Lähetyssaarnaajat – valon vai pimeyden asiamiehiä? 6. osa

Aitojen opetuslasten tekeminen nykyään

JEESUS KRISTUS antoi käskyn: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät.” (Matteus 28:19.) Hakuteos Everyman’s Encyclopedia sanoo, että tätä toimeksiantoa ”ovat kristityt toteuttaneet kaikkina aikoina”, lisäten kuitenkin: ”mutta toisinaan jokseenkin ponnettomasti”. Kirja The Missionary Myth kysyy: ”Onko lähetystoiminnan aikakausi päättynyt?”

Viikkolehti Newsweek kertoi viime tammikuussa: ”Paavi Johannes Paavali II vie nyt roomalaiskatolisuuden kaduille.” Lehti selitti: ”Hän lähettää 350 maallikkosaarnaajaa etsimään käännynnäisiä Rooman diskoista, supermarketeista ja metroasemilta. Tämä koeluonteinen kampanja käynnistyy paastonajan aloituspäivänä (16. helmikuuta). Jos se onnistuu, paavi laajentaa sen maailmanlaajuiseksi – mistä voi olla seurauksena se, että katoliset lähetyssaarnaajat soittelevat ovikelloja aina Buenos Airesista Tokioon asti.”

Toisaalta Jehovan todistajat ovat jo kauan ymmärtäneet, että heidän velvollisuutensa on tehdä evankelioimistyötä (2. Timoteukselle 4:5). Luonnollisestikaan he kaikki eivät saarnaa lähetystyöntekijöinä vieraissa maissa. Heidän on kuitenkin mahdollista saarnata siellä missä he ovat, ja näin he myös tekevät. Tässä mielessä he kaikki ovat lähetystyöntekijöitä.

Erilainen koulu

1940-luvun alussa Vartiotorni-seura perusti koulun valmentamaan kokeneita sananjulistajia lähetystyöntekijöiksi vieraisiin maihin, joissa kipeästi tarvittiin apua. Opetusohjelma on vuosien kuluessa kokenut muutoksia, mutta siinä ei ole missään vaiheessa poikettu syrjään sen päätarkoituksesta: painon panemisesta Raamatun tutkimiselle ja elintärkeän evankelioimistyön loppuun saattamisesta.

Uudelle koululle valittiin nimeksi Gilead, joka on hepreaa ja tarkoittaa ”todistusröykkiötä”. Osallistumalla todistusröykkiön kasaamiseen Jehovan kunniaksi Gilead on näytellyt keskeistä osaa sen maailmanlaajuisen saarnaamistyön suorittamisessa, jonka Jeesus oli ennustanut meidän ajallemme (Matteus 24:14).

Nathan H. Knorr, Vartiotorni-seuran silloinen presidentti, sanoi vuonna 1943 puheessaan, jonka hän piti Gilead-koulun ensimmäisen kurssin oppilaille: ”Te saatte lisävalmennusta työhön, joka muistuttaa apostoli Paavalin, Markuksen, Timoteuksen ja muiden sellaisten työtä, jotka matkustivat kaikkiin Rooman maailmanvallan osiin julistamaan Valtakunnan sanomaa. – – Teidän päätyönne on Valtakunnan evankeliumin saarnaaminen talosta taloon, niin kuin Jeesus ja apostolit saarnasivat.”

Kun ensimmäinen kurssi oli päättynyt, sen käyneet lähetettiin yhdeksään Latinalaisen Amerikan maahan. Tähän päivään mennessä on yli 6500 oppilasta yli 110 maasta saanut valmennusta Gilead-koulussa ja lähetetty lähetystyöntekijöiksi useampaan kuin 200 maahan ja saariryhmään.

Toisenlaiset lähetystyöntekijät

Olemme tämän kirjoitussarjan edellisissä osissa tarkastelleet sitä, millaista kristikunnan lähetyssaarnaajien toiminta on ollut menneisyydessä. Monet heistä käänsivät Raamatun tai sen osia kansankielelle. Näin tekivät esimerkiksi Grönlantiin lähetetyt lähetyssaarnaajat. Näitä varhaisia lähetyssaarnaajia kuitenkin kiinnostivat usein enemmän jotkin muut asiat kuin se, että he olisivat opettaneet ihmisille Raamattua.

