Millainen on maailma nykyään?
OLETKO sinä, joka olet niin vanha, että muistat vuoden 1945, havainnut normien ja moraalin mitenkään muuttuneen? Miljoonat ovat omaksuneet ”uuden moraalin”, jonka sanotaan antavan enemmän vapautta. Millainen hinta siitä kuitenkin on maksettava?
Eräs 70-vuotias mies, joka toisen maailmansodan aikana palveli Yhdysvaltojen laivastossa, sanoi: ”1940-luvulla luottamus oli paljon suurempaa, ja naapurit auttoivat toisiaan. Meidän ei edes tarvinnut lukita ovia siellä, missä me asuimme Kaliforniassa. Ei ollut katurikollisuutta, eikä kouluissa varmasti ollut aseellista väkivaltaa. Sen jälkeen luottamus on kadonnut käytännöllisesti katsoen kokonaan.” Millainen on tilanne tänä päivänä siinä osassa maailmaa, missä sinä asut? Kerrotaan, että New Yorkissa kantaa puolet yli 14-vuotiaista nuorista mukanaan asetta. Joidenkin koulujen on ollut pakko alkaa käyttää metallinilmaisimia, jotta niihin ei tuotaisi puukkoja, mattoveitsiä eikä ampuma-aseita. Joka vuosi tulee noin miljoona amerikkalaista teinityttöä raskaaksi ja joka kolmas heistä hankkii abortin. Nuoret tytöt ovat jo äitejä – lapsia, joilla on lapsia.
Homot ja lesbot ovat voimakkaalla painostuksellaan tehneet elämäntyyliään niin tehokkaasti tunnetuksi, että yhä useammat ovat alkaneet suvaita sitä ja ovat jopa omaksuneet sen. Kuitenkin he ovat muiden ohella maksaneet kovan hinnan sairauksien ja kuoleman muodossa, mikä on ollut seurausta jostakin sukupuolitaudista, esimerkiksi aidsista. Aids-epidemia on levinnyt heteroseksuaaliseen väestöön ja huumeidenkäyttäjiin. Kuolema on sen avulla niittänyt runsaan sadon Afrikassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Eikä loppua ole näköpiirissä.
A History of Private Life sanoo: ”Väkivalta, alkoholismi ja huumeet. Siinä tärkeimmät poikkeavat käyttäytymismuodot ruotsalaisessa yhteiskunnassa.” Tämä lausunto sopii useimpiin länsimaihin. Uskonnollisten arvojen mureneminen on saanut aikaan moraalisen rappion tulvan, joka on vaikuttanut moniin pappeihinkin.
Huumeidenkäyttö silloin ja nykyään
1940-luvulla huumeidenkäyttö oli melkeinpä tuntematonta länsimaiden väestölle. Toki ihmiset olivat kuulleet morfiinista, oopiumista ja kokaiinista, mutta niiden käyttäjiä oli vain suhteellisen vähän. Ei ollut huumeparoneja eikä huumekauppiaita, kuten nykyään tiedämme olevan. Ei ollut huumeitten kaupustelijoita kadunkulmissa. Millainen on tilanne nyt, vuonna 1995? Monet lukijoistamme tietävät vastauksen sen perusteella, mitä heidän lähiympäristössään on tapahtunut. Huumekauppaan liittyvistä murhista on tullut jokapäiväinen ilmiö monissa maailman tärkeimmistä kaupungeista. Poliitikot ja tuomarit ovat mahtavien huumeparonien talutusnuorassa, sillä nämä voivat määrätä likvidoitaviksi kaikki sellaiset vaikutusvaltaiset ihmiset, joilta puuttuu yhteistyöhalua. Se, mitä Kolumbiasta ja sen huumekytköksistä viime ajoilta muistetaan, todistaa tämän.
