Nuoret kysyvät:

Miksi minun pitäisi totella vanhempiani?

STANIN kasvattivat jumalaapelkäävät vanhemmat. Mutta 16-vuotiaana hän kapinoi. Stan selittää: ”Halusin tavata ihmisiä ja saada heidän hyväksymyksensä. Halusin omistaa kaiken, mitä muutkin omistivat.” Stan ajatteli saavuttavansa nämä tavoitteet ryhtymällä huumeiden välittäjäksi. Tietenkin hänen piti sepittää valheita menemisistään ja tulemisistaan ja siitä, mistä kaikki rahat olivat kotoisin. ”Omatuntoni oli paatunut”, muistelee Stan.

John kastettiin kristityksi 11-vuotiaana. ”Totuus ei kuitenkaan ollut sydämessäni asti”, hän myöntää. ”Menin kasteelle, koska perheeni jäsenet odottivat minun menevän. Kun siirryin lukioon, aloin villiintyä. Rockmusiikillakin oli minuun huono vaikutus. Aloin harrastaa surfausta ja viettää paljon aikaa rannalla sellaisten nuorten kanssa, joita eivät ohjanneet Raamatun periaatteet. Siellä liikkui paljon huumeita.” Ennen pitkää hän oli muuttanut pois vanhempiensa luota ja omaksunut elämäntavan, joka oli vastoin kaikkea sitä, mitä hänelle oli opetettu.

Kapinoinnin syitä

On normaalia, että nuoret kokeilevat rajojaan ja haluavat jossain määrin itsenäistyä. Mutta on aivan eri asia alkaa käyttäytyä kapinallisesti, hillittömästi ja omaksi vahingokseen. Mikä saa jonkun käyttäytymään siten? Siihen on monia erilaisia syitä. ”Nuorena etsitään huvituksia”, selittää John, ”ja halutaan pitää hauskaa.” Mutta koska nuorilla ei ole elämänkokemusta, he eivät aina tee viisaita ratkaisuja (Heprealaisille 5:14). Siksi järkevät vanhemmat asettavat lapsilleen kohtuullisia rajoituksia – hillikkeitä, joita jotkut nuoret vastustavat raivokkaasti.

On surullista, että jotkut nuoret ovat jopa hylänneet kokonaan sen valmennuksen, jota he ovat jumalaapelkääviltä vanhemmiltaan saaneet (Efesolaisille 6:1–4). Jeesus sanoi, että kristillinen elämäntapa olisi ”kapea” ja ”ahdas” (Matteus 7:13, 14). Niinpä kristityt nuoret eivät voi monestikaan tehdä kaikkea sitä, mitä heidän koulutoverinsa tekevät. Useimmat suhtautuvat tyynesti rajoituksiin, koska he ymmärtävät, etteivät Jumalan lait todellisuudessa ole rasittavia (1. Johanneksen kirje 5:3). Nämä laithan suojelevat nuoria ongelmilta, esimerkiksi avioliiton ulkopuolisilta raskauksilta, huumeiden käytöltä ja sukupuolitaudeilta (1. Korinttolaisille 6:9, 10). Jotkut nuoret kuitenkin kieltäytyvät näkemästä asiaa tältä kannalta; heidän mielestään Raamatun lait rajoittavat liikaa heidän elämäänsä.

Nuori voi tuntea erityisen suurta vastenmielisyyttä, jos hänen vanhempansa ovat hänen mielestään liian tiukkoja esimerkiksi kurin, virkistäytymisen ja viihteen suhteen. ”Minusta vanhempamme ovat meille liian ankaria”, valitti muuan nuori tyttö. Voi tietenkin tuntua ikävältä, jos sinun ei anneta tehdä jotakin, minkä toiset kristityt vanhemmat sallivat. (Kolossalaisille 3:21.) Jotkut nuoret ilmaisevat turhautuneisuutensa olemalla tottelemattomia.

