaaminen ultraäänellä, sarveiskalvon kaarevuuden ja silmänpaineen mittaaminen sekä mahdollisesti sarveiskalvotopografian tekeminen. Leikkaus suunnitellaan näiden tietojen pohjalta. Kun potilas on ymmärtänyt ja allekirjoittanut leikkausta koskevan lomakkeen, hänelle annetaan todennäköisesti rauhoitetta.

Lomakkeesta puheen ollen tarkastellaanpa joitakin siinä mainittuja riskejä. Leikkaus tehdään silmän uloimpiin kerroksiin. Seuraavassa mainitaan tavanomaisia sivuvaikutuksia, jotka voivat vaivata tunteja, päiviä, viikkoja tai kuukausia: ilmenee häikäisyalttiutta, valojen ympärille muodostuu tähtimäisiä säteitä, näön tarkkuus vaihtelee, silmässä tuntuu siltä kuin siellä olisi vieras esine, silmät kuivuvat ja silmä tuntuu jatkuvasti. Viillot heikentävät silmää. Se kuinka kauan silmän heikentynyt tila jatkuu, vaihtelee yksilöittäin. Monet komplikaatiot voidaan poistaa käyttämällä leikkauksen jälkeen silmätippoja ja noudattamalla toimintaa rajoittavia ohjeita. Potilaan yhteistoiminnallisuus lisää onnistumisen mahdollisuuksia.

Nyt potilas on valmis leikkaukseen. Mitä tapahtuu seuraavaksi? Puolen tunnin kuluessa siitä, kun hän on saanut lievää rauhoitetta, hän menee osastolle, jossa sarveiskalvon viiltoleikkauksia tehdään. Silmäluomet puhdistetaan ja kasvot peitetään. Viimeiset mittaukset saatetaan tehdä tässä vaiheessa, ja leikkausvälineiden säädöt tarkastetaan mikroskoopin avulla. Silmään tiputetaan paikallispuudutetta. Kun silmä on puutunut, asetetaan paikoilleen luomenlevitin, joka estää silmän räpyttelyn. Potilas tarkentaa silmänsä valoon ja optinen keskipiste merkitään kirurgia varten, jotta hän voi työskennellä siitä käsin. Sen jälkeen silmään merkitään kaaviokuva, joka ilmaisee leikkauskuvion, ja sitten leikkaus voikin alkaa.

Leikkaus ei kestä 20:tä minuuttiakaan. Yleensä silmä peitetään sen jälkeen joksikin aikaa, mutta jo vuorokauden kuluessa potilas alkaa havaita likinäköisyytensä lieventyneen. Suurimmat muutokset näkökyvyssä tapahtuvat seuraavien 7–30 päivän aikana. Kolmen kuukauden kuluttua tapahtuu enää pieniä muutoksia, ja vuoden päästä tilanne on suhteellisen vakaa. Seuraavien 20 vuoden aikana joka neljäs potilas havaitsee näkökyvyssään tapahtuvan lisää muutoksia.

Se ei sovi kaikille

Olemme käsitelleet jo jonkin verran komplikaatioita. Käsitelläänpä nyt hiukan lisää sivuvaikutuksia – odotettavissa olevia ja odottamattomia. Sarveiskalvon viiltoleikkaus ei korjaa likinäköisyyden kaikkia asteita. Siitä on lähes aina apua, mutta se ei sovi kaikille likinäköisille. Joillakuilla näön tarkkuus vaihtelee, toisin sanoen aamulla heidän näkökykynsä on erilainen kuin illalla. Tämän ovat panneet merkille erityisesti ne, jotka istuvat koko päivän näyttöpäätteen ääressä. Suurelle enemmistölle niistä, joille on tehty sarveiskalvon viiltoleikkaus, tämä ei ole pysyvä ilmiö, mutta pienelle osalle se on. Monet valittavat leikkauksen jälkeen sitä, että valot häikäisevät pimeän tulon jälkeen, mutta tätäkään enemmistö ei pidä pysyvänä tilana. Ne, joilla oli ennen leikkausta kuivat silmät ja jotka ehkä siitä syystä luopuivat piilolinsseistä, voivat kärsiä edelleen silmien kuivumisesta jopa puolen vuoden ajan. Joillakuilla silmien taittovirhe voi korjaantua liikaa, minkä vuoksi he menettävät lähinäkönsä ja voivat joutua korjaamaan kaukonäköäänkin piilolinsseillä tai silmälaseilla. Tämä ei ole kovin yleistä, mutta niin käy joillekuille, joille tehdään sarveiskalvon viiltoleikkaus.