Pelkästään Yhdysvalloissa kuolee vuosittain noin 40000 ihmistä huumeidenkäytön takia. Tällaista ongelmaa ei varmastikaan ollut olemassa vuonna 1945. Kun hallitukset olivat vuosikymmenien ajan yrittäneet kitkeä pois huumeidenkäyttöä, saattoi New Yorkin entinen poliisipäällikkö Patrick Murphy syystä kirjoittaa Washington Post -lehteen artikkelin, jonka otsikoksi tuli: ”Sota huumeita vastaan ohi – huumeet voittivat!” Hänen mukaansa ”huumekauppa – – on nykyään menestyksekkäimpiä liiketoiminnan aloja – – [Yhdysvalloissa], ja sen liikevoitot voivat nousta tänä vuonna jopa 150 miljardiin dollariin”. Huumeongelma on valtava, ja näyttää siltä, ettei sitä kyetä ratkaisemaan. Huumeidenkäyttö on samanlaista kuin muutkin paheet. Kun niillä on oma kasvava, niihin voimakkaasti mieltynyt harrastajakuntansa, on myös huumeilla oma kasvava, niistä riippuvainen käyttäjäkuntansa. On kyse elinkeinosta, joka useissa maissa jäytää talouden tukipylväitä.
Taloustieteen professori John K. Galbraith kirjoittaa: ”Huumeitten kauppaaminen, umpimähkäinen ammuskelu, muu rikollisuus sekä perheitten hämmentyneisyys ja hajoaminen ovat nykyään kaikki jokapäiväisen elämän piirteitä.” Hän toteaa, että monissa amerikkalaisissa suurkaupungeissa vähemmistöjen muodostamat yhteisöt ”ovat nykyään terrorin ja epätoivon keskuksia”. Hänen mukaansa ”kaunan ja yhteiskunnallisen kuohunnan voidaan odottaa kasvavan”. Hän sanoo sen johtuvan siitä, että rikkaat rikastuvat yhä enemmän ja köyhät, ”alaluokkaan” kuuluvat, joiden määrä kaiken aikaa kasvaa, köyhtyvät entistä enemmän. (The Culture of Contentment.)
Kansainvälisen rikollisuuden lonkerot
Nykyään on yhä runsaammin todisteita sen puolesta, että rikollisjärjestöt ovat levittämässä vaikutustaan kaikkialla maailmassa. Järjestäytyneellä rikollisuudella ja sen ”rikollisilla perheillä” on jo vuosien ajan ollut omia yhteyksiään Italian ja Yhdysvaltojen välillä. YK:n pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali on nyt kuitenkin varoittanut, että ”monikansallistunut, järjestäytynyt rikollisuus – – pitää pilkkanaan rajoja, ja siitä on tulossa universaali voimatekijä”. Hän sanoi: ”Pimeyden voimat ovat toiminnassa Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, eikä mikään yhteiskunta säästy niiltä.” Hän sanoi myös, että ”monikansallinen rikollisuus – – jäytää maailman demokraattisen järjestelmän perustuksia. [Se] myrkyttää liike-elämän ilmapiirin, korruptoi poliittisia johtajia ja heikentää ihmisoikeuksia.”
Kartta on muuttunut
Tšekin tasavallan presidentti Vaclav Havel sanoi Philadelphiassa Yhdysvalloissa pitämässään puheessa, että kaksi vuosisatamme jälkipuoliskon tärkeintä poliittista tapahtumaa ovat olleet siirtomaajärjestelmän luhistuminen ja kommunismin kukistuminen Itä-Euroopassa. Vertailemalla vuoden 1945 karttaa vuoden 1995 karttaan havaitsemme pian, millaisia mullistuksia maailmannäyttämöllä on tapahtunut, etenkin Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa.
Miten vuoden 1945 poliittinen tilanne eroaa vuoden 1995 tilanteesta? Väliin jäävään 50 vuoden aikaan mahtuu paitsi se, että kommunismi saavutti huippunsa, myös se, että se useimmissa entisissä kommunistimaissa pudotettiin jalustaltaan. Näissä maissa totalitaarinen hallinto on korvattu jonkinlaisella ”demokratialla”. Monet ihmiset ovat kuitenkin joutuneet kärsimään yhteiskuntansa markkinatalouteen siirtymisen seurauksista. Työttömyys on hyvin yleistä, ja raha on usein arvotonta. Kun vuonna 1989 ruplan arvo oli 1,61 dollaria, niin tätä kirjoitettaessa tarvittiin yli 4300 ruplaa yhden dollarin vastineeksi.
Aikakauslehti Modern Maturity kertoi, että noin 40 miljoonaa venäläistä elää toimeentulominimin rajoilla. Eräs venäläinen sanoi: ”Meillä ei ole varaa edes kuolla. Meillä ei ole varaa hautajaisiin.” Halvatkin hautajaiset tulevat maksamaan noin 400000 ruplaa. Ruumishuoneille kasaantuu hautaamattomia ruumiita. Tulee kuitenkin muistaa se, että samaan aikaan elää myös Yhdysvalloissa yli 36 miljoonaa ihmistä toimeentulominimin rajoilla.
