Lukijoiden kirjeitä

Uskonto ja sodat.  Haluan kiittää lehdessänne 22.10.1994 olleesta kirjoitussarjasta ”Kun uskonto on mukana sodissa”. Olen elänyt sen ajan, jolloin serbejä surmattiin silmittömästi Kroatiassa, mutta olin liian nuori voidakseni muistaa sitä. Tämä ongelmallinen ja traaginen tilanne on siksi hyvin lähellä sydäntäni. Arvostin sitä, miten valotitte uskonnon osuutta asiaan ja sen säälimättömiä yrityksiä voimistaa erimielisyyksiä ja vihaa näiden kansallisten ryhmien välillä.

M. K., Yhdysvallat

Minua kosketti kirjoitus ”Me emme tukeneet Hitlerin sotaa”. Se oli niin hyvin kerrottu, että pala nousi kurkkuun. Olen 15-vuotias, ja minusta on rohkaisevaa tietää, että tuleepa koulussa tai saarnaamistyössä eteeni millaista pientä vainoa tahansa, voin kestää sen.

A. M., Yhdysvallat

Minulta pääsi pakostakin herahtamaan pari kyyneltä, kun luin Wohlfahrtin perheen koettelemuksista. Ne saavat omat pikku vastoinkäymiseni näyttämään kovin vähäisiltä. Kirjoitus kannusti minua menemään hellittämättä eteenpäin, koska tiedän, että saatamme kristittyinä joutua samanlaisen vastustuksen eteen tämän järjestelmän lähetessä loppuaan.

M. S., Yhdysvallat

Hätäapua.  Olin huolissani Ruandan Jehovan todistajista. Luin kirjoituksen ”Ruandan murhenäytelmän uhreista huolehditaan” (22.12.1994) ja tiedän nyt jotakin siitä, mitä he joutuvat kokemaan. Artikkelissa kerrottiin, että monet ovat kuolleet. Oloani helpotti hieman se, että meillä on toivo tavata heidät paratiisissa. Sitä odottaessani rukoilen ruandalaisten uskonveljieni puolesta.

J. D., Japani

Arka susi.  Kiitoksia niistä monista opettavista ja usein hauskoista kirjoituksista, joita julkaisette Jehovan luomakuntaa koskevista aiheista. Artikkeli ”Arka eläin – vihattu ja rakastettu” Canis lupuksesta (8.9.1994) oli valtavan kiinnostava. Sen ensimmäisen sivun kuvassa oleva eläin näyttää kuitenkin liian pieneltä ollakseen susi.

S. W., Saksa

Kiitämme tästä tarkkanäköisen lukijan havainnosta. Kävi ilmi, että tuo siluetti perustuikin valokuvaan, joka oli otettu kojootista, ei sudesta. Pahoittelemme erehdystä. (Toimitus.)

Saatananpalvonta.  Ne kaavamaisuudet ja yleistykset, joita heavy-metal-musiikkia käsittelevä kirjoitussarjanne ”Satanismin ansa” (22.9.1994) on täynnä, ovat minusta vastenmielisiä. On kyllä totta, että tähän kaavaan sopivia yhtyeitä on olemassa, mutta kirjoituksessanne ei ole minkäänlaista mainintaa heavy-metal-musiikin myönteisistä sanomista.

C. C., Yhdysvallat

Voi olla, ettei kaikki heavy-metal-musiikki aja suoranaisesti satanismin asiaa. Siitä huolimatta jopa sen valtavirtauksen yhtyeet ovat tunnettuja törkeästä ulkonäöstään ja käytöksestään. Tunnettuja ovat myös tämän musiikkilajin vanhat yhteydet huumeisiin ja väkivaltaan. Näiden tosiasioiden valossa tunsimme velvollisuudeksemme varoittaa lukijoita joutumasta millään tavalla tekemisiin tämän musiikin kanssa. (Toimitus.)

Kirjoituksen joka sana pitää paikkansa. Kasvatimme vanhimman tyttäremme kristityksi. Mutta sitten hän alkoi muuttua yhä kapinallisemmaksi. Saimme tietää, että hän kulki sellaisten nuorten seurassa, jotka kuuntelivat heavy-metal-musiikkia. Hän piilotti äänikasetteja ja kuunteli noita lauluja öisin kuulokkeilla. Osa sanoista oli saatanallisia hokemia! Myöhemmin löysimme saatanallisia symboleja, joita oli kätketty sinne tänne hänen huoneeseensa. Lopulta hän muutti pois kotoa ja on edelleen hengellisesti kuollut. Ja kaikki alkoi heavy-metal-musiikista.

D. B., Yhdysvallat