Helppo ratkaisu ikävystymiseen?
AJANVIETTEEN loputon tarjonta miljoonille ikävystyneille ihmisille on nykyään suurta liiketoimintaa. Kaukomaille suuntautuvilla lomamatkoilla, uusimmalla viihde-elektroniikalla ja vaativilla harrastuksilla on kaikilla sama tarkoitus: auttaa kuluttajia tappamaan aikaansa. Ikävystyminen on silti suuri ongelma. Lomallakin oltaessa lomailijat tarvitsevat viihdyttäjiä järjestämään ohjelmaa, joka pitää heidät reippaalla mielellä. Monesta himohölkkääjästä tuntuu, että jotakin tärkeää puuttuu, jollei hänellä ole radiota mukanaan.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö esimerkiksi sellainen ajanviete kuin televisionkatselu kohentaisi mielialaa ja karkottaisi ikävystymistä, mutta voidaan kysyä, miten pitkäksi aikaa se tekee sen. Joillekuille viihde on kuin huumetta, johon tottuu. Seuraavalla kerralla tarvitaan enemmän ärsykkeitä ja voimakkaampia elämyksiä, tai muuten päällimmäiseksi nousee jälleen ikävä tunne siitä, että hei, tämä kaikki onkin jo aikaisemmin nähtyä. Sen sijaan että tällainen ajanviete olisi ratkaisu, siitä voi lopulta tulla yksi niistä tekijöistä, jotka aiheuttavat ikävystymistä.
Televisio ei sellaisenaan aiheuta ikävystymistä, mutta liika televisionkatselu ei toisaalta karkota sitä. Mikä vielä pahempaa, mitä enemmän vietämme aikaa tv:n ääressä, sitä enemmän saatamme irtautua todellisuudesta. Lapsille käy aivan liian usein näin. Kun eräässä tutkimuksessa 4–5-vuotiailta lapsilta kysyttiin, kummasta he mieluummin luopuisivat, tv:stä vai isästään, niin joka kolmas tuli siihen tulokseen, että elämä olisi siedettävämpää ilman isää!
Kaikkien halujensa tyydyttäminen ei sekään poista ikävystymistä. Monet lapset ja nuoret nykyään ”kasvavat keskellä aineellisen hyvinvoinnin aikakautta, joka voi antaa heille kaikki lelut, kaikki lomat, kaikki uudet muotivillitykset ja tyylit”, totesi eräs sosiaalidemokraattien kansanedustaja Saksassa. Onko enää mitään sellaista, mikä voisi antaa heille uusia elämyksiä? Saattaa hyvinkin olla, että hankkiessaan lapsilleen kaikki uusimmat lelut ja muut vekottimet hyväntahtoiset vanhemmat saavat lopulta aikaan sen, että heidän lapsensa tulevat aikuisina kärsimään kroonisesta ikävystymisestä.
Ikävystymisen perimmäiset syyt
Se, että ikävystymisen voisi täysin välttää, on epärealistinen tavoite. Elämä ei voi olla tässä maailmassa koskaan sellaista, että se kaiken aikaa tarjoaisi meille jännittäviä elämyksiä ja iloa. Tällainen epärealistinen toive voi hyvinkin aiheuttaa tarpeetonta tyytymättömyyttä. Toisaalta on joitakin sellaisia tekijöitä, jotka pahentavat tilannetta.
Nykyään ovat esimerkiksi yhä useammat perheet hajoamassa. Onko ehkä niin, että äiti ja isä ovat siinä määrin uppoutuneita omaan ajanvietteeseensä, että he eivät enää käytä riittävästi aikaa lastensa kanssa? Ei ole yllättävää, että nuoret etsivät omalla tavallaan itselleen ajanvietettä diskoista, videopelihalleista, ostoskeskuksista ja vastaavanlaisista paikoista. Seurauksena on ollut, että monissa perheissä ovat retket ja muut perheenjäsenten yhteiset harrastukset nykyään taakse jäänyttä elämää.