Guardian Weekly -lehden talouskirjeenvaihtaja Will Hutton kirjoittaa Itä-Euroopan ongelmista otsikon ”Pelon aikakausi alkanut” alla näin: ”Kommunismin romahtaminen ja Venäjän kutistuminen pienimmilleen sitten 1700-luvun ovat tapahtumia, joiden merkitystä ei vielä täysin ymmärretä.” Entisen neuvostoimperiumin tilalle on tullut 25 uutta valtiota. Hänen mukaansa ”riemu, jolla kommunismin sortumista tervehdittiin, on muuttunut kasvavaksi tulevaisuudenpeloksi. – – Vajoaminen taloudelliseen ja poliittiseen anarkiaan on aina vain todennäköisempää – eikä Länsi-Eurooppakaan voi odottaa olevansa immuuni sille.”
Kun Huttonilla on näin pessimistinen näkemys, niin ei ihme, että hän päättää kirjoituksensa sanomalla: ”Maailma tarvitsee kompassia, joka on parempi kuin vetoomukset demokratian ja markkinatalouden puolesta – mutta sellaista ei ole helppoa löytää.” Minkä puoleen voivat valtiot ratkaisua etsiessään kääntyä? Seuraava kirjoitus antaa vastauksen.
[Tekstiruutu/Kuva s. 10]
YK vuoden 1945 jälkeen
Mistä johtuu, ettei vuonna 1945 perustettu YK ole kyennyt estämään niin monia sotia? Pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali sanoi puheessaan ”Esityslista rauhaa varten”: ”Turvallisuusneuvosto vei veto-oikeudellaan Yhdistyneiltä kansakunnilta sen voiman, jota se olisi tarvinnut voidakseen puuttua moniin näistä kriiseistä. Tällainen veto-oikeuden käyttö – 279 kertaa – oli selvä osoitus tuon aikakauden [kapitalististen ja kommunististen valtioitten käymän kylmän sodan] rintamalinjoista.”
Onko niin, ettei YK ole yrittänytkään ylläpitää rauhaa kansojen välillä? Kyllä se sitä yrittänyt on, mutta se on tullut kalliiksi. ”Vuosina 1945–87 pantiin toimeen 13 rauhanturvaoperaatiota, ja sen jälkeen niitä on ollut saman verran. Yhdistyneiden kansakuntien lipun alla oli tammikuuhun 1992 mennessä palvellut noin 528000 sotilasta, poliisia ja siviiliä. Heistä on yli 800, jotka ovat olleet kotoisin 43 maasta, kuollut tämän järjestön palveluksessa. Näistä operaatioista aiheutuneet kustannukset olivat vuoteen 1992 mennessä kasvaneet 8,3 miljardiin dollariin.”
[Lähdemerkintä]
Panssarivaunu ja ohjus: U.S. Army
[Tekstiruutu s. 11]
Televisio – kasvattaja vai turmelija?
Suhteellisen harvoissa kodeissa oli televisio vuonna 1945. Siihen aikaan se oli mustavalkoisine kuvineen vielä uusi ja alkeellinen kapine. Nykyään on lähes joka kodissa teollisuusmaissa ja joka kylässä kehitysmaissa televisio, ja sen sallitaan varastaa ihmisiltä aikaa ja tuppautua heidän seuraansa. Vaikka pienellä osalla ohjelmista onkin kasvattava ja rakentava vaikutus, niin useimmat niistä ovat sellaisia, että ne madaltavat moraaliarvoja ja vetoavat yleisön alhaisimpiin vaistoihin. Koska videofilmit ovat hyvin suosittuja, ovat pornografia ja lapsilta kielletyt elokuvat yksi naula lisää hyvän maun ja terveen moraalin arkkuun.
[Kuva s. 9]
Vietnamin sota oli yksi niistä sodista, jotka vuoden 1945 jälkeen ovat yhdessä vaatineet yli 20 miljoonaa ihmishenkeä
[Kuvan lähdemerkintä s. 8]
Patrick Frilet/Sipa Press
[Kuvan lähdemerkintä s. 8]
Luc Delahaye/Sipa Press