Voiko Jumalan lupauksiin luottaa?

JEHOVA JUMALA, Luojamme, on aina pitänyt sanansa. Hän on sanonut: ”Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan.” (Jesaja 46:11.) Johdettuaan israelilaiset Luvattuun maahan Jumalan palvelija Joosua kirjoitti: ”Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui.” (Joosua 21:45; 23:14.)

Joosuan päivistä Messiaan tuloon saakka oli toteutunut satoja Jumalan antamia profetioita. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita tapaus, jossa Jerikon jälleenrakentaja kärsi rangaistuksen vuosisatoja etukäteen esitetyn ennustuksen mukaisesti (Joosua 6:26; 1. Kuningasten kirja 16:34). Toisena esimerkkinä on lupaus, jonka toteutuminen tuntui mahdottomalta, nimittäin että nälkää näkevillä Samarian asukkailla olisi yltäkyllin ruokaa seuraavana päivänä sitä koskevan ennustuksen lausumisesta. Siitä, miten Jumala toteutti tämän lupauksen, kerrotaan 2. Kuningasten kirjan 7. luvussa.

Maailmanvaltojen nousu ja tuho

Jumala oli henkensä välityksellä pannut raamatunkirjoittajia merkitsemään muistiin yksityiskohtia eräitten maailmanvaltojen noususta ja tuhosta. Jumala ennusti esimerkiksi profeettansa Jesajan välityksellä mahtavan Babylonian kukistumisen lähes 200 vuotta etukäteen. Profetiassa mainittiin jopa nimeltä Babylonian valloittajat, meedialaiset, jotka liittoutuivat persialaisten kanssa. (Jesaja 13:17–19.) Vielä erikoisempaa on se, että Jumalan profeetan mukaan Babylonia valloitettaisiin Kyyros-nimisen Persian kuninkaan johdolla, vaikka Kyyrosta ei vielä ollut edes olemassa silloin, kun tämä profetia kirjoitettiin muistiin! (Jesaja 45:1.) Eikä tässä kaikki.

Profeetta Jesaja oli ennustanut myös, miten Babylonin kaupungin valloittaminen tapahtuisi. Hän oli kirjoittanut, että kaupunkia suojelevat Eufratin vedet ’kuivuisivat’ ja että Babylonin portit ’eivät sulkeutuisi’. (Jesaja 44:27–45:1.) Historioitsija Herodotos kertoo näiden yksityiskohtien toteutuneen.

Babylonian ollessa vielä mahtavimmillaan Jumala ilmoitti profeettansa Danielin välityksellä, mitkä maailmanvallat seuraisivat sitä. Daniel sai näyn kuvaannollisesta kaksisarvisesta oinaasta, joka onnistuisi voittamaan kaikki muut ”eläimet”. Daniel ei jättänyt epäselväksi sitä, keitä kaksisarvisella oinaalla kuvattiin, sillä hän sanoi sen olevan ”Meedian ja Persian kuninkaat”. (Daniel 8:1–4, 20.) Tämän profetian mukaisesti Meedo-Persiasta todellakin tuli seuraava maailmanvalta, kun se valloitti Babylonin vuonna 539 eaa.

Tässä Jumalalta saamassaan näyssä Daniel näki seuraavaksi ”kauriin”, jolla ”oli keskellä otsaa uhkea sarvi”. Danielin selostus jatkui: ”Minä näin sen käyvän kiinni oinaaseen ja – – puskevan oinasta ja murskaavan sen molemmat sarvet. – – eikä ollut ketään, joka olisi voinut pelastaa oinaan – –. Ja kauris tuli ylen suureksi; mutta kun se oli väkevimmillään, särkyi suuri sarvi, ja sen sijalle kasvoi neljä – – sarvea.” (Daniel 8:5–8.)

Jumalan sana ei jätä vaille vastausta sitä, mitä kaikella tällä tarkoitetaan. Selitys näet kuuluu: ”Kauris on Jaavanin [Kreikan] kuningas, ja suuri sarvi, joka sillä oli keskellä otsaa, on ensimmäinen kuningas. Ja että se särkyi ja neljä nousi sen sijalle, se on: neljä valtakuntaa nousee siitä kansasta, ei kuitenkaan niin väkevää kuin hän.” (Daniel 8:21, 22.)

