Vähemmistön voitto yhdenmukaisuuden maassa
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN JAPANIN-KIRJEENVAIHTAJALTA
SEITSEMÄN televisiokameraa sekä kymmenet toimittajat odottelivat oikeudessa kanteen esittänyttä nuorta lehdistötilaisuuteen, joka järjestettiin Osakan ylioikeuden tiloissa. 19-vuotias Kunihito Kobayashi ja hänen vanhempansa saapuivat kokoushuoneeseen leveä hymy kasvoillaan. Salamavalot välähtelivät jatkuvasti huoneessa, kun he vastailivat toimittajien kysymyksiin.
”Olen hyvin onnellinen siitä, että jutussani annettiin puolueeton päätös”, sanoi Kunihito. ”Haluaisin nähdä maailman, jossa kuka tahansa voi päästä mihin tahansa keskiasteen kouluun, siirtyä siinä seuraavalle luokalle ja valmistua siitä uskonnollisista käsityksistään huolimatta.”
Osakan ylioikeus muutti alemman oikeusistuimen, Koben piirioikeuden, päätöksen ja myönsi Kunihitolle hänen vaatimuksensa mukaisesti oikeuden saada opetusta hänen uskonkäsityksistään huolimatta.
Kiistanaihe
Tässä oikeusjutussa kiistanaiheena oli se, että Kunihito erotettiin Koben kaupungin teollisuusteknisestä opistosta, koska hän ei uskonnollisista syistä osallistunut kendon (japanilaisen miekkailulajin) harjoitteluun. Sen jälkeen kun Osakan oikeuden päätös oli mitätöinyt sen, että koulu epäsi häneltä mahdollisuuden siirtyä seuraavalle luokalle ja sitten erotti hänet, hän ilmoitti haluavansa jatkaa sähkötekniikan opiskelua. Tämän viisivuotisen koulun kolme ensimmäistä luokkaa vastaavat lukion kolmea luokkaa.
Koulu vaati Kunihitoa osallistumaan kendon harjoitteluun, koska se oli osa hänelle annettavaa liikunnanopetusta. Mutta koska hän on Jehovan todistaja, hänen Raamatun avulla valmennettu omatuntonsa ei sallinut hänen osallistua taistelulajien harjoitteluun. Lehdistötilaisuudessa Kunihito selitti toimittajille kantaansa lainaamalla Raamattua: ”Heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” (Jesaja 2:4.)
Miksi sitten nuoren oppilaan täytyi turvautua lakiin turvatakseen uskonnonvapauden ja oikeuden saada koulutusta? Professori Koji Tonami Tsukuban yliopistosta totesi: ”Välinpitämättömyys ja ymmärryksen puute voivat johtaa siihen, että uskonnonharjoittajan vakaumukselle asetetaan odottamattomia rajoituksia.” Vaikka hallitus tai yhdyskunta ei sorra tieten tahtoen jotain uskontoa, uskonto saatetaan joissakin tapauksissa tukahduttaa tahattomasti.
Miksi tällaisia ”odottamattomia rajoituksia” asetettiin vähemmistön oikeudelle? ”Se johtuu siitä, että japanilainen yhteiskunta on pitänyt arvossa sellaista yhteiskuntajärjestelmää, joka pakottaa vähemmistön mukautumaan enemmistön tahtoon”, vastaa professori Hitoshi Serizawa, joka toimii Aoyama Gakuinin yliopistossa. Paine mukautua yleensäkin yhteiskuntaan on tosiaan voimakas Japanissa.
Nuorten ei ole helppo olla koulujärjestelmässä, joka hylkii erilaisia yksilöitä. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä vain jollekin uskonnolliselle vähemmistölle. Tarkastellaanpa tätä tapausta sen alusta asti ja pannaan merkille, mistä kiistassa oli kyse ja miten tämä päätös vaikuttaa suureen yleisöön.