Esimerkiksi ne lähetyssaarnaajat, joita kristikunta lähetti Japaniin, olivat kiinnostuneita ”oppilaitoksista ja kouluista”, toteaa tietosanakirja Kodansha Encyclopedia of Japan. Se sanoo: ”Monet lähetystyöntekijät ovat kunnostautuneet oppisaavutuksillaan.” Heistä tuli kielitieteilijöitä tai professoreita, jotka opettivat esimerkiksi kirjallisuutta, kieliä, historiaa, filosofiaa, Itä-Aasian uskontoja ja japanilaista kansanperinnettä. ”Hyväntekeväisyyttä ja sosiaalityötä harjoittavista organisaatioista tuli myös tärkeä osa lähetystyötä”, tietosanakirja jatkaa.

Evankeliumin julistaminen ei ollut useimmille lähetystyöntekijöille tärkein asia. Liian usein he korostivat fyysisten tarpeitten tyydyttämistä välittämättä hengellisistä tarpeista. Heidän elämänsä kiertyi omien harrastusten ympärille. Niinpä eräs lähetyssaarnaaja, jonka Englannin kirkko oli lähettänyt Japaniin vuonna 1889, tunnetaan nykyään parhaiten ”Japanin vuorikiipeilyn isänä”.

Gileadin käyneet lähetystyöntekijät eroavat monella tavoin kristikunnan lähetystyöntekijöistä. Kirjassa Jehovan todistajat – Jumalan valtakunnan julistajia todetaan luvussa 23: ”Gilead-koulusta valmistuneet lähetystyöntekijät opettavat ihmisille Raamattua. Sen sijaan että he rakentaisivat kirkkoja ja odottaisivat ihmisten tulevan niihin, he kulkevat talosta taloon – – Näitä lähetystyöntekijöitä ei lähetetty palveltaviksi vaan palvelemaan.”

Millaisia ovat olleet hedelmät?

Miten hyvin kristikunnan lähetyssaarnaajat ovat onnistuneet Euroopassa, missä heillä on ollut vuosisatoja aikaa tehdä Kristukselle opetuslapsia? Kirja A Global View of Christian Missions vastaa: ”Eurooppalaisista on arviolta 160 miljoonaa uskontokuntiin kuulumattomia. Vain pieni osa niistä, jotka yhä sanovat olevansa kuuliaisia kristinuskolle, suhtautuu uskontoonsa vakavasti. – – Eurooppaa ei voida hyvällä tahdollakaan kutsua kristityksi maanosaksi.”

Millainen on tilanne Aasiassa? Kodansha Encyclopedia of Japan vastaa: ”Ihmisten mielissä kristinusko on edelleen ’vieras’ uskonto – – [mutta] ei sopiva tavallisille japanilaisille. – – Kristillinen liike pysyy japanilaisessa yhteiskunnassa marginaalisena ilmiönä.” Tämän tueksi voidaan todeta, että Japanissa on asukkaista alle 4, Intiassa alle 3, Pakistanissa alle 2 ja Kiinassa alle 0,5 prosenttia kristityiksi tunnustautuvia.

Millainen on tilanne Afrikassa, kristikunnan tehtyä siellä vuosisatojen ajan lähetystyötä? Saksalainen aikakauslehti Focus kertoi Afrikan piispojen viimekeväisestä Rooman-kokouksesta näin: ”Afrikan uskontoja ei pidä enää tuomita pakanalliseksi epäjumalanpalvonnaksi. Virallisessa, joskin vielä julkaisemattomassa asiakirjassa ’perinteiset afrikkalaiset uskonnot’ tunnustetaan arvokkaiksi ja tärkeiksi kumppaneiksi. Niiden kannattajat ansaitsevat kunnioituksen. Synodi tunnusti sen, että uskonnot, jotka aiemmin luokiteltiin fetisistisiksi, ovat ’usein määränneet vakaumuksellisimpienkin katolilaisten elämäntavan’.”a