Historian mukaan ”Jaavanin kuningas” oli Aleksanteri Suuri. Hänen kuoltuaan vuonna 323 eaa. hänen valtakuntansa jaettiin lopulta hänen neljän kenraalinsa kesken. He olivat Seleukos I Nikator, Kassandros, Ptolemaios I ja Lysimakhos. Näin toteutui se, mitä Raamattu oli ennustanutkin: ”Neljä nousi sen sijalle.” Kuten myös oli ennustettu, kukaan heistä ei saavuttanut sellaista valta-asemaa kuin Aleksanterilla oli ollut. Tällainen Raamatun profetioitten toteutuminen on ollut jotakin niin erikoista, että niitä on sanottu ”etukäteen kirjoitetuksi historiaksi”.

Luvattu Messias

Jumala ei ainoastaan luvannut, että tulisi Messias, joka vapauttaisi ihmiset synnin ja kuoleman seurauksista, vaan hän antoi myös kymmenittäin profetioita tämän Luvatun tunnistamiseksi. Tarkastelkaamme nyt muutamia näistä profetioista, sellaisia profetioita, joiden toteutumiseen Jeesus ei voinut itse vaikuttaa.

Vuosisatoja etukäteen oli ennustettu, että tämä Luvattu syntyisi Betlehemissä ja että hän syntyisi neitsyestä (vrt. Miikan 5:1:tä Matteuksen 2:3–9:ään ja Jesajan 7:14:ää Matteuksen 1:22, 23:een). Oli ennustettu, että hänet kavallettaisiin 30 hopearahasta (Sakarja 11:12, 13; Matteus 27:3–5). Oli myös ennustettu, ettei yhtään hänen luutaan rikottaisi ja että hänen vaatteistaan heitettäisiin arpaa (vrt. Psalmia 34:21 Johanneksen 19:36:een ja Psalmia 22:19 Matteuksen 27:35:een).

Erityisen merkittävä on se tosiasia, että Raamattu oli ennustanut Messiaan ilmaantumisajan. Eräs Jumalan sanan profetia oli sanonut: ”Siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa.” (Daniel 9:25.) Raamatun mukaan käsky Jerusalemin muurien ennallistamiseksi ja jälleenrakentamiseksi annettiin kuningas Artakserkseen 20. hallitusvuotena, joka maallisen historian perusteella oli vuosi 455 eaa. (Nehemia 2:1–8). Nämä 69 vuosiviikkoa päättyivät 483 vuotta myöhemmin (7 x 69 = 483), vuonna 29 ya. Tuona vuonna Jeesus kastettiin ja voideltiin pyhällä hengellä, ja näin hänestä tuli Messias eli Kristus.

On tärkeää huomata eräs seikka. Kristitty historioitsija Luukas kiinnitti huomiota siihen, että Jeesuksen päivinä eläneet ihmiset odottivat Messiaan ilmaantumista tuohon aikaan (Luukas 3:15). Roomalaiset historioitsijat Tacitus ja Suetonius, juutalainen historioitsija Josefus ja juutalainen filosofi Filon todistivat myös tästä odotuksesta. Jopa Abba Hillel Silver myöntää kirjassaan, että ”Messiasta odotettiin ensimmäisen vuosisadan toisen neljänneksen tienoilla”. Syyksi tähän hän mainitsee ”siihen aikaan yleisesti käytetyn ajanlaskun”, joka osittain perustui Danielin kirjaan. (A History of Messianic Speculation in Israel.)

Nämä tiedot huomioon ottaen ei pitäisi olla yllättävää, että Raamattu ilmaisisi myös sen, milloin Messias palaisi alkaakseen hallita kuninkaana. Erääseen Danielin profetiaan sisältyvä kronologinen todistusaineisto ilmaisee sen ajankohdan, jolloin ”Korkein” antaisi maapallon hallitusvallan ”ihmisistä halvimmalle”, Jeesukselle Kristukselle (Daniel 4:14–22; Matteus 11:29). Siinä mainitaan ”seitsemän ajan” eli seitsemän profeetallisen vuoden mittainen ajanjakso, jonka on laskettu päättyneen vuonna 1914.a

Lopun tulemisen määräaikaa ei tiedetä

Vuosi 1914 on kuitenkin määräaika ainoastaan sille, että Kristus alkaisi hallita ”vihollistensa keskellä” (Psalmit 110:1, 2; Heprealaisille 10:12, 13). Raamatun Ilmestyskirja osoittaa, että kun Kristus alkaisi hallita taivaassa, hän heittäisi Saatanan enkeleineen alas maan läheisyyteen. Ennen kuin hän hävittäisi nämä pahat henkiolennot, ne Raamatun mukaan aiheuttaisivat ”lyhyen aikaa” paljon vaikeuksia maapallolla (Ilmestys 12:7–12).