Vähemmistön oikeuksia vahvistetaan
Ennen vuotta 1990 tämä koulu ei vaatinut oppilaitaan harjoittelemaan taistelulajeja. Mutta kun voimistelusali taistelulajien harjoittelutiloineen valmistui, koulu alkoi vaatia oppilailtaan kendon harjoittelua. Vuonna 1990 liikunnanopettajat ottivat jyrkän kannan niihin Jehovan todistajiin, jotka tulivat 16-vuotiaina tähän kouluun. Kun nämä pyysivät vapautusta kendon harjoittelusta, eräs opettaja sanoi: ”Lähtekää koulusta, jos te ette voi tehdä sitä, mitä koulu käskee teitä tekemään!”
Niillä Jehovan todistaja -nuorilla, jotka pitivät lujasti kiinni vakaumuksestaan, ei ollut kovinkaan suuria toiveita päästä seuraavalle luokalle. Eräs toinen opettaja sanoi: ”Te ette saa tarvittavia suorituspisteitä, vaikka työskentelisitte kovasti muissa [liikunnanopetuksen] lajeissa.” Viisi oppilasta pysyi Raamatun opetukseen perustuvassa vakaumuksessaan, eivätkä he ottaneet miekkaa, vaikka se oli tehty bambusta. Kolme heistä oli kastettuja ja kaksi kastamattomia Jehovan todistajia, mutta he kaikki perustivat vakaumuksensa Raamattuun. He olivat valmiita suostumaan mihin tahansa vaihtoehtoiseen toimintaan, jota opettajat heiltä vaatisivat.
Heidän kantansa vuoksi heitä ei päästetty seuraavalle luokalle. Kun seuraava lukuvuosi alkoi vuonna 1991, liikunnanopettajat keräsivät yhteen nämä viisi kendon harjoittelusta kieltäytynyttä oppilasta sekä yhdeksän samanmielistä tulokasta ja sanoivat: ”Teidän on saatava älyttömän korkeat arvosanat päästäksenne seuraavalle luokalle. Tuskin kukaan teistä saa sellaisia arvosanoja.” Opettajat sanoivat heille lisäksi: ”Täällä saatava opetus ei sisälly oppivelvollisuuteen. [Japanissa oppivelvollisuus ulottuu ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen luokkaan.] Me voimme käskeä teidän lähteä täältä.”
Edellä mainitut viisi oppilasta nostivat kanteen koulua vastaan Koben piirioikeudessa; he väittivät, että koulun toiminta rikkoi heidän perustuslaillista oikeuttaan palvontavapauteen ja koulutukseen. Samalla nämä viisi oppilasta anoivat Koben piirioikeudelta ja sitten Osakan ylioikeudelta, että se estäisi luokalle jättämistä koskevan päätöksen voimaantulon, jotta he voisivat jatkaa opiskelua jutun käsittelyn aikana. Molemmat oikeudet kuitenkin hylkäsivät nämä anomukset.
Kahdelle oppilaista kävi toistamiseen siten, että heille ei annettu liikunnasta riittävää pistemäärää seuraavalle luokalle siirtymistä varten, ja heidät uhattiin erottaa. Tämä johti siihen, että koulu sai taivuteltua toisen heistä lähtemään koulusta. Toinen heistä ei noudattanut koulun kehotusta. Tämä oppilas, Kunihito Kobayashi, erotettiin koulusta.
Koulun säännöissä sanottiin, että kahdesti luokalle jäänyt oppilas tulee erottaa viivyttelemättä koulusta, koska hän on ”huono oppilas, jolla ei ole mahdollisuuksia valmistua”. Mutta oliko Kunihito ”huono oppilas”? Vaikka liikunta, jossa hän kendo-kysymyksen vuoksi tuli hylätyksi 48 pisteellä 100:sta, lasketaan mukaan, hänen kaikkien aineiden keskiarvonsa oli 90,2 pistettä. Hän oli 42 oppilaasta koostuvan luokkansa parhaita oppilaita! Hän oli hyväkäytöksinen ja opinhaluinen.
Koben piirioikeudelle ja sitten Osakan ylioikeudelle esitettiin anomus, että ne estäisivät erottamispäätöksen voimaantulon. Molemmat oikeudet kuitenkin hylkäsivät anomuksen.
