Vedenalaisia ihmeitä Punaisessameressä
Sanotaan, että kauneus on vain pinnallista. Todellinen kauneus on kuitenkin usein pinnan alla – eikä tämä koske ainoastaan ihmisiä. Havaitsin sen pitävän paikkansa Punaisestamerestä. Karu rannikko ei antanut minulle mitään vihiä siitä uskomattomasta kauneudesta, joka odottaa sen pinnan alle kurkistavaa onnekasta uimaria.
PUNAISTAMERTA pidetään yhtenä maailman kiinnostavimmista paikoista tutkia koralliriutan ihmeitä. Olin siksi innostunut näkemään omin silmin, oliko se maineensa veroinen.
Nähtyäni vedenalaisen maailman itse halusin tietää siitä enemmän. Punaisenmeren eläimistöön perehtynyt meribiologi Aaron Miroz vastasi kysymyksiini.
Miksi Punaisenmeren eliöstö on niin runsas?
”Punainenmeri muistuttaa suurta pullonkaulaa, ja se kerää monia kaloja Intian valtamerestä. Lisäksi meillä on täällä epätavallisen paljon koralleja. Riutalta voi löytää jopa 20 erilaista korallilajia kasvamassa vain neliömetrin suuruisen kiven päällä. Korallien kasvua edistää veden ihanteellinen lämpötila, joka vaihtelee vain muutaman asteen verran vuodessa. Koska tällä alueella lisäksi sataa vähän, mereen ei joudu kovinkaan paljon liukenemattomia aineita. Tämä puolestaan vähentää saasteiden määrää, vaikka minun täytyy kyllä valitettavasti sanoa, että 15:n viime vuoden aikana tilanne on pahentunut.”
Mitä ongelmia näiden meren kalleuksien varjelemisessa on?
”Kun on kyse suhteellisen turmeltumattomasta elinalueesta, saaste on suurin ongelma. Punaistamerta saastuttavat pääasiassa fosfaatit, kalanviljelylaitokset ja rannikkokaupunkien jätteet. Sukelluspaikkojen suosio voi myös aiheuttaa ongelmia. Varomattomat sukeltajat voivat helposti vahingoittaa haurasta koralliriuttaa.”
Olette tutkineet Punaisenmeren koralliriuttaa monia vuosia. Kertoisitteko joistakin havainnoistanne.
”Olemme saaneet selville, että kaloilla on omat ruokailuaikansa. Jotkin niistä aloittavat syömisen aamuseitsemältä, syövät kolme tuntia, pitävät tauon ja sen jälkeen jatkavat syömistä toiset kolme tuntia iltapäivällä. Jotkin kalat syövät ainoastaan yöllä. Aikatauluilla on suuri merkitys. Jos petokalat ahdistaisivat koko päivän pienempiä kaloja, jälkimmäiset kykenisivät hädin tuskin itse syömään. Kalat voivat lisäksi olla ihmisten tavoin nirsoja ruoan suhteen. Esimerkiksi Plectoproma maculatus -nimisen kalan erityistä herkkua ovat keltasaha-ahvenet, joita esiintyy runsaasti Punaisessameressä. Myös akvaariossamme elävillä kaloilla on mieliruokansa – jotkin pitävät tonnikalasta kun taas toiset sardiineista.
Voisi luulla, että kaikki ihmiset näyttävät samanlaisilta kalojen silmissä, mutta asia ei ole niin. Kalat ja jopa jotkin selkärangattomatkin oppivat tunnistamaan ihmisiä. Muistan erään mustekalan, jota muuan henkilökuntamme jäsen läimäytti kerran leikkisästi. Se ei pitänyt siitä, että sitä läimäytellään, eikä se enää koskaan ottanut ruokaa tuolta henkilöltä. Ohimennen sanoen olemme panneet merkille, että lempeät ihmiset tulevat parhaiten toimeen kalojen kanssa, kun taas aggressiiviset tai kärsimättömät ihmiset tekevät ne hermostuneiksi.”
Sukeltamista aloittelevaan tekee vaikutuksen kauniiden muotojen ja värien uskomaton moninaisuus.
”Värikkäät kalat ovat varmasti vaikuttavia. Monet eivät kuitenkaan tiedä sitä, että jotkin kalat käyttävät värejään merkkien antamiseen vähän samaan tapaan kuin me käytämme liikennevaloja. Esimerkiksi kun korallimeriahven saalistaa – sen sijaan että se vain vartioisi reviiriään – sen punainen väri muuttuu tummemman sävyiseksi. Klovnikala, jota tämä meriahven saalistaa, voi päätellä meriahvenen väristä, milloin se on ’vapaalla’. Näinä turvallisina aikoina klovnikala ajaa rohkeasti reviiriltään ulos sinne tunkeutuneen meriahvenen.”
Jumalan luomistekojen ainutlaatuista kauneutta voi siis löytää yllättävistä paikoista. Tutustuminen häviävän pieneen osaan näistä kauniista teoista rikastutti elämääni. Lyhyt käyntini vedenalaisessa maailmassa syvensi arvostustani planeettamme luonnonrikkauksia kohtaan. (Lähetetty.)
[Kuva s. 26]
Siipisimppu ei ollut huolissaan petokaloista, kun se vaelteli rauhallisesti ympäriinsä. Ne pysyvät siitä etäällä, sillä sen eväruotojen pistos on hyvin myrkyllinen
[Kuva s. 26]
Klovnikala menee harvoin etäälle kodistaan, joka sijaitsee suuren merivuokon lonkeroissa. Se ei vahingoitu isäntänsä syleilyssä, kun se auttaa tätä pysymään puhtaana
[Kuva s. 26]
Perhokalat ovat värikkäitä. Niiden litteä ruumis aaltoili edestakaisin, mikä toi mieleeni perhosen
[Kuva s. 26]
Pikassokalan komeat juovat ja suuta ympäröivä väritys, joka näytti kirkkaankeltaiselta huulipunalta, toivat mieleeni abstraktin taideteoksen
[Kuva s. 26]
Keisarikalalla on monivärinen asu, jonka värit ja kuviot muuttuvat iän myötä