Miten se oli mahdollista?
MISTÄ orjakaupalle saatiin oikeutus? Historiantutkijat kiinnittävät huomiota siihen tosiasiaan, että vielä 1700-luvulla vain harvat arvostelivat orjuutta moraalin kannalta. Eräässä neekeriorjuuden historiaa tarkastelevassa kirjassa todetaan: ”Siihen aikaan, kun Kolumbus odottamatta saapui Länsi-Intiaan, ei kirkko eivätkä sen hyväksymät kirjoitukset olleet osoittaneet tuleville siirtomaiden asuttajille, että heidän pakkotyövoiman käyttönsä olisi moraalisesti tuomittavaa, vaikka jotkut kirkonmiehet siellä täällä olivatkin antaneet ymmärtää, että heillä oli asiasta omat epäilyksensä. – – Ei ollut vihjaustakaan siihen suuntaan, että orjajärjestelmä, joka siihen aikaan oli punoutuneena koko eurooppalaiseen yhteiskuntaan, tulisi asettaa kyseenalaiseksi.” (The Rise and Fall of Black Slavery.)
Kun Afrikasta Amerikkaan suuntautuva orjakauppa oli päässyt täyteen vauhtiin, monet papit puolustivat orjuutta uskonnollisin argumentein. Kirja American Slavery sanoo: ”Protestanttiset papit olivat [Amerikassa] etunenässä puolustamassa orjuutta – –. Todennäköisesti yleisin ja tehokkain uskonnollinen peruste oli se yksinkertainen ajatus, että orjuus oli osa Jumalan suunnitelmaa, jonka tarkoituksena oli saattaa siihen asti pakanuudessa eläneet ihmiset kosketuksiin kristinuskon siunausten kanssa.”
Se julma ja kauhea kohtelu, jota orjat usein saivat osakseen, vaati tuekseen muitakin perusteluja kuin vain sen väitteen, että heille haluttiin antaa ”kristinuskon siunaukset”. Niinpä sekä siirtomaaherrat että kirjoittajat ja filosofit Euroopassa ajattelivat, että mustat eivät ole samanlaisia kuin valkoiset. Näin totesi plantaasinomistaja Edward Long ruvetessaan kirjoittamaan ”Jamaikan historiaa”: ”Kun ajattelemme näiden ihmisten olemusta ja sitä, miten erilaisia he ovat verrattuna kaikkiin muihin ihmisiin, niin emmekö pakostakin tule siihen johtopäätökseen, että he ovat eri lajia?” Tällaisen ajattelutavan seuraukset kävivät ilmi Martiniquen kuvernöörin sanoista: ”Olen tullut siihen lujaan vakaumukseen, että neekereitä täytyy kohdella samalla tavoin kuin eläimiä.”
Vihdoin viimein taloudelliset syyt ja humanitääriset näkökohdat saivat Amerikkaan suuntautuneen orjakaupan vähitellen loppumaan. Afrikkalaiset olivat alusta pitäen taistelleet orjuuttamistaan vastaan, ja 1700-luvun lopussa kapinat olivat yleisiä. Pelokkaat omistajat tunsivat asemansa yhä epävarmemmaksi. He alkoivat myös pohtia sitä, tulisiko heille halvemmaksi ostaa toisten työpanos silloin kun sitä tarvittaisiin, kuin kustantaa jatkuva ylläpito orjille.
Samaan aikaan saivat ne moraaliset, uskonnolliset ja humanitääriset perusteet, joilla orjuutta vastustettiin, yhä enemmän kannatusta Euroopassa ja Amerikassa. Orjuudenvastaisten liikkeitten voima kasvoi. Vaikka orjakauppa kiellettiinkin monissa maissa – ensimmäisessä niistä vuonna 1807 – orjuuden vaikutukset jäivät jäljelle.
Eräs neekeriorjuutta käsitellyt tv-sarja antoi Afrikan pojille ja tyttärille liikuttavan puheenvuoron: ”Kauan ennen orjuuden päiviä elimme – – Afrikassa. Sitten tuli muukalaisia, ja he veivät jotkut meistä pois. Nykyään olemme niin hajallamme, että aurinko ei koskaan laske Afrikan jälkeläisten yltä.” (The Africans: A Triple Heritage.) Se, että Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Karibianmeren saarilla ja Euroopassa on miljoonia afrikkalaisperäisiä ihmisiä, on kiistaton orjakaupan seuraus.
Edelleen pohditaan sitä, keiden syytä Afrikasta Amerikkaan suuntautunut orjakauppa oli. Afrikan historian tutkija Basil Davidson kirjoittaa: ”Afrikka ja Eurooppa toimivat yhteistyössä.” (The African Slave Trade.)
”Tulkoon sinun valtakuntasi”
Tästä voidaan oppia jotakin – jotakin sellaista, mikä koskee ihmisen vallankäyttöä. Viisas mies kirjoitti: ”Minä katselin kaikkea sortoa, jota harjoitetaan auringon alla, ja katso, siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi.” (Saarnaaja 4:1.)
Nämä sanat, jotka on kirjoitettu kauan ennen afrikkalaisen orjakaupan aikaa, pitävät murheellista kyllä tänäkin päivänä paikkansa. Sorrettuja ja sortajia on yhä olemassa, ja joissakin maissa on yhä orjia ja heidän isäntiään. Kristityt tietävät, että Jehova Valtakunta-hallituksensa avulla pian ”pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole” (Psalmit 72:12). Tämä on yksi niistä syistä, joiden vuoksi he edelleen pyytävät rukouksessa Jumalalta: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” (Matteus 6:10.)