Piirioikeuden päätös
22. helmikuuta 1993, lähes kaksi vuotta sen jälkeen, kun viisi oppilasta oli nostanut kanteen, Koben piirioikeus antoi koulua puoltavan päätöksen. ”Koulun vaatimus osallistua kendon harjoitteluun rajoitti kiistämättä jossain määrin kantajan uskonnonvapautta”, myönsi päätuomari Tadao Tsuji. Hän kuitenkin päätteli, että ”ne toimet, joihin koulu ryhtyi, eivät rikkoneet perustuslakia”.
Oppilaat valittivat heti päätöksestä Osakan ylioikeuteen. Piirioikeuden päätös vaivasi kuitenkin monia ajattelevia ihmisiä. Eräs henkilö kirjoitti Mainichi Shimbun -sanomalehden lukijoiden palstalla: ”Tämä päätös perustuu seuraavaan näkemykseen: se että kendon opetuksesta saa kieltäytyä uskonnollisista syistä, loukkaa uskonnollista puolueettomuutta. Puolueettomuus merkitsee kuitenkin sitä, ettei asetu kiistassa kummankaan osapuolen puolelle. Uskonnollisessa puolueettomuudessa taas on kyse siitä, että vähemmistön uskonkäsityksiä suojellaan enemmistön uskonkäsityksiltä. Siksi päätös todellisuudessa kieltää uskonnonvapauden, ja tuomioistuin itse loukkaa uskonnollista puolueettomuutta.”
Monet esittivät järkyttyneinä mielipiteensä. Perustuslain professori, tri Takeshi Kobayashi Nanzanin yliopistosta esitti kirjallisesti mielipiteensä tästä jutusta Osakan ylioikeudelle ja sanoi: ”Tämä kiista asettaa ilman muuta maamme oikeusistuimet kokeeseen sen suhteen, miten ne vastaavat haasteeseen suojella vähemmistön oikeuksia. – – Käyttäen verukkeena sitä, että uskonto ja valtio ovat erossa toisistaan ja että kouluopetus on puolueetonta, koulu kieltäytyi enemmistön yleisen näkemyksen perusteella jyrkästi suvaitsemasta vähemmistön uskonnollista kantaa. Alioikeuden päätös siunasi tällaiset päätökset laillisina ja perustuslain mukaisina. Mutta vaikka vähemmistön uskonkäsitykset eivät ehkä olekaan ymmärrettävissä yleisesti hyväksytyn uskonnollisen näkökannan pohjalta, tällaisia uskonkäsityksiä on kunnioitettava, jos ne ovat vilpittömiä. Tuomioistuimen odotetaan erityisesti käyttävän tuomiovaltaa tietoisena siitä, että se on vähemmistöjen ylin puolustaja.”
Toinen laintuntija professori Tetsuo Shimomura Tsukuban yliopistosta sanoi: ”Tässä tapauksessa on huolestuttavaa se, että omavaltaiset taipumukset ovat edelleen syvälle juurtuneina tässä koulussa.” Televisiohaastattelussa hän sanoi, että oppilaan erottaminen tarjoamatta hänelle mitään vaihtoehtoista toimintaa osoittaa opettajien tehneen virheen ja kertoo kiinnostuksen puutteesta oppilaiden hyvinvointia kohtaan.
22. helmikuuta 1994 Koben lakimiesyhdistys antoi Koben teknisen opiston rehtorille virallisen suosituksen, jossa häntä kehotettiin ottamaan Kunihito takaisin kouluun. Siinä tehtiin tiettäväksi, että koulu loukkasi Kunihiton palvontavapautta ja oikeutta saada koulutusta, kun se ei päästänyt häntä seuraavalle luokalle ja erotti hänet koulusta.
Puolueeton päätös
Kun muutoksenhakukäsittely oli käynnissä, neljä kantajaa Kunihitoa lukuun ottamatta päätti luopua kanteistaan. Tämä johtui siitä, että kolme heistä oli jo siirretty seuraavalle luokalle ja yksi heistä oli pakotettu eroamaan koulusta. Tämän vuoksi kiista kohdistui yksinomaan siihen, miten koulu kohteli Kunihitoa.