Ensimmäisten kolmen leikkausta seuraavan kuukauden aikana näköön voivat vaikuttaa tavalliset terveysongelmat, henkinen paine, raskaus, lääkitys, työssä tapahtuvat muutokset, kuntoiluharrastukset, ruokavalion muutokset ja varsinkin levon puute. Eräs sarveiskalvon viiltoleikkauksia tekevä kirurgi on pannut merkille, että painonnostoa säännöllisesti harrastavat ihmiset tarvitsevat tavallisesti toistuvia leikkauksia saavuttaakseen näköön asettamansa tavoitteet. Monet seikat voivat vaikuttaa näköön päivittäin, varsinkin kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Toipuessaan potilaan on varauduttava siihen, että hänen näössään tapahtuu muutoksia.

Sarveiskalvon viiltoleikkaus ei ole niin tarkka, että sen avulla voitaisiin kaikissa tapauksissa tehdä silmälasit tai piilolinssit tarpeettomiksi, sillä nämä voidaan suunnitella kunkin ihmisen erityistarpeiden mukaisesti. Tämä leikkaus sopii enemmistölle, eivätkä ne, joille leikkaus tehdään, tunne useinkaan tarvetta käyttää laseja leikkauksen jälkeen. On myös mahdollista korjata vain toinen silmä, niin että yksi silmä on kaukonäköä ja toinen lähinäköä varten. Leikkaus voidaan uusia, jos näköön asetetut tavoitteet eivät toteudu ensimmäisellä yrittämällä ja jos asian hyväksi voidaan tehdä jotain lisää. Tähän tarvitaan sellainen kirurgi, joka runsaan kokemuksensa ansiosta tietää, kuinka paljon enemmän voidaan leikata.

Ensin on otettava selvää, sitten tehtävä ratkaisu

Leikkausta harkitsevan on kaikkein viisainta hankkia niin paljon tietoa tästä aiheesta kuin mahdollista, koska hänen on osattava tehdä oikeita kysymyksiä saadakseen suoria vastauksia. Sen jälkeen on hyvä käydä useiden alan kirurgien luona ennen kuin päättää, mille kannalle asettuu (Sananlaskut 15:22). Menetelmä saattaa hyvinkin sopia ja näkö parantua merkittävästi.

Eräässä Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa hiljattain pidetyssä kokouksessa kerrottiin tutkimuksesta, joka koski itse silmälääkäreille tehtyjä sarveiskalvon viiltoleikkauksia. Nämä lääkärit olivat lähes poikkeuksetta tyytyväisiä leikkauksen tuloksiin – vain kaksi prosenttia heistä ei havainnut muutosta parempaan, muut 98 prosenttia olivat kuitenkin tyytyväisiä.

On mahtavaa avata silmänsä aamulla ja nähdä kaikki terävästi tarvitsematta tavoitella laseja silmilleen! Tämä tulee olemaan todellisuutta lähitulevaisuudessa, ei leikkausten vaan Jumalan voiman ansiosta. Jumalan uudessa järjestelmässä kaikilla, jotka kerran käyttivät laseja, tulee olemaan terävä näkö, mutta hyvän näkökyvyn saaminen tulee olemaan erityisen innostava kokemus niille, jotka eivät ole koskaan aiemmin nähneet. ”Silloin avautuvat sokeain silmät.” (Jesaja 35:5.)

[Kaaviot/Kuvat s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Sarveiskalvon viiltoleikkauksen normaali vaikutus

Normaali silmä tarkentaa kuvat terävästi verkkokalvolle

Verkkokalvo

Terävä näkö

Likinäköinen silmä on liian pitkä, jotta kuva osuisi verkkokalvolle

Verkkokalvo

Epäterävä näkö

Kahdeksan säteittäisen viillon kuvio loiventaa sarveiskalvoa

Sarveiskalvon viiltoleikkauksen jälkeen silmä tarkentaa kuvan verkkokalvolle terävänä

Verkkokalvo

Terävä näkö

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

The Complete Encyclopedia of Illustration/J. G. Heck