Toiset taas poikkeavat oikealta tieltä sen vuoksi, että heidän vanhempansa eivät kunnioita lainkaan jumalisia periaatteita. ”Isä oli alkoholisti”, muistelee John. ”Hän ja äiti kiistelivät siitä, että isä joi liikaa. Me muutimme useita kertoja päästäksemme pois hänen luotaan.” Alkoholistit ja muut päihteiden väärinkäyttäjät eivät yksinkertaisesti pysty huolehtimaan riittävän hyvin lastensa tarpeista. Sellaisissa kodeissa nuoret saattavat joutua päivittäin kokemaan sanallista väkivaltaa ja nöyryytystä.

Toiset nuoret kapinoivat, koska heidän vanhempansa itse asiassa hylkäävät heidät tai jättävät heidät huomiotta. Kapina voi tuntua nuorten keinolta saada herätettyä vanhempiensa huomio – tai loukata heitä. ”Niin nuoresta pitäen kuin voin muistaa, vanhempani eivät tuntuneet olevan juuri koskaan kotona”, sanoo nuori Taylor-niminen tyttö, joka on varakkaasta perheestä. ”Olin näet ainoa lapsi, ja koska vanhempani olivat harvoin kotona, he jättivät minulle aina paljon rahaa.” Koska kukaan ei valvonut Tayloria, hän alkoi käydä yökerhoissa ja juoda itsensä humalaan. Vasta sitten, kun hänet pidätettiin rattijuopumuksesta, hänen vanhempansa tajusivat, että hänellä on ongelma.

Lisäksi voi olla kyse siitä tilanteesta, johon apostoli Paavali viittasi kysyessään eräältä kristittyjen ryhmältä: ”Te olitte juoksemassa hyvin. Kuka esti teitä edelleenkin tottelemasta totuutta?” (Galatalaisille 5:7.) Tähän on usein syynä huono seura (1. Korinttolaisille 15:33). ”Jouduin väärään porukkaan”, sanoo Elizabeth-niminen teinityttö. Hän myöntää, että hän alkoi toverien painostuksesta ”tupakoida ja käyttää huumeita”. Hän lisää: ”Haureuden harjoittaminen oli jokapäiväistä.”

Kapinoiminen on typerää

Ehkä sinäkin havaitset olevasi turhauttavalta tai jopa painostavalta tuntuvassa tilanteessa. Voi olla houkuttelevaa vain uhmata vanhempiasi ja tehdä juuri sitä mitä itse haluat. Mutta oikeamielinen mies, Job, varoitti: ”Varo, ettei vihastus houkuttele sinua ilkeämieliseen – – [toimintaan]. Ole varuillasi, ettet käänny vahingolliseen.” (Job 36:18–21, UM.)

Ilkeämielinen ja hillitön käyttäytyminen voi tosin saada vanhempasi reagoimaan siihen, mutta tuskin millään miellyttävällä tavalla. He todennäköisesti asettavat sinulle vain enemmän rajoituksia. Lisäksi loukkaava käyttäytyminen tuottaa vanhemmillesi suurta tuskaa (Sananlaskut 10:1). Onko se rakkaudellista? Parantaako se todella tilannettasi? Paljon järkevämpää on keskustella vanhempiesi kanssa asioista, joista sinulla on mielestäsi aihetta valittaa.a He saattavat hyvinkin haluta muuttaa sitä tapaa, jolla he kohtelevat sinua.

Yksi huomioon otettava seikka on se, miten toimintasi voi vaikuttaa Jumalaan. ”Jumalaan?” saatat kysyä. Aivan, koska vanhempiasi vastaan kapinoiminen on samaa kuin itse Jumalaa vastaan kapinoiminen, sillä juuri hän käskee sinua kunnioittamaan vanhempiasi (Efesolaisille 6:2). Miltä sellainen tottelemattomuus tuntuu Jumalasta? Raamattu sanoo Israelin kansasta: ”Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa.” Millaisin tuloksin? He ”murehduttivat hänen [Jumalan] mielensä”. (Psalmit 78:40.) Saatat tosin olla suuttunut vanhemmillesi, koska he mielestäsi rajoittavat sinua liikaa. Mutta haluatko todella aiheuttaa tuskaa Jehovalle, joka rakastaa sinua ja haluaa sinun elävän ikuisesti? (Johannes 17:3; 1. Timoteukselle 2:4.)