Kunihito sai kuitenkin näiltä neljältä entiseltä luokkatoveriltaan moraalista tukea siten, että he yrittivät aina olla paikalla, kun juttua käsiteltiin. Se oppilas, joka pakotettiin eroamaan koulusta, säästi osa-aikatyöstään saamistaan vähäisistä tuloista 100000 jeniä ja lahjoitti sen Kunihitolle, jotta tämä voisi jatkaa oikeustaistelua.
22. joulukuuta 1994 Kunihito odotti yhdessä muiden oppilaiden kanssa, mitä Osakan ylioikeuden päätuomari Reisuke Shimada sanoisi.
”Alkuperäinen päätös kumotaan”, oli tuomari Shimadan päätös.
Tuomari Shimadan käänteentekevässä päätöksessä sanottiin, että syy, jonka vuoksi Kunihito kieltäytyi kendon harjoittelusta, oli vilpitön. Tuomari totesi, että kaikille avoimena oppilaitoksena Koben tekninen koulu on velvollinen ottamaan opetuksessa huomioon oppilaansa. Hän sanoi myös, että kendon harjoittelusta kieltäytyminen aiheutti Kunihitolle erittäin suurta haittaa ja että hänen erottamisensa suoranaisesti riisti häneltä mahdollisuuden saada koulutusta.
Tuomari Shimada määräsi, että koulun oli tarjottava vaihtoehtoista toimintaa. Hän sanoi, ettei vaihtoehtoisen toiminnan tarjoaminen ole missään tapauksessa kantajan uskonnon tukemista tai suosimista eikä muiden oppilaiden sortamista. ”Ei ole mitään todisteita siitä, että vastaaja [koulu] olisi harkinnut huolellisesti vaihtoehtoista toimintaa”, tuomari totesi. ”Sen sijaan – – vastaaja pysyi itsepäisesti kannassaan olla hyväksymättä kendon harjoittelusta kieltäytymistä eikä ryhtynyt edes harkitsemaan sitä, mitä mahdollisuuksia vaihtoehtoisen toiminnan tarjoamiseen olisi.”
Miten päätös vaikuttaa sinuun
Miksi tämän voiton, jonka joku vähemmistöryhmään kuuluva nuori mies sai, pitäisi kiinnostaa sinua? Entinen Watergate-skandaalin erikoissyyttäjä Archibald Cox esitti kirjassaan The Court and the Constitution samanlaisen kysymyksen Jehovan todistajien lipuntervehtimisasiassa: ”Miksi meidän tulisi kantaa huolta tämän – – pienen vähemmistön hengellisestä vapaudesta?”
Vastatessaan tähän kysymykseen Cox sanoi: ”Osa vastausta perustuu siihen henkilökohtaisen arvon periaatteeseen, jonka varassa yhteiskuntamme on, arvon, joka kuuluu sekä yleistä ajatussuuntaa kannattaville että toisinajattelijoille. Osa perustuu sen ymmärtämiseen, että jos valtio vaientaa Jehovan todistajien äänen – – meidän äänemme voi olla seuraavana vuorossa.”
Professori Takeshi Hirano Ryukokun yliopistosta oli yhtä mieltä Coxin kanssa ja sanoi kendoa koskevasta tapauksesta: ”Ajattelevat ihmiset katsovat olevansa kiitollisuudenvelassa Yhdysvaltojen nykyisen mallin mukaisesta palvontavapaudesta Jehovan todistajille, jotka taistelivat oikeuksiensa puolesta monissa oikeustapauksissa. On toivottavaa, että meidänkin maassamme [Japanissa] palvontavapaus vahvistetaan ja sitä edistetään tällaisten tapausten välityksellä.”