Miten kristikunnan lähetyssaarnaajat ovat onnistuneet läntisellä pallonpuoliskolla, missä heillä on ollut vuosisatoja aikaa tehdä Kristukselle opetuslapsia? Kirja Mission to the World vastaa: ”Vaikka lähetystoiminta on viime vuosikymmeninä mennyt voimakkaasti eteenpäin ’Latinalaisessa Amerikassa’, se silti edelleen ansaitsee arvonimen ’laiminlyöty maanosa’.” Mitä Yhdysvaltoihin tulee, niin Newsweek-viikkolehden mukaan äskettäin tehdyt tutkimukset ”osoittavat, että vaikka uskonto näkyykin kaikkialla amerikkalaisessa maisemassa, vain vähemmistö ottaa sen vakavasti. – – puolet niistä, jotka sanovat tutkimuksentekijöille käyvänsä sunnuntaisin kirkossa, ei puhu totta. – – Lähes kolmannes 18-vuotiaista ja sitä vanhemmista amerikkalaisista on täysin maallistuneita ajattelutavaltaan. – – Vain 19 prosenttia – – harjoittaa säännöllisesti uskontoaan.”

Yhteenvetona kristikunnan lähetyssaarnaajien ponnistuksista voidaan todeta tämä: yrittäessään vähentää köyhyydestä, huonosta terveydestä ja koulutuksen puutteesta johtuvia ongelmia he ovat, kun heidän joukkoaan katsotaan kokonaisuutena, puolustaneet ihmisten suunnitelmia, jotka parhaassakin tapauksessa ovat tuoneet vain tilapäistä ja osittaista huojennusta. Toisaalta aidot kristityt lähetystyöntekijät kohdistavat ihmisten huomion Jumalan perustettuun valtakuntaan, joka tulee tuottamaan pysyvän ja täydellisen huojennuksen. Se ei siis vain vähennä ongelmia, vaan se ratkaisee ne. Jumalan valtakunta tulee antamaan ihmisille täyden terveyden, aidon taloudellisen turvallisuuden, kaikille loputtomiin tilaisuuksia tuottavaan työhön ja elämän, jolla ei tule olemaan loppua! (Psalmit 37:9–11, 29; Jesaja 33:24; 35:5, 6; 65:21–23; Ilmestys 21:3, 4.)

Kristikunnan lähetystyöntekijät saattavat viitata kristityiksi tunnustautuviin, jotka silloin tällöin käyvät jumalanpalveluksessa, todisteena siitä, että he ovat tehneet ’opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä ja kastaneet heidät’. Tosiasiat kuitenkin osoittavat, että nämä lähetystyöntekijät eivät ole opettaneet näitä kastettujaan ’noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus on käskenyt heidän noudattaa’. (Matteus 28:19, 20.)

Aitojen kristittyjen opetustoiminta tulee kuitenkin jatkumaan myös Jumalan uudessa maailmassa. Se tulee tavoittamaan miljoonat kuolleista herätetyt, joiden täytyy saada opetusta Jumalan menettelytavoista. Silloin kristityillä on mieluinen etu jatkaa opetuslasten tekemistä, kuten he ovat jo vuosikymmeniä tehneet – ilman että Saatanakaan enää on sotkemassa asioita.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 24]

Miten he ovat auttaneet ihmisiä

Seuraavassa joitakin ajatuksia niiden kertomana, jotka ovat hyötyneet Gileadin käyneiden lähetystyöntekijöitten avusta:

”Ihailin heidän sitkeyttään, sillä heillä oli kestettävänään niin paljon sellaista, mikä oli erilaista kuin heidän kotimaassaan: ilmasto, kielet, tavat, ruoka ja uskonnot. Silti he pysyivät lähetyskentillään, jotkut heistä jopa kuolemaansa asti. Heidän hyvät tutkimistapansa ja intonsa sananjulistamisessa auttoivat minua kehittymään samoissa asioissa.” (J. A., Intia.)