Toiset taas ovat niin tyytymättömiä yksitoikkoiseen elämäänsä, että he tiedostamattaan käpertyvät itseensä ja tekevät mitä itse haluavat, välittämättä toisista. Samalla kun he yhä enemmän eristäytyvät toisista, he elättelevät turhaan sellaista toivoa, että he kykenisivät niin sanotusti toteuttamaan itseään. Siitä ei yksinkertaisesti tule mitään. Yksikään ihminen ei näet ole saareke. Me tarvitsemme toisten seuraa ja ajatustenvaihtoa. Siksi käy pakostakin niin, että yksinäiset ratsastajat, jotka eristäytyvät, levittävät ikävystymistä, koska he tahtomattaan tekevät elämän ankeaksi itselleen ja ympärillään oleville.
1600-luvun ranskalainen filosofi Blaise Pascal kuitenkin osoitti terävästi sen, että ongelma johtuu jostakin hieman syvemmällä olevasta: ”Ikävystyminen – – [kumpuaa] syvältä sydämestä, jossa sillä on luonnolliset juurensa, ja – – [täyttää] mielen myrkyllään.” Pitää varmasti paikkansa.
Ikävystyminen ei häviä minnekään niin kauan kuin sydän on täynnä kalvavia epäilyksiä sen suhteen, mikä on elämän todellinen tarkoitus. Ihminen tarvitsee aidon vakaumuksen siitä, että hänen elämällään on jokin tarkoitus. Mutta miten kukaan voi omata valoisan elämänkatsomuksen, jollei hän tiedä, miksi hän on olemassa, ja jollei hänellä ole tavoitteita eikä varmaa tulevaisuudentoivoa?
Tässä tulemme elämän perimmäisiin kysymyksiin: Mikä on elämän tarkoitus? Miksi olen olemassa? Mihin olen menossa? ”Ihmisen ponnistelut tarkoituksen löytämiseksi elämässään ovat tärkein häntä motivoiva voima”, on psykiatri Viktor Frankl todennut. Mistä tällainen tarkoitus on sitten löydettävissä? Mistä näihin kysymyksiin voidaan saada tyydyttävät vastaukset?
Miten ikävystymistä voi vähentää?
Vanhin kaikista kirjoista antaa valaistusta näihin perimmäisiin kysymyksiin. 1800-luvun saksalainen runoilija Heinrich Heine on sanonut: ”Saan kiittää valistuksestani aivan yksinkertaisesti erään kirjan lukemista.” Minkä kirjan? Raamatun. Charles Dickens on kirjoittanut samalla tavalla: ”Se on paras kirja, mitä koskaan on ollut tai tulee olemaan maailmassa, koska se sisältää parhaat ohjeet, joita kellään ihmisellä – – voi olla oppaanaan.”
Siitä ei ole epäilystäkään. Raamattu on varma opas, jonka avulla elämälleen voi löytää tarkoituksen. Alusta loppuun saakka se osoittaa selvästi sen, että Jumala antoi ihmiselle työtä. Ihmisen tuli huolehtia maasta, kaunistaa sitä, valvoa rakkaudellisesti eläinkuntaa ja ennen kaikkea ylistää Luojaa, Jehovaa. Todella haasteellinen tehtävä, jonka ei pitänyt jättää tilaa ikävystymiselle! Miljoonat aktiiviset kristityt ovat havainneet, että Jumalan puolelle asettuminen ja täydellinen hänen palvelukseensa vihkiytyminen antavat elämälle lisää sisältöä ja työntävät syrjään ikävystymisen.
Yleinen ikävystyminen saattaa olla nykyajan ilmiö. Eihän useimmissa muinaisissa kielissä edes näytä olleen ”ikävystymistä” tarkoittavaa sanaa. Sen lisäksi että Raamattu osoittaa meille elämän tarkoituksen, se sisältää myös käytännöllisiä ehdotuksia sen suhteen, miten ikävystymistä vastaan voidaan taistella. Se sanoo esimerkiksi, että ’eristäytyvä puhkeaa kaikkea käytännön viisautta vastaan’ (Sananlaskut 18:1, UM). Ei toisin sanoen pidä käpertyä itseensä.
Ihminen on luonnostaan seurallinen olento. Hän tarvitsee kanssakäymistä toisten kanssa, ja hänellä on luontainen seuran tarve. Tämän normaalin halun tukahduttaminen – erakoitumalla, sivustakatsojan roolin omaksumisella – on epäviisasta. Samoin se, että tyydymme vain pinnallisiin ihmissuhteisiin, on samaa kuin jos emme lainkaan välittäisi käytännön viisaudesta.