Jehovan todistajat eivät ole säästäneet voimiaan puolustaessaan lakiteitse uskonkäsityksiään, ja he ovat merkittävästi vaikuttaneet siihen, että ihmisten perusoikeuksia on vahvistettu 1900-luvulla. Monissa maissa Jehovan todistajat ovat käyneet eturintamassa oikeustaisteluja, joissa on puolustettu potilaan oikeutta tehdä asioista perillä ollen ratkaisu, ihmisten oikeutta päättää, miten he kunnioittavat kansallislippua, ja yksilön oikeutta kertoa uskonkäsityksistään toisille. Osakan ylioikeudessa saatu voitto kasvattaa jälleen Jehovan todistajien ansioluetteloa, joka kertoo siitä, miten he ovat edistäneet vähemmistöjen oikeuksien vahvistamista.
Niiden kunnioittaminen, joilla on erilaiset arvot
Vähemmistön uskonkäsitysten suvaitsemista koskeva kiista hyödyttää sinua siis siten, että se edistää ihmisoikeuksia, mutta se koskettaa sinun elämääsi toisellakin tavalla. Professori Kaname Saruya Komazawan naisten yliopistosta sanoi tästä tapauksesta: ”Perustuslaissa tunnustettu uskonnonvapaus jätettiin huomioon ottamatta yksinomaan [oppilaan] erilaisuuden vuoksi. Japanissa erilaisuus yleensä torjutaan.”
Nykypäivän yhteiskunnassa on hyvin voimakas paine juuria pois se, mikä eroaa normista. Kiusaaminen, joka on hyvin yleistä Japanin yhtä hyvin kuin toisten maiden kouluissa, on esimerkki taipumuksesta hyljeksiä sitä, mikä poikkeaa yhdyskunnasta. Käsitellessään koulukiusaamisen ongelmaa Tokion poliisimestari Hiroshi Yoshino sanoi, että rikostutkimusopin kansantutkimuslaitoksen teettämän tutkimuksen mukaan ylivoimaisesti suurin osa syistä, joiden vuoksi jotkut kiusasivat, liittyi sellaisten kiusaamisen kohteeksi joutuneiden oppilaiden persoonallisuuden piirteistä ja toimista, jotka olivat erilaisia. Hän päätteli: ”Minusta tuntuu, että se syvällä japanilaisessa yhteiskunnassa kätkeytyneenä oleva sairas piirre, että omituisuuksia tai fyysistä ja henkistä erilaisuutta hyljeksitään, on nyt työntymässä esiin.”
Tämä taipumus sulkea yhteiskunnasta pois se, mikä on erilaista, on nähtävissä kaikkialla, ei ainoastaan Japanissa. Silti kyky suvaita erilaisia arvoja on avain rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Eräässä Asahi Shimbun -sanomalehden pääkirjoituksessa sanottiin tästä asiasta, että Koben piirioikeuden ja Osakan ylioikeuden päätökset ”erosivat jyrkästi toisistaan”. Sanomalehdessä sanottiin, että ”nämä kaksi ratkaisua näyttävät edustavan kahta ajattelutapaa”, toisessa painottuu johtokeskeinen tyrannia ja toisessa erilaisten arvojen suvaitseminen.
Oletko sinä valmis suvaitsemaan erilaisia arvoja? Oletko sinä halukas ottamaan selvää siitä, mihin toisten näkökanta perustuu? Aiemmin tässä kirjoituksessa mainittu Archibald Cox mainitsee kiinnostavasti vielä yhden syyn, jonka vuoksi meidän tulisi tuntea mielenkiintoa vähemmistöä kohtaan: ”Osa perustuu – – tietoon siitä, että jokin poikkeava vähemmistö saattaa onnistua löytämään totuuden – totuuden, jonka ilmi tuleminen lykkäytyy tulevaisuuteen tai joka menetetään iäksi sen tukahduttamisen takia.”
Näyttää siltä, että Koben tekninen opisto ei ole kiinnostunut siitä totuudesta, jonka se olisi saattanut tukahduttaa, eikä se ole ilmaissut suvaitsevaisuutta. Sen sijaan se on valittanut asiasta Japanin korkeimpaan oikeuteen. Minkä päätöksen korkein oikeus tekee tässä jutussa? Se jää nähtäväksi.
[Kuva s. 14]
Kunihito (keskellä) ja neljä muuta alkuperäistä kanteen nostajaa