”Minuun teki syvän vaikutuksen lähetystyöntekijän täsmällisyys, kun hän tutki kanssani. Hän osoitti erinomaista itsehillintää kestäessään ennakkoluulojani ja tietämättömyyttäni.” (P. T., Thaimaa.)

”Arvostin vaimoni kanssa Jehovan todistajien lähetystyöntekijöitten puhtautta. Heidän toimintansa teki meihin sellaisen vaikutuksen, että otimme tavoitteeksemme kokoaikaisen sananjulistamisen, ja nykyään meillä itsellämme on ilo olla lähetystyöntekijöitä.” (A. C., Mosambik.)

”Elämäni oli muuttunut itsekeskeiseksi. Lähetystyöntekijöihin tutustuminen antoi minulle sen sysäyksen, jota tarvitsin voidakseni muuttaa sitä. Heissä näkemäni onnellisuus ei ollut pinnallista vaan aitoa.” (J. K., Japani.)

”Kristikunnan lähetystyöntekijät elivät mukavasti. Palvelijat siivosivat heidän talonsa, pesivät pyykin, hoitivat puutarhaa ja ajoivat autoa. Samalla kun Gileadin käyneet lähetystyöntekijät auttoivat paikallisia asukkaita saamaan tietoa Jumalan valtakunnasta, olin yllättynyt nähdessäni heidän huolehtivan tehokkaasti myös omista taloustöistään.” (S. D., Thaimaa.)

”Lähetystyötä tekevät sisaret ajoivat polkupyörillä tapaamaan ihmisiä silloinkin, kun lämpötila kohosi yli 45 asteeseen. Heidän vieraanvaraisuutensa ja puolueettomuutensa samoin kuin kestävyytensä auttoivat minua tunnistamaan totuuden.” (V. H., Intia.)

”Nämä lähetystyöntekijät eivät olleet ylemmyydentuntoisia. He nöyrästi sekä sovittautuivat paikallisen väestön joukkoon että sopeutuivat köyhiin elinoloihin. He olivat tulleet palvelemaan, joten he eivät koskaan valittaneet, vaan näyttivät aina iloisilta ja tyytyväisiltä.” (C. P., Thaimaa.)

”He eivät vesittäneet Raamatun totuutta. He eivät silti herättäneet paikallisessa väestössä sellaista tunnetta, että kaikki sen perinteisessä kulttuurissa olisi ollut väärin tai että sen olisi täytynyt omaksua länsimaisia tapoja. He eivät herättäneet toisissa alemmuuden tai riittämättömyyden tunnetta.” (A. D., Papua-Uusi-Guinea.)

”Toisin kuin kristikunnan lähetystyöntekijät tämä nainen oli halukas istumaan lattialla korealaiseen tapaan, jalat ristissä, meidän tutkiessamme Raamattua. Hän oli halukas maistamaan korealaisia ruokiamme. Se rakkaus, jota tunsin häntä kohtaan, auttoi minua edistymään.” (S. K., Korea.)

”Olin kymmenvuotias ja pääsin koulusta puoleltapäivin. Eräs lähetystyöntekijä pyysi, että lähtisin iltapäivisin hänen mukaansa kenttäpalvelukseen. Hän opetti minulle monia Raamatun periaatteita ja juurrutti minuun syvän arvostuksen Jehovan järjestöä kohtaan.” (R. G., Kolumbia.)

”He opettivat minua pitämään tunnollisesti huolta saamistani tehtävistä ja tekemään valittamatta sen, mikä oli välttämätöntä tehdä. Kiitän Jehovaa ja Jeesusta Kristusta sydämeni pohjasta siitä, että he lähettivät meille nämä lähetystyöntekijät.” (K. S., Japani.)

[Kuva s. 23]

Gileadin käyneitä lähetystyöntekijöitä 16 maasta kertomassa kokemuksiaan eräässä hiljattain pidetyssä konventissa