On tietenkin paljon helpompaa katsella passiivisesti elokuvia tai rajoittaa kanssakäymisemme toisten kanssa siihen, että naputtelemme viestejä tietokoneeseen. Toimeen tuleminen toisten kanssa ei ole mikään helppo tehtävä. Se, että on jotakin arvokasta sanottavaa ja että voi kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan toisille, on kuitenkin antoisaa ja jättää vain vähän tilaa ikävystymiselle (Apostolien teot 20:35).
Salomo, joka teki tarkkoja havaintoja ihmisluonnosta, esitti painavan neuvon: ”Parempi tyytyä siihen, mitä on silmiensä edessä kuin päästää halunsa valloilleen.” (Saarnaaja 6:9, The New English Bible.) Toisin sanoen käytä parhaalla mahdollisella tavalla hyväksesi nykyisiä olosuhteitasi. Keskity siihen, mitä näet nyt. On paljon parempi tehdä näin kuin innokkaasti kaivata sitä, että pääsisi pakoon todellisuutta eli että voisi ”päästää halunsa valloilleen”, kuten Salomo asian ilmaisi.
Myös hyvin suunnitellut päivät, selvät tavoitteet ja vilpitön halu oppia jatkuvasti uusia asioita auttavat voittamaan ikävystymisen. Ihminen voi eläkkeellepääsynsä jälkeenkin saada aikaan vielä monenlaista. Eräs Baleaareilla asuva Jehovan todistaja, hieman yli 70-vuotias eläkkeelle jäänyt mies, opiskelee nyt innokkaasti saksaa. Mikä on hänen tavoitteensa? Hän haluaa puhua Jumalan sanaa monille ikävystyneille Saksasta saapuneille lomailijoille. Ikävystyminen ei varmastikaan ole ongelma hänelle.
Entä mitä voisit tehdä käsilläsi? Mikset hankkisi joitakin käden taitoja, opettelisi maalaamaan tai soittamaan jotakin soitinta? Se, että tuntee saavansa jotakin aikaan, vahvistaa omanarvontuntoa. Mitä ajattelet siitä, että käärisit hihasi ylös ja tarjoutuisit auttamaan kotona? Joka kodista löytyy yleensä monenlaista pientä laittamista. Älä jää mietiskelemään sitä, miten tylsää elämäsi on, vaan asetu käytettäväksi, tee jotakin mielekästä kotona, tule taitavaksi joissakin käden taidoissa. Et tule jäämään vaille ansaitsemaasi palkkaa. (Sananlaskut 22:29.)
Lisäksi Raamattu neuvoo meitä työskentelemään kokosieluisesti siinä, mitä sitten saatammekin ryhtyä tekemään. (Kolossalaisille 3:23.) Se luonnollisesti merkitsee sitä, että me todella paneudumme tehtäväämme ja olemme aidosti kiinnostuneita siitä. Se tekee sen mielenkiintoiseksi.
Jos kaikkia näitä jo vuosia sitten kirjoitettuja hyviä neuvoja noudatetaan, voi vapaa-ajan masennuksesta kärsivien elämä muuttua aivan toisenlaiseksi. Niinpä siis: Syvenny siihen, mitä teet. Ole kiinnostunut muista ihmisistä. Tee jotakin toisten hyväksi. Opettele jatkuvasti uusia asioita. Ole vapaasti kanssakäymisissä toisten kanssa. Opi tuntemaan elämän todellinen tarkoitus. Kun teet kaiken tämän, et ole enää taipuvainen huokailemaan: ”Miksi elämä on niin ikävystyttävää?”
[Tekstiruutu s. 7]
Miten ikävystymisen voi voittaa
1. Älä anna valmiin ajanvietteen passivoida itseäsi. Ole valikoiva ajanvietteen ja viihteen suhteen.
2. Ole kanssakäymisissä ihmisten kanssa.
3. Opettele jatkuvasti uusia asioita. Aseta itsellesi tavoitteita.
4. Käytä mielikuvitustasi. Tee jotakin käsilläsi.
5. Hanki elämällesi tarkoitus. Ota Jumala huomioon.