Lukijoiden kirjeitä

Huonot tavat.  Niin kauan kuin muistan olen ollut huonotapainen. Jossain vaiheessa olin jopa ylpeä siitä, etten käyttänyt sellaisia huomaavaisia ja kohteliaita ilmauksia kuin ”kiitos”, ”anna anteeksi” ja ”olen pahoillani”. Sitten luin kirjoituksen ”Tapojen höltyminen” ja siihen lainatut raamatunkohdat (22.7.1994). Opin, että Jumala on aina kohtelias ollessaan tekemisissä alempiensa kanssa ja hän lisää usein pyyntöihinsä kohteliaan vetoomuksen. Olin hyvin hämmästynyt nähdessäni tämän Raamatusta. Se on innostanut minua yrittämään jäljitellä Jumalaa. Miljoonat kiitokset teille.

M. E. J., Nigeria

Arvostin todella tätä kirjoitusta. Hyviin tapoihin kuuluu läheisesti toisten oikeuksien ja omaisuuden kunnioittaminen. Joskus kun kutsuu ystäviä kylään, heidän lapsensa ajattelevat voivansa tehdä vapaasti, mitä haluavat – mennä toisiin huoneisiin, penkoa läpi laatikoita, tutkia jääkaapin ja niin edelleen.

G. W., Yhdysvallat

Tuon kirjoituksen jokainen lause oli tärkeä. Kirjoitus oli juuri sitä, mitä tarvitsin kahden teini-ikäisen poikani opettamiseen. Huomasin hyviin tapoihin liittyvän monia sellaisia yksityiskohtia, joita en ole opettanut lapsilleni. Nyt tiedän nämä viehättävät piirteet ja osaan soveltaa niitä.

P. H., Yhdysvallat

Moskovan maanalaiset.  Luin äskettäin kirjoituksen ”Moskovan häikäisevät maanalaiset palatsit” (22.6.1994). Olen aina halunnut matkustaa ulkomaille, ja huomaan, että lukemalla tällaisia kirjoituksia pääsen käymään eri paikoissa.

J. H., Uusi-Seelanti

Kävin jokin aika sitten Moskovassa pidetyssä Jehovan todistajien konventissa. Matkustin paljon metrolla. En silloin tajunnut katselevani yhtä maailman kauneimmista ja tärkeimmistä maanalaisista. Pidin tosiaan hyvin paljon tästä kirjoituksesta.

P. M., Suomi

Sala-ampujia?  Artikkelissa ”Sotahistorioitsijan muistoja” kirjoittaja kuvailee saapumistaan Pariisiin sen jälkeen, kun se oli vapautettu toisen maailmansodan lopussa (22.4.1993). Hän väittää, että saksalaiset sala-ampujat olivat tulittaneet häntä ja että hän oli monta kertaa paennut jeepistään suojaan – ja että tämä tapahtui Pariisin kuuluisimmalla kadulla! Pariisia ei koskaan ”vapautettu”, vaan saksalainen kenraali Dietrich von Choltitz, joka toimi vastoin määräyksiä, luovutti sen taisteluitta.

A. W., Italia

Kirjoittaja kertoi oman kokemuksensa – muistamansa tapauksen, jonka ovat vahvistaneet eräät toiset silminnäkijät ja historioitsijat. Esimerkiksi sotahistorioitsija Martin Blumensonin kirjassa ”Liberation” myönnetään, että vaikka von Choltitz uhmasi Hitlerin käskyjä polttaa Pariisi maan tasalle, saksalaissotilaiden ja maahan tunkeutuneiden ranskalaisten ja amerikkalaisten joukkojen välillä käytiin kiivas taistelu hänen antautumistaan edeltäneinä päivinä. Lisäksi jotkut toiset historioitsijat ovat vahvistaneet myös tiedot ”Pariisin kuuluisimmalla kadulla” Champs-Élysées’llä käydystä taistelusta. Katso John Keeganin kirjaa ”Six Armies in Normandy—From D-Day to the Liberation of Paris”. (Toimitus.)

Lääketieteellinen kiista.  Olen 12-vuotias. Luin kirjoituksen ”Eivät poppamiehiä eivätkä jumalia” (8.5.1994). Olin iloinen nähdessäni, miten minun kaltaiseni hyvin nuori kristitty kohtasi rohkeasti sairaalan lääkärit ja kirurgit ja ’karttoi verta’ (Apostolien teot 15:20).

P. M. H., Yhdysvallat

Olen 19 vuotta vanha. Lukemani Mercy Uwasin kokemus on vahvistanut valtavasti uskoani. Se sai minut tajuamaan, ettei uskollisuus Jehovaa kohtaan riipu ihmisen iästä vaan hänen syvästä rakkaudestaan häneen. Tämä on lujittanut entisestään päätöstäni pysyä uskollisena Jehovalle.

S. M., Etelä-Afrikka