Lukijoiden kirjeitä

Kaksoiselämä. Haluan kiittää teitä kirjoituksesta ”Nuoret kysyvät: kenen täytyy tietää kaksoiselämästä?” (8.1.1994). Kun olin 16-vuotias, aloin juoda, polttaa ja tapailla poikia vanhempieni selän takana. Nämä kirjoitukset auttoivat minua tajuamaan selvästi, ettei mikään ole piilossa Jumalan valppaalta katseelta.

T. T., Fidži

Taistelu rahasta. Luin juuri kirjoitussarjan ”Taistelu rahasta – mihin se lopulta johtaa?” (22.3.1994). Kirjoituksissa käsiteltiin tätä aihetta erinomaisesti. En tiennyt, että vaeltavilla maatyöläisillä ja heidän perheillään on yhä noin huonot olot. Tunnen syvää myötätuntoa heitä kohtaan.

G. M., Yhdysvallat

Se mitä kerroitte kehnoista työoloista ja huonoista palkoista, on aivan totta. Se kuvastaa surullisella tavalla sitä, miten jotkut suhtautuvat tällaisiin työntekijöihin – ikään kuin he eivät olisi ihmisiä, joilla on samanlaiset tunteet kuin meillä. Kuinka totta se onkaan, että ”ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen”! (Saarnaaja 8:9.)

K. V., Yhdysvallat

Rintasyöpä. Kirjoitussarjassanne ”Rintasyöpä – jokaisen naisen pelonaihe” (8.4.1994) ette maininneet sanallakaan tutkimuksista, joiden mukaan imettäminen voi vähentää rintasyövän riskiä.

B. J. M., Saksa

Pahoittelemme, että asia jäi mainitsematta. Se tuli kuitenkin esille artikkelissa ”Todisteita äidinmaidon puolesta”, joka ilmestyi lehdessämme 22.9.1993. (Toimitus.)

Vietin jonkin aikaa erään kristityn sisaren luona, jolta oli poistettu toinen rinta. Hän oli 62-vuotias ja hyvin masentunut. Muistan, kuinka vaikeaa oli keksiä mitään lohduttavaa sanottavaa. Niiden lausuntojen ansiosta, joita artikkeleissa lainattiin, voin nyt tukea häntä merkityksellisellä tavalla.

D. H., Yhdysvallat

Pari vuotta sitten minulle tehtiin rintasyöpäleikkaus. Saadakseni tietoa aiheesta ostin erään lääketieteellisen hakuteoksen, mutta siitä ei ollut paljoakaan apua. Teidän kirjoituksessanne kuitenkin vastattiin kysymyksiini. Se todellakin lohdutti minua.

M. G., Italia

Äitini kuoli yhdeksän vuotta sitten rintasyöpään. Olin silloin vasta yhdeksänvuotias enkä koskaan käsittänyt, mitä hän kävi läpi. Minun oli vaikeaa olla itkemättä lukiessani näitä kirjoituksia ja ajatellessani häntä. En voi milloinkaan kiittää teitä kylliksi siitä, että olette auttaneet minua ymmärtämään hänen viimeisiä elinvuosiaan.

K. F., Yhdysvallat

Aidsin uhrit. Luin kirjoituksenne ”Kun aidsin uhrit tarvitsevat apuamme” (22.3.1994). Olen itse HIV-positiivinen, ja minun oli hyvin vaikea niellä sitä, mitä kirjoititte. Perheeni itki, koska he tunsivat tulleensa loukatuiksi ja hylätyiksi.

B. J., Yhdysvallat

Tunnemme todella suurta myötätuntoa kaikkia niitä keskuudessamme olevia kohtaan, jotka ovat saaneet HIV-tartunnan. Kirjoituksessamme pyrittiin käsittelemään tasapainoisesti heidän tarpeitaan ja enemmistön tuntemaa huolta. Koska Israelille annetussa Jumalan laissa suojeltiin tuon kansakunnan terveyttä voimakkain toimenpitein, meistä oli sopivaa suositella järkeviä terveydellisiä varotoimia (vrt. 3. Mooseksen kirja 13:21, 33). Myönsimme, ettei ”ihmisen tarvitse olla ylettömän pelokas ollessaan niiden lähellä, joilla on aids”. Silti monet pelkäävät lääkäreiden vakuutteluista huolimatta. Sen vuoksi kehotimme aidsin uhreja kunnioittamaan sellaisten tunteita, jotka saattavat vieroksua fyysisiä kiintymyksenosoituksia. Jokainen, jolla ei ole tätä tartuntaa, päättää suhtautumisestaan itse. Joka tapauksessa kaikkien kristittyjen tulee haluta sydämestään osoittaa ystävällisyyttä ja antaa lohdutusta aidsin uhreille. (Toimitus.)

Oli hyvin rohkaisevaa saada käsiinsä näin lohduttava ja hyvin kirjoitettu artikkeli. Erityisesti arvostin sitä neuvoa, että vaikka meidän pitäisikin ryhtyä ”yleisiin varotoimiin”, niin meidän pitäisi lohduttaa ja antaa myötätuntoista apua.

M. H., Yhdysvallat