On tärkeää havaita tämä: Raamattu ei kerro sitä, milloin tämä ”lyhyt aika” päättyisi ja Kristus ryhtyisi toimimaan Jumalan vihollisten Teloittajana Harmagedonissa (Ilmestys 16:16; 19:11–21). Kuten jo edellisessä kirjoituksessa mainittiin, Jeesus oli puhunut hereillä pysymisestä, koska kukaan ihminen ei tiedä tuon tapahtuman määräaikaa (Markus 13:32, 33). Kun joku menee yli sen, mitä Jeesus oli sanonut, kuten tekivät varhaiskristityt Tessalonikassa ja muut heidän jälkeensä, hänen ennustuksensa osoittautuvat vääriksi (2. Tessalonikalaisille 2:1, 2).

Käsityksiä jouduttu korjaamaan

Ennen vuoden 1914 jälkipuoliskoa monet kristityt odottivat, että Kristus palaisi tuolloin ja ottaisi heidät taivaaseen. Niinpä raamatuntutkija A. H. Macmillan sanoi 30. syyskuuta 1914 pitämässään puheessa: ”Tämä voi olla viimeinen yleinen esitelmäni, koska me menemme pian kotiin [taivaaseen].” Macmillan oli selvästikin väärässä, mutta se ei ollut ainut kerta, jolloin hän tai toiset raamatuntutkijat saivat pettyä odotuksissaan.

Raamatuntutkijat, jotka vuodesta 1931 lähtien on tunnettu Jehovan todistajina, odottivat myös, että vuonna 1925 toteutuisi suurenmoisia Raamatun profetioita. He otaksuivat, että tuolloin alkaisi maallinen ylösnousemus, joka toisi takaisin esimerkiksi sellaiset entisaikain uskon ihmiset kuin Aabrahamin, Daavidin ja Danielin. Hiljattain oli monilla Jehovan todistajilla se ajatus, että Kristuksen tuhatvuotishallituksen alkamiseen liittyvät tapahtumat voisivat ruveta toteutumaan vuonna 1975. Heidän odotuksensa perustuivat siihen käsitykseen, että ihmisen historian seitsemäs vuosituhat alkaisi tuona vuonna.

Nämä väärät näkemykset eivät merkinneet sitä, että Jumalan lupaukset olivat vääriä, että hän oli erehtynyt. Päinvastoin. Nämä erehdykset tai väärinkäsitykset, jollaisia oli syntynyt myös ensimmäisen vuosisadan kristityille, johtuivat siitä, ettei ollut noudatettu Jeesuksen varoitusta: ”Ette tiedä, milloin määräaika on.” Väärät johtopäätökset eivät johtuneet pahantahtoisuudesta tai uskottomuudesta Kristusta kohtaan, vaan heidän kiihkeästä halustaan päästä kokemaan Jumalan lupausten toteutuminen heidän omana aikanaan.

A. H. Macmillan selittikin myöhemmin: ”Olen siis oppinut, että meidän pitäisi myöntää erehdyksemme ja etsiä jatkuvasti Jumalan sanasta lisää valistusta. Joudummepa aika ajoin tekemään mitä tahansa korjauksia näkemyksiimme, se ei muuta armollista lunastusjärjestelyä eikä Jumalan lupausta ikuisesta elämästä.”

Jumalan lupauksiin voidaan varmasti luottaa. Ihmiset sen sijaan arvioivat asioita helposti väärin. Tosi kristityt haluavat sen vuoksi totella Jeesuksen käskyä ja seurata tilanteen kehitystä. He pysyvät hereillä ja ovat valmiina, kun Kristus väistämättä tulee Jumalan tuomioitten Toimeenpanijana. He eivät salli väärien ennustusten turruttaa harkintakykyään ja aiheuttaa sitä, että he eivät välittäisi aidosta maailmanlopun varoituksesta.

Mitä on sitten sanottava käsityksestä, jonka mukaan tämä maailma on tulossa loppuunsa? Onko olemassa varmoja todisteita siitä, että se tapahtuu pian, meidän elinaikanamme?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 7]

Babylonin kukistumisesta oli ennustettu tarkkoja yksityiskohtia

[Kuvat s. 9]

Monet Jeesusta koskeneista profetioista olivat sellaisia, ettei hän itse olisi voinut vaikuttaa niiden toteutumiseen