”Vapauden” kova hinta

Meidän kannattaa siis hyvällä syyllä kuunnella rakkaudellista taivaallista Isäämme. Älä anna ”vapautta” koskevien turhien lupausten pettää itseäsi (vrt. 2. Pietarin kirje 2:19). Saattaa näyttää siltä, että joitakuita nuoria ei rangaista lainkaan huonon käytöksen johdosta. Mutta psalmista varoitti: ”Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.” (Psalmit 37:1, 2.) Kapinoivat nuoret maksavat usein kovan hinnan niin kutsutusta vapaudestaan. Raamatussa sanotaan Galatalaiskirjeen 6:7:ssä: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana. Sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.”

Ajattelehan Stania, joka mainittiin alussa. Aivan niin kuin hän oli toivonutkin, hänestä tuli suosittu vastenmielisten ystäviensä keskuudessa. ”Tunsin olevani hyväksytty”, hän muistelee. Asiat alkoivat kuitenkin pian mennä vikaan. Hän kertoo: ”Minua on ammuttu, minut on pidätetty ja nyt joudun vankilaan. Enkä voi muuta kuin kysyä itseltäni: ’Onko se kaikki ollut sen arvoista?’”

Entä kuinka kävi Johnille, joka myös havitteli ”vapautta”? Sen jälkeen kun hänet oli pidätetty huumeiden hallussapidosta, hänet erotettiin kristillisestä seurakunnasta. Sitten hän vajosi vielä syvemmälle väärään käytökseen. ”Varastin autoja rahasta”, John tunnustaa. ”Olin hyvin väkivaltainen.” Hän ansaitsi paljon rahaa rikollisilla toimillaan. Mutta hän muistelee: ”Tuhlasin sen kaiken. Käytimme uskomattoman paljon huumeita.” Ja kun John ei tapellut, varastellut tai juopotellut, hän pakeni poliisia. ”Minut on pidätetty viitisenkymmentä kertaa. Tavallisesti he eivät löytäneet tarpeeksi vedenpitäviä todisteita tuomion langettamiseen, mutta kerran olin vuoden vankilassa.” Sen sijaan että John olisi ollut vapaa mies, hän havaitsi olevansa korviaan myöten sotkeutunut ”Saatanan syviin asioihin” (Ilmestys 2:24).

Samaa voidaan sanoa Elizabethista. Hänen riehakas seurustelunsa maailmallisten ystävien kanssa vei hänet ennen pitkää vankilaan. Hän tunnustaa: ”Tulin jopa raskaaksi, ja sain huumeidenkäyttöni takia keskenmenon. Huumeet olivat koko elämäni – tunnuin vain odottavan seuraavaa huumehumalaa. Lopulta menetin asuntoni. En voinut mennä kotiin, ja olin liian häpeissäni edes pyytääkseni Jehovalta apua.”

Voitaisiin kertoa monia muita samantapaisia esimerkkejä nuorista, jotka ovat hylänneet jumaliset periaatteet ja ovat sen vuoksi joutuneet kärsimään traagisista seurauksista. Raamatussa varoitetaan: ”Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.” (Sananlaskut 14:12, KR-92.) Sinun on näin ollen viisasta yrittää tulla toimeen vanhempiesi kanssa keskustelemalla rajoituksista, jotka sinun mielestäsi tuntuvat epäoikeudenmukaisilta – sen sijaan että kapinoisit niitä vastaan.

Entä sitten ne nuoret, joille tämä tieto tulee liian myöhään ja jotka havaitsevat jo sotkeutuneensa syvälle väärään käytökseen? Onko heillä enää mitään mahdollisuutta tehdä sovintoa vanhempiensa – ja Jumalan – kanssa? Palstamme seuraavassa kirjoituksessa käsitellään näitä kysymyksiä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

Kapinoiminen vanhempiasi vastaan voi tuoda sinulle enemmän ”vapautta”, mutta oletko tullut ajatelleeksi